TULE HYVÄ KASSI

Palautin työkaverille pitkäaikaislainassa olleen Elsebeth Gyntherin lastenvaatekirjan. Sellaista lainaa palauttaessa tuntui sopivan itsetehty kääre, ja koska itse aina poden siistikuntoisten kangaskassien pulaa, oletan, että muutkin kyllä tarvitsevat kasseja. Tähän malliin mahtuu A4-kansio tai pari maitopurkkia.

En oikeasti ole ajatellut, että makuni olisi erityisen räikeä… mutta tätä kassia suunnitellessa tuntui, ettei kangaskasoista löytynyt mitään hiukankaan hillittyä. Pyysin apua äidiltä. Miten monenlaista tukea sitä saakaan, kun vanhemmat muuttavat yli sadan kilometrin päästä parin sadan metrin etäisyydelle! Äidin kaapista löytyi kassinkokoinen kappale harmaanmustaa Marimekkoa. Lopputulos on aika japanilaishenkinen pikku kassi, erityisen ilahtunut olen söpöstä sisätaskusta. 

Piinaavan itsekriittisistä tavoistani poiketen jätän nyt dokumentoimatta kuvin virhearvion, jonka tein. Kuvittelin kankaita leikatessani, että olisi vitsikästä, kun kassin sisäkäänteessä olisi näkyvissä valkoinen hulpio suunnittelijatiedoin ja kuosinimin. Kun kassi valmistui ja olikin niin soma ja harmaa, valkoinen reuna kyllä pisti aika rumasti silmään. Ei sille siinä vaiheessa valmiin kassin äärellä enää paljoa mahtanut, taas pääsevät henget kulkemaan virheitten kautta ja niin edelleen. Käsityöni aivan huohottavat henkevyyttään.

Ja kyllä, vetoketju on beessi! Se oli valmiiksi kaapissani! Olen niin jännittävä, että onnistun yllättämään itsenikin! Hassuinta on, että tähän se sopi aivan justiinsa. Koskaan ei tiedä, milloin tarvitsee beessiä vetoketjua ja juuri siksi sellainen kannattaa hankkia kotiin odottamaan, vaikka olisi aina inhonnut beessiä.