PUOLIHAMEIDEN AIKAAN

Kesän nopein hame leikattiin sunnuntaina äidin vanhan ja käytössä kulahtaneen tunikamekon helmasta, reuna saumuroitiin ja kuminauhakuja ommeltiin melkein huomaamatta ruoanlaiton väliajalla. 148 senttiä on helmalla leveyttä eikä se ohuessa batistissa ainakaan ole liioittelua, päinvastoin, se luo sopivan satumaisen tunnelman!

The fastest skirt of the summer was cut on sunday from the hem of her mothers' old worn out tunique dress. It was quickly serged and sewn and waist elastic added between cooking (the fastest lunch of the summer). This thin batist hem is 148 cm wide but it is not at all too wide, on the contrary, it is suitably wonderlandish to please her.

 

VERHOUTUNEENA

Ensi kuulemalta voisi luulla, että on aika tylsää, jos ompelukaverit yksi toisensa perään peruvat tulonsa (hyvistä!) perhesyistä ja sitä päätyy yksin istumaan tyhjässä talossa punajuurivuohenjuustopiirakka ja ompelukone seuranaan. Minulle kävi niin viime viikolla, mutta ilo onnettomuudessa, itsekseni kuuhkaillessani vapauduin niin, että koetin vanhaa verhoa vyötäisilleni ja vielä epäpukevasti poikittain, mitä en taatusti olisi tullut häveliäänä ajatelleeksikaan, jos minulla olisi ollut seuraa.

You might think it's pretty boring when your sewingfriends cancel one after another and you end up sitting alone at home with beetroot+goatcheesepie and sewing machine. That happened to me last week, but I had surprisingly good time. I mean, I would never have tried this old curtain on my waist and at least not horizontally, if I had had any company!

Kuosi on Marimekon 'Korsi', suunnittelija Fujiwo Ishimoto vuonna 1989 (voi niitä aikoja). Tätä vanhaa verhokangasta ei ole enää paljoa jäljellä, blogissakin on nähty mariannemekko. Olen  suunnitellut jämistä tyynyä Kovaääniselle, mutta sitä oli nyt liian vähän kaikkeen ja päätin, että kun kerrankin tulee mieleen jotain HAUSKAA ITSELLE, se pitää kyllä toteuttaa. Puolihameeni on suoraviivaisen realistinen kierrätysverhotuotos, yllä näkyy etusauma, mutta voin mainostaa, että takasaumassa jouduin yhdistämään auringossa haalistuneen ja vähemmän haalistuneen kaistaleen yhteen, mutta loppujen lopuksi sekin on aika vitsikästä.

Fabric is designed 1989 by Fujiwo Ishimoto to Marimekko. I had only very little material left from these old curtains, but I decided this was a good use, when I once came up with something FUN to ME. Check also my daughters diagonal dress in this blog. This is a very realistic recycling project, I even had to use sun faded parts, but it should be okay for a summer skirt for a simple person like me. 

EDIT: Ompelutiedot olivat unohtua! Otin kaavan 'Joka tyypin kaavakirjasta', jonka pyysin ja sain joululahjaksi vuonna 2006 jo ennen kuin vaipat ja lastenvaatteet vasta panivat minut todella ompelemaan. Lopultakin tein loppuun kokonaisen vaatekappaleen kirjan ohjein! Minun on pitänyt jo pitkään aloittaa hidas vaellus läpi kirjan ohjeiden, jokaisesta kaavastahan on siinä lukuisia sovellusehdotuksia ja olen ajatellut, että jos käyttäisin jokaista tyyppiä vähintään kerran, voisin olla aika tyytyväinen ja olisin vähän nähnyt vaivaa myös aikuisompelusten suhteen. Tässä käytin A-linjaisen hameen perusohjetta, halkaisin vain vielä kertaalleen etu- ja takakappaleet. Se oli myös käytännön vaatimus, sillä kangas oli vähissä. Muokkasin kaavaa, koska minulla oli kantavana ideana helmahulpio ja hameen vaakaraidoitus, mitä on tietysti vähän hankalaa sovittaa kaarevareunaisen hameen kaavaan... Väkipakolla tein helmasta suoran ja sivusaumoista alkuperäistä ohjetta aamaisemman, mikä on kyllä istuvuutta ajatellen huono juttu, nuo reunan kolmiot löpsöttävät tyhjinä hassusti. Mutta halusin lyödä päätäni seinään. Ja sitten hiissasin muutama milli kerrallaan sivusaumoja sisään ja neljää halkiota samoin ja totesin, että taas kerran olen leikannut aivan mielettömän liian suuret kappaleet. Pelkään mokaavani ja siksi olen aina suurpiirteinen ylöspäin. Lastenvaatteiden kanssa se on käytännöllistäkin, mutta itselle pitäisi opetella tekemään vähän jämptimpää. Hankalaa! Suurpiirteisyys kun on juuri sitä Olionaoleilun leppeänrentouttavaa ydintä. Kiinnitin sivuvetskarin (oliivinvihreän piilovetskarin) ja kunhan saan aikaiseksi, kiinnitän myös hakasen vyötärölle. Hame on kyllä valmiiksi turhan väljä, t-paidat kiristävät rypyt reunaan. Jos onnistun taas laihtumaan, pitää varmaan irrottaa vetskari ja ottaa saumat kunnolla uusiksi!

About sewing & pattern. ^

Mielestäni vaatteesta saa paremman käsityksen, jos sen sisällä on käyttäjä. Päättäväisesti laitan nyt figuurini nettijakeluun ja jään odottelemaan vihapostia tuhottavaksi.Tähän asti onkin ollut aika leppoisaa...

I decided you get a better idea of the piece if I'm inside. Sorry if you got blind.


Ja hei, tervetuloa kaikki lukijat. Olen huomannut joitakin uusia tulleen. En ole aiemmin asiaa kommentoinut, kun bloggaustyylini on aika päiväkirjamainen, mutta ilahdun lukijoista! Ja kommenteista!

And welcome to all readers. I'm glad there are quite a few new readers, too. (I also like comments. )

YKSI AINOA KEVÄTPIPO

Toistaiseksi ainoa kevätpipo on ollut hyvin hyvä. Sopivan pitkä.

This is the only one spring beanie until now, but it is anyway quite good. It is tall enough.

Sopivan värikäs, menee mukavasti moniin takkeihin!

It is colourful and fits surprisingly well with many warm clothes.

Sopivan kokoinen, pysyy päässä!

It has quite the right size and it won't fall off.

Hauskan ruttuinen takaa, tein vain tuollaiset itse keksityt siksakit takaraivolle.

It has funny shape with four corners.

Ahoi, mitä näkyy? Ompeluinspiraatiota äidille?

I wonder if she sees more sewing inspiration for her mom ahead?

PERINTÖPÖKSYJÄ

Rakastan noita kankaita. Nämä housut on valmistettu alunperin alkuvuonna 2009 Ukkoselle ja niitä on pesty  lukemattomia kertoja, sillä housut tehtiin pitkäikäisellä Elsebeth Gyntherin housukaavalla, joka on muistaakseni ainoa päällyshousukaava, jota olen blogissani tähän mennessä käyttänyt! Kaava on reilua mitoitusta ja kirjan kaavat on porrastettu vuoden välein, eli housuparin käyttöikä on vuosi.

I love those fabrics. These pants are originally made for my son early in 2009 and they have been washed countless times. I used Elsebeth Gynthers versatile pants pattern, the one and only used in this blog, I'm afraid!

Eräs nautinnollisimpia käsityökodinhoidollisia juttuja on mieluisten itsetehtyjen vaatteiden periytyminen isommalta pienemmälle. Tänä keväänä Kovaääninen kasvoi (yllättäen!?) kerralla ulos kaikista sisähousuistaan, jotka tietysti ovat päiväkotilapsen univormun olennainen osa.  Koska housut kuitenkin oli valmistettu veljelle, joka tuolloin oli kaksivuotias voimakasrakenteinen kestovaippailija, ne lököttivät tylsästi pikkuhousuja käyttävällä keskipainoisella kolmivuotiaalla. Leikkasin vyötärön kuminauhakujan ja vähän korkeudesta pois ja kavensin housuja koko matkalta niin, että sivusaumattomista housuista tuli sivusaumalliset. Nilkkakumpparia en irrottanut, lopetin ompeleet aivan sen yläpuolelle. Vyötärölle resoria, vaikka mitoitus olisi saanut olla niukempi, housut tuppaavat edelleen lököttämään.

It is a domestic-handicraftish pleasure to have self made favorite clothes that can be given to a second user. My daughter run totally out of her indoors pants and inherited these pants from her brother. Too bad I had sewn the pants for a strong built clothdiaper-using two-year-old, they were really baggy for a undies-wearing normally built three-year-old. So I cut the waistband off and sew the originally side-seamless pants into narrower side-seamed pants. I didn't remove the anckle elastic at all but ended the seam just above it. Then I replaced the waist with elastic fabric, which might have been better if slightly tighter, though.

Ompeluhammasta kolottaisi pahan kerran, kun Elsie Marley -blogissa alkaa kevään lastenvaateompelun viikkohaaste, KCWC. Mahtaako sitä vain itse mitään keretä... Suosittelen seuraamaan hauskaa tapahtumaa, jossa viikon aikana ympäri maailmaa tavalliset äidit ompelevat kiihkeästi tulevan kevät- ja kesäsesongin (toisella puolen maapalloa talvisesongin -) vaatetusta!

My sewing-tooth is aching of Elsie Marley -blogs kids clothes week challenge KCWC. I'm afraid I don't have very much time to sew myself, but it is a fun and inspiring event to follow, ordinary mothers sewing intensively world-wide for a week. 

KARPALOITA

Meille siunaantuu runsaasti karpaloita, koska isäni on ahkera karpalonpoimija ja toki marjastuksessa myöhään syksyisellä suolla tiettyä järkeä onkin, kirpeä, raikas ilma eikä laisinkaan hyttysiä. Kuivatut karpalot ovat hitusen tuoreita vähemmän karvaita ja itse asiassa marjan makeuskin pääsee maussa esiin. Halusin kokeeksi jatkojalostaa pakkaseen syksyllä pantuja karpaloita nähdäkseni, kannattaisiko seuraavana syksynä rohkaista vanhempiani marjankuivaukseen tai ryhtyä siihen ihan itse. (Kaipaisin muutenkin uusia hyviä karpaloreseptejä. )

My father picks lots of cranberries every year, since he finds berry-picking most comfortable late in the autumn, when the weather is already chilly and it is fresh and there are no mosquitoes in the forests or bogs. Dried cranberries are slightly less bitter than fresh ones, hence you can actually taste some sweetness, too. I wanted to try drying of berries to see, if it would be a good idea to do more of that next year. (I would be happy to find some new recipes for cranberries, too.)

Karpaloiden kuivaus oli hitusen hankalaa, suoraa ohjetta en netistäkään löytänyt. Laitoimme äitini kanssa yhdessä pähkäiltyämme karpalot nopeaan kiehautukseen, jotta kuoret hiukan rikkoutuisivat, mutta otimme marjat äkkiä pois, jottei jäljelle jäisi pelkkiä kuoria. Marjat menivät 50-asteiseen uuniin, luukku auki, tuntikausiksi. Kokemattomana kuivattajana minusta tuntui pahalta kovin pitkään tohottaa uuninluukku auki ja iltapuolella otin pellin pois ja siirsin marjat ohuella kankaalla peiteltynä varastoon kuivumista jatkamaan. Jätin ne sinne viikoiksi, ohi kulkeissani vain välillä ihmettelin, miten pitkään marjat pitävät nahkautensa. Monet marjat olivat edelleen kokonaisia, eikä paksun kuoren läpi näyttänyt mitään haihtuvan. Useiden viikkojen jälkeen otin marjat esiin, mutta ne ovat maistuneet vain meille aikuisille, lapset eivät ole suostuneet edes maistamaan ryppyisiä marjoja!

Jos jollakulla on professionaalimpia kuivausohjeita, otan mielelläni vinkkejä vastaan!

It was not easy to dry cranberries because of the hard skin. We boiled them slightly to break the skin a bit and dried them first in the warm owen with the door open and then in room temperature under a thin cloth. After drying for several weeks they were approximately what I had had in mind. It has been a pretty fun, dry snack on the table for adults. Children haven't even tasted the ugly wrinkled berries!


If someone has better advice for cranberrydrying, I would be happy to hear!

TUNNUSTUKSIA

Blogille on siunaantunut valtavan kilttejä tunnustuksia. SikSakSiskokset muistivat One Lovely Blog Awardilla ja Cutien NorppaStiina toisella tunnustuksella, kiitos hirmuisesti!

I received two nice acknowledgements from 2 + 1 lovely fellow Finnish bloggers, Siksaksis and NorppaStiina of Cutie.

Otin vapauden yhdistellä tehtäviä. OLBA:iin kuului seitsemän randomin faktan kertominen itsestä ja 10 parhaan blogin nimeäminen. Toisen tunnustuksen mukaan piti nimetä viisi kivaa blogia, jolla on alle 200 kirjautunutta lukijaa. Valitsin seitsemän seikkaa ja viisi pikkublogia.

7 LIKIMAIN RANDOMIA FAKTAA MINUSTA

1. RAKASTAN VÄREJÄ.

2. OLEN HYVÄ  NAURAJA.

3. OLEN LAHJAKAS NUKKUJA.

4. ITKEN HELPOSTI.

5. RAKASTAN ÄIDIN KAALILAATIKKOA JA NYT OSAAN TEHDÄ SITÄ ITSEKIN!

6. VAIN RAKKAUTENI SALMIAKKIIN YLITTÄÄ KIINTYMYKSENI SUKLAASEEN. 

7. EN OSAA KÄVELLÄ TAI PYÖRÄILLÄ HITAASTI.

(Olin pudota tuoliltani, kun NorppaStiina kutsui blogiani "viileän tyylikkääksi". Ehkä mustavalkoisen viljelyllä voi luoda ajoittain sellaisen vaikutelman? Hassua, kun kirjoitan kuitenkin yleensä kaikista yksinkertaisista käsitöistäni niihin liittyvät merkittävimmät kommellukset ja raportoin jatkokehittelyn tarpeet jopa piinallisen tarkkaan enkä salaile ystävyyttäni ratkojan kanssa. Varmuuden vuoksi haluan lisätä kuvan nukenpeittokyhäelmästä, jonka päättely lähivuosina olisi ihan toivottava, muttei täysin varmasti toteutuva iltapuhde. Voin myös kertoa, että tein kerran pojalleni raidalliset merinovillavaippahousut, jotka jäivät päättelemättä. Ne palvelivat useamman vuoden vielä pikkusiskoakin kaikkine 20 cm pitkine roikkuvine päättelemättömine langanpäineen :D Ja itse asiassa ne olivat vieläpä oikein nätit raitapöksyt, ei mitään häpeäntööttejäniosastoa muuten kuin lievää törkeämmän viimeistelemättömyytensä osalta! Mutta jos joku edelleen pitää blogiani viileän tyylikkäänä, se on ihan hauskaa ja sopivaa, sillä matalasta energiatasostani huolimatta minulla on aina ollut omasta mielestäni hyvä maku.)

SUMMITTAISESSA JÄRJESTYKSESSÄ VIISI KIVAA JA SUOSITELTAVAA BLOGIA, JOISSA ON ALLE 200 LUKIJAA:

1. NÄPERTELYÄ JA PAPERINPALOJA. Kivaa ja hauskaa, erityisen mielettömiä muistikirjoja!

2. HÄÄRÄÄMÖ. Käsityö- ja kierrätysvinkkejä ja opetusaiheisia ideoita. Paljon kaikkea. Hienoa.

3. VIRKATTU LINTU.Värirakkautta, ihana katsella. Hyvä mieli tulee.

4. KAARISILLAN KÄSITYÖ. Oikean koulun käsityöblogi! Luova ja salliva meininki, omista käsityötunneista (mm. juuri tuolla) on tainnut vierähtää muutakin kuin aikaa...

5. KIERTOIDEA - RECYCLED IDEAS. Kokoelma vitsikkäitä ja kekseliäitä kierrätysaiheisia ideoita, kutkuttavia toteutuksia.

Koska NorppaStiinalta saamallani tunnustuksella ei ollut nimeä, minun lienee paras jakaa siis nyt tämä sydänblogitunnustuksena. Olkoon kaikilla vapaus ottaa tunnustus pelkkänä tunnustuksena vastaan ja jättää jatkohaasteet heittelemättä. Tai valita viisi pikkublogia sydänhaasteen määrittelemien 10 parhaan blogin sijaan!

KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA

- Totisesti nousi!

Christ is risen! - Indeed is risen!

VOIKO NÄIN TEHDÄ?

Voiko näin tehdä? Tämähän on lähinnä käsityö- eikä laifstailausblogi. Viime syksynä Ikean Hemnes-sohvasänkyyn kytketty pilvilaita oli vielä vähän karunkeskeneräisessä ympäristössä ja muistan aiheesta (sinitaivaan puutteesta) jopa kommentoidun jossain maailmanlajuisen netin kolkassa, missä pilvi nyt kiertelikin. Minun kävi sääli pilveä, joka tuli kuvatuksi kronologisessa valmistumisjärjestyksessään, mutta joka ei oikeastaan saanut lupaa olla edukseen.

I'm not sure if it is correct to re-post something in a rough and reasonable non-life-style-blog like this. My poor cloud was simply blogged in chronological order, freshly made and in pretty awkward envinronment and I decided to give it a new chance to be pretty with turquoise sky-ish background and everything.

Tänään ilmaantui valoilmiö, keväinen ilta-aurinko sai kuvaamaan. Lapset eivät linssiluteina malttaneet pysyä poissa kameran edestä, mutta valo vasta huvittikin heitä. 

Today there was such a pretty evening light in the room that I felt like snapping a photo. Kids jumped to the pictures and what would be a better way  to shoot the cloud one more time.

HÄMISTYTTÖ

Ompelutyönä tämä oli vastentahtoinen. Elämäänhän kuuluu joskus mm. hämiksenmuotoisia projekteja ja vähän vähemmän mitään omaa kivaa. Hauska osuus on, että nuorimmainen lähti ihan eka kertaa kaverisynttäreille. Hämisteema oli esitetty kutsussa. Naamarin Kovaääninen lainasi veljeltään, jolla tietenkin on muskelihämiksen puku. Punaiset kaistat paidassa on kierrätetty liian lyhyeksi käyneestä trikoopaidastani, siniset suomiverkkarinväriset kaistat ovat Unisukalta vaihdettua collegea. Hämähäkinverkon piirsin tussilla. Hameen tein donitsinmuotoisesta kappaleesta tosi korkealla collegevyötäröllä vain, en viitsinyt uhrata edes resoria... Olin ihan ilahtunut, kun keksin, ettei tarvi ihan koko asua taiteilla noista räikeistä paloista, vaan voin ensin pukea lapsen mustaan paitaan ja leggareihin ja lisätä nämä teemavärit päälle vain.

Obligatory spidergirlshaped sewing project was not fun to me, but she was so happy to be invited for the first time on a friends birthday party quite on her own. Partys theme was spiderman and I made her a simple spidergirls top and circleshaped skirt. I recycled my own too short shirt for the red parts and used some new blue knit I got in exchange from Unisukka. I drew the net and simple spider with a textile marker. I was pretty relieved when I realized I don't need to make the whole costume out of those two bright colours, but can simply make her wear black shirt and leggings and just add these theme colours on top of real clothes.

PEHMEETÄ KYYTIÄ

Lähdin matkalle ja halusin pakata kameran vanhaan kunnon marikassiin tukevasti ja turvallisesti. Netistä löytyy hyviä ohjeita kamerainserttiin jos toiseenkin. Minä olin tosi laiska ja säästäväinen enkä lähtenyt etsimään hienostuneita vaahtoaineksia täytteeksi, vaan otin käyttöön aaltopahvin ja vauvanpeittopehmusteen sekä vanhan jo täälläkin tutuksi tulleen kierrätysraitakankaan (ihan ok, mutta pesutarpeen tullen joudun purkamaan pahvit välistä...). Kokonaisuutta pitävät koossa tarranauhat, jotka ovat ylijäämiä vaippaompelukaudelta. Näyttää pahasti siltä, että joudun ostamaan kohta lisää koukkupuolta ihan muita tarkoituksia varten.

I went for a winter holiday and wanted to pack my camera safely in an ordinary Marimekko bag. There are plenty of easy tutorials for smart camera inserts around the web. I was lazy and frugal and didn't want to go for a hunt after suitable foam padding and decided to make it easy: I used old cardboard box, leftovers from baby quilt padding and once again the same recycled stripe fabric. Those binding velcro stripes are leftovers of my diapersewing era. Materials will work fine until I feel like washing the insert, then I need to get the cardboard off.

Kameran lisäksi koloihin ja päätyihin mahtuivat vesipullot, sateenvarjot, nenäliinat ja muut, sivuille mahtuivat kartat ja kirjat, vaikken viitsinyt ommella niille omia taskuja. Kamera kulki turvallisesti ja lentomatkan ajaksi siirsin  kameran insertteineen reppuun.

There is enough room for a camera with two ancient objectives and still lots of room for water bottle, umbrella, handkerchiefs, maps and books on the side, spare wallets under the insert and of course there is the comfort of using an old, ordinary bag you are used with. Insert is also easy to move to another bag, I put it into a backbag during the flights.

Laitos paloihin avattuna. Insertti koostuu kahdesta pohjasivukappaleesta ja neljästä väliseinästä. Pohjat liitetään toisiinsa tarroin, pitkillä sivuilla on pehmeät tarrat kahdella korkeudella ja väliseinissä on kapeat koukkutarrat. Pienellä etukäteissuunnittelulla ja lisäpanostuksella toteutukseen (esim. telkkarin suljettuaan) tämän olisi voinut tehdä tosi huoliteltuna ja sovittaa raidatkin toisiinsa. Mutta koska tehtävä oli tylsä, ompelin tämän viimeiseksi ennen matkalle lähtöä ja aikaa oli vain suoraviivaiseen toteutukseen.

This is how it looks in parts. Two sidewall-bottom pieces and four dividing walls. With a little more designing and some more self-discipline ( like closing the TV) this would have easily been much smarter and sharply striped. But because this was pretty boring craft, I spared it until the last moment and had only time for straight forward making. (Otherwise it would have never been made.)