20. kesäkuuta 2010

ALUSSA OLIVAT VAIPAT















Käytännöllisten (ja käyttökelpoisten) käsitöiden tekoni alkoi vaipoista. Ukkoseni syntyi 2006 ja puolessa vuodessa oltiin jo siirrytty lähes kokonaan kotitekoiseen vaippakantaan. Vaippojen suunnittelu oli hauskaa ja uhrasin sille paljon ajatustyötä. Vaippaompelu on siitä mukavaa, että pienille kauneusvirheille voi antaa palttua, sillä "nehän ovat vain vaippoja". Alusta asti missioni oli kuitenkin käytännöllisyyden ohella kauniiden vaippapinojen luonti. En ole koskaan innostunut niinkään monenkirjavista vaippakuoseista, yksiväristen vaippojen siistit pinot sen sijaan vetoavat minuun. 

Toista lasta odottaessani en viitsinyt enää kokeilla uusilla materiaaleilla, meille kun oli jo vakiintunut käytännöllinen vaipatuskaava. Olen siis auttamatta pudonnut vaipatusmateriaalien ja mallien trendikärryiltä. Kotioloissa käytetään ohuempia sisätaskuja villisten kanssa, ellei taskuvaippoja, öisin jykeviä sisätaskuja tuhtien merino- tai hahtuvahousujen kanssa (ja body kaiken yllä pitämässä paketin koossa) ja päivisin kodin ulkopuolella ja päiväkodissa etutarrakiinnitteisiä taskuvaippoja. 

Taskuvaipat ovat ulkopinnaltaan PULia (useimmiten BrPUL, myös 1mil PUL ja 2mil PUL) ja ihoa vasten on (useimmiten värillinen) coolmax. Taskut varustan nykyään aina samalla kaavalla, mikrokuitufroteeimulla ja bambupuuvillataitolla. Sisätaskut ovat useimmiten ulkopinnaltaan joustofroteeta tai velouria, myös college on kestävä matsku. Sisäpintoina vaihtelevat fleece, coolmax ja bambujoustofrotee. Sisätaskuissa on yleensä suht maltillisesti imua, sillä näitä käytetään vain kotioloissa, hiukan mikrokuitua ja hiukan luonnonkuitua. Yösisätaskujen imuina on mikrokuitufroteeta, puuvillaa ja hamppua. Meillä molemmat aikuiset pitävät nepparivaippoja jotenkin epäkäytännöllisinä ja siksi vaipat ovat enimmäkseen tarrakiinnitteisiä. Jos joku aloitteleva vaippaompelija joskus osuu tänne, niin haluan antaa ainoan ehdottoman henkilökohtaisen suositukseni vaippaompeluun ja se koskee tarroja. Jos tarroja haluaa käyttää, niiden on oltava Aplixia, muut vaippaompeluun suositellutkin tarrat kuluvat pesuissa suhteellisen nopeasti huonoiksi ja sitähän ei kestovaipalle soisi. 

Toista lasta varten tein vuonna 2008 vinon pinon käytännöllisiä pikkuvauvan sisätaskuja joustavista materiaaleista ja niillä pärjäiltiin uskomattoman pitkään. Pystyasentoon pyrkivälle Kovaääniselle aloin jo pian viritellä PULtaskuja ja nykyään taskuvaipat näyttävät olevan lapsen omia suosikkeja. En malttanut olla tekemättä tuolloin hentorakenteiselle kakkoselle uusia taskuvaippoja, kun omat taidot ja näkemys olivat kehittyneet ja lapsen muotokin oli eri. Ja sukupuoli... tyttövärit rantautuivat vaippapinoihin. Sisätaskut ovat nekin paljolti pienempiä kuin isoveljellä oli, mutta kyllä tuossa yllä olevassa kuvassa vielä on mukana kolme ruskeaa paljon pestyä collegetaskua, jotka valmistin aikoinaan vain noin nelikuukautiselle isoveikalle. Kuva on muuten otettu hetkellä, jolloin pesukoneemme oli väliaikaisesti poissa pelistä ja äidillä oli aikaa hypistellä ja pinota kaikkia käytössä olevia vaippuleita.

Kestovaipat ovat olleet meillä portti laajempaankin kestoiluun. Kupin käyttäjänä minulla ei juuri nyt ole esittää uusia, sieviä äidin kestoja, mutta alla olevassa kuvassa on pino suunpyyhintälappusia. Paksut flanellilappuset on surruteltu yhteen eriväristen ohuiden puuvillakankaiden kanssa ja pino sijoitettu ruokapöydälle käytettäväksi arkiaterioinnin yhteydessä talouspaperin asemesta.



















Keittiön tasoja pyyhin puuvillarievuin. Kirkkaanturkoosi rätti on neulottu bambusekoitteesta, mutta muissa käytetty puuvillalanka näyttäisi toimivan yhtä hienosti. Olen ostanut langat mahdollisimman edullisesti ja tehnyt taas kerran värikkään pinon aivan yksinkertaisia edestakaisin neulottuja riepuja automatkoilla istuessani. Näitä saisi kyllä olla kuinka monta vain, sillä riepua on vaihdettava usein. Kuudessakympissä muun pyykin joukossa tulee puhdasta.


3 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Vau mitä kestoilua!! Etenki ne suurätit ja pöytäpuuvillarätit oli ihan uutta mulle... ehkä jotain chifonettia voi pitää puolikestojuttuna, ku kuitenki sen aina puolittaa ja käyttää niin loppuun ku ikinä vaan. ;)

Hienoa, kannustettavaa kehitystä! :-D

-Santtu

Lepäävä Esteetikko kirjoitti...

Saahan chifonetinkin pestyä, mutta kyllä se pesuissa kuluu nopeasti rei'ille.

Nuo suurätit olivat totaaliuusi ajatus minulle ennen ensimmäistä liveompeluseuraa ja Aliisan mallia. Kiitos vain Aliisalle luottamuksesta ja saumurin lainaamisesta silloin vuonna 2007, sillä tiellä ollaan tukevasti!

Unikuu kirjoitti...

meillä on harsoja puolitettuna ja neljään osaan leikeltyinä ja ympärisaumuroituna, saman asian ajavina. ei niin nättejä mutta oppivat lapset kuitenkin niihin pyyhkimään ennenmin kuin vaatteisiin..