ISÄLTÄ POJALLE

Kesäkuun kolmannen sairasviikonlopun toipilassunnuntaina koin orastavaa halua ompeluun. (Peittelemätön itsesääli alkulauseessa johtuu kesäkuun paikoin kiireisten työviikkojen välillä nauttimistani rankemmasta allergisesta nuhasta, nuhakuumeesta, korvatulehduksesta, poskiontelontulehduksesta ja oksennustaudista, joista jälkimmäistä sain viettää kahden lapsen pyykkivuorta kasvattavassa seurassa.) Vielä lääkekuurin jäljiltä korvakivusta kärsien järjestin leppoisten seurapelien ja piirtelyn väliin itselleni kaavanjäljentämistä hyvän mallisesta paidasta, vanhojen paitojen silppuamista ja uudelleen yhteen kurontaa.

Nämä paidat on suunniteltu jo hyvän aikaa sitten ja sekä entinen käyttäjä että uusi käyttäjä ovat odottaneet kiinnostuneena lopputuloksia näkyville. Yllä näkyvä musta printtipaita on melkein kuin uusi, sillä se on ommeltu ryökälemäisesti pesukoneessa lyhentyneestä vasta hankitusta paidasta. Brasil-paita taas on kymmenen vuotta vanha lempipaita, jonka Ukkosen isä käytti pehmeäksi ja kauluksestaan repaleiseksi, ennen kuin keksin ehdottaa rievulle arvoistaan uusiokäyttöä. Käytin yhtä ja samaa Ukkosen lemppariteepparia kaavana molempiin, pelipaita on ommeltu vain hitusen isommin saumanvaroin.

These shirts are both his fathers' old ones, the black one above shrank in the washing machine and got too short (how I hate when that happens!) and the yellow one is a 10-years-old favorite shirt, soft-worn rag. We all enjoyed seeing these new wearable pieces made out of worthless stuff. I traced the pattern from one of my sons' current favorite shirts and simply used it twice, the yellow one is only sewn with slightly bigger seam allowances.

Hihoihinkin sain mukaan yksityiskohtia. Tietysti säästin myös alkuperäiset hihansuuompeleet.

In both shirts I managed to save some original details in sleeves, too. Also the hemming of the sleeves is original.

MAJAKAHKO

Pitkähihaiset mekot olivat keväällä vähissä. Aloitin hieman ponnettomasti enkä saanut kasaan kuin tämän yhden, joka olisi ilmiselvästi pitänyt saada kursittua kokoon yhtenä iltana, kun innostus vähän lopahti. Ei ihan uusi keksintö, majakalta näyttää. Onpa jotain odottamassa syksyä.

I noticed in the spring she was running out of long sleeved dresses but it hasn't been any good sewing period at all. I started this one maybe in April and it was a pain to get it completed. Yes, you might think you have seen it before, it has the familiar lighthouse look .

Raglanhihainen A-malli kehittyi työn tuiskeessa, mitat olemassaolevien vaatekappaleiden mukaan. Punainen collegeneulos Triteksin toivioretkeltä, valkoinen jostain kotipuolesta. Tummanvihreä kakkoslaatuinen resori kuuluu ehkä Unisukalta vuosia sitten vaihdettuihin kirpparilöytöihin? Ihan asiallinenhan tuo on, tikkauksilla tavoittelin hauskuutta. ( Oikeasti suunnittelen tämän näköistä hitusen sikinsokin tikiteltyä raitatäkkiä sängynpeitteeksi Ukkoselle, mutta koska poika nukkuu vielä lyhyessä sängyssä, piti testata jollain muulla työllä.)

I didn't use any pattern, but since I used her existing clothing as a guideline for the measurements, it will be quite fine in the autumn.  ( Actually I want to make a strangely stitched broad striped 'quilt' for my son's bed, but I wanted to try it on something else, since he still sleeps in a smaller bed.)

Näps. Veli ideoi lelukameran. Her brother desinged the camera and made mom make it.