ISÄLTÄ POJALLE

Kesäkuun kolmannen sairasviikonlopun toipilassunnuntaina koin orastavaa halua ompeluun. (Peittelemätön itsesääli alkulauseessa johtuu kesäkuun paikoin kiireisten työviikkojen välillä nauttimistani rankemmasta allergisesta nuhasta, nuhakuumeesta, korvatulehduksesta, poskiontelontulehduksesta ja oksennustaudista, joista jälkimmäistä sain viettää kahden lapsen pyykkivuorta kasvattavassa seurassa.) Vielä lääkekuurin jäljiltä korvakivusta kärsien järjestin leppoisten seurapelien ja piirtelyn väliin itselleni kaavanjäljentämistä hyvän mallisesta paidasta, vanhojen paitojen silppuamista ja uudelleen yhteen kurontaa.

Nämä paidat on suunniteltu jo hyvän aikaa sitten ja sekä entinen käyttäjä että uusi käyttäjä ovat odottaneet kiinnostuneena lopputuloksia näkyville. Yllä näkyvä musta printtipaita on melkein kuin uusi, sillä se on ommeltu ryökälemäisesti pesukoneessa lyhentyneestä vasta hankitusta paidasta. Brasil-paita taas on kymmenen vuotta vanha lempipaita, jonka Ukkosen isä käytti pehmeäksi ja kauluksestaan repaleiseksi, ennen kuin keksin ehdottaa rievulle arvoistaan uusiokäyttöä. Käytin yhtä ja samaa Ukkosen lemppariteepparia kaavana molempiin, pelipaita on ommeltu vain hitusen isommin saumanvaroin.

These shirts are both his fathers' old ones, the black one above shrank in the washing machine and got too short (how I hate when that happens!) and the yellow one is a 10-years-old favorite shirt, soft-worn rag. We all enjoyed seeing these new wearable pieces made out of worthless stuff. I traced the pattern from one of my sons' current favorite shirts and simply used it twice, the yellow one is only sewn with slightly bigger seam allowances.

Hihoihinkin sain mukaan yksityiskohtia. Tietysti säästin myös alkuperäiset hihansuuompeleet.

In both shirts I managed to save some original details in sleeves, too. Also the hemming of the sleeves is original.