26. maaliskuuta 2014

PÄÄMÄÄRÄNÄ MÄÄRÄTIETOINEN VAATEKAAPPI



Joulun edellä sain yllätyslahjan. Voitin Pitsiunelmia-blogin kirjoittajan Rinna Saramäen tuoreen kirjan Hyvän mielen vaatekaappi. Törmäsin kirjaan Instagramin kautta ja kiinnostuin, koska minimalistinen ja toimiva vaatekaappi oli ollut mieleni päällä pitkin vuotta, mutta kaipasin – ja kaipaan! –  aiheesta lisää luettavaa ja konkreettisempaa innoitusta.

Vuosi sitten vaatekaappini raivauspuuskassa ja toimivasta puvustosta haaveillessani löysin omia aikojani Courtney Carverin Project 333:n . Minulle ajatus oli vieras, P333:n ideahan on vähentää vaatekaapin sisältö 33 vaatekappaleeseen 3 kuukauden ajaksi ja löytää siten vaatteidensa potentiaali uudestaan sekä kuratoida uusi 33:n kappaleen kokonaisuus neljännesvuosittain. Kuulosti peräti amerikkalaiselta minun korvaani, olinhan käyttänyt vuosien ajan aktiivisesti paljon pienempää vaatemäärää. 

Jotain saatoin P333:sta kuitenkin ammentaa. Ymmärsin, että turha tauhka sekä liian pienet ja sopimattomat vaatteet käyttämieni harvojenkin vaatekappaleiden ympärillä söivät tilaa ja iloa. Hävitin huonot vaatteet roskikseen, annoin pari vaatetta työkaverille ja vein loput siistit Pelastusarmeijan keräykseen.

One year ago I was desperate to get coordinated with my closet. During the cleaning and organizing process I found Courtney Carver's Project 333. The idea of  downsizing to 33 clothing items sounded too American  to me, since I had lived with less actively used items for years. But while reading about Project 333 I  understood, that there was too much of unused stuff in my closet that didn't belong to my already limited wardrobe. I got rid of  unwanted items, but was also able to make finds. 

Two casual jackets had been mostly unused for years, but I was still somehow attached to them. I had really liked the denim one six years ago, but hadn't liked the proportions it gave to my upper body. Now I found out that by only adding a bigger scarf  the look changed to bearable and I've been using the jacket a lot! The other one was trickier. I ended up dyeing the light linen coloured jacket to olive green. I was not at all happy with the grayish olive tone and it took me half a year and getting familiar with Rinna Saramäki's new book 'Hyvän mielen vaatekaappi' before I got the determination to find use for it. I guess we are ok now with the grayish olive, too.

Raivatessani sietämättömiä ja käyttämättömiä löysin pari iän kaiken vanhaa jakkua, joista en hennonut luopua. Lukuun ottamatta epämääräistä tyytymättömyyttä herättävää ja siten pääosin käyttämätöntä mustaa bleiseriä minulla ei ollut juuri käyttöjakkuja, lähinnä vain kohdennettua tyytymättömyyttä herättäviä neuletakkeja käytettävyyskaarensa eri vaiheissa, ja siksi päätin antaa takeille mahdollisuuden.

Yllättävän helposti sain käyttöön kuusi vuotta vanhan denimjakun, joka oli mielestäni saanut ylävartaloni näyttämään ruman muotoiselta. Kun peitin epäpukevan kauluksentienoon isolla huivilla, jollaisiin muutenkin pukeudun, jakku muuttui aika käyttökelpoiseksi. Nyt olen käyttänyt denimbleiseriäni niin paljon, että välillä sensuroin itseäni ja keksimällä keksin jotain muuta päälle pantavaa toistuviin tapaamisiin.  
Hankalampi käyttöön otettava oli lyhyempi luonnonvaalea jakku. Luonnonvaalea pellavanväri ei toimi minulla, sen yhdistäminen omiin käyttöväreihini on liian haasteellista. Päätin uskaltaa värjätä puuvillaisen jakun, enhän menettäisi muuta kuin tuolloin seitsemän ja puoli vuotta vanhan kaapin tukkeen. Ostin oliivinvärisen Dylon-pesukonenapin ja heitin koneeseen takin lisäksi yhden rumasti peseytyneen Marimekko-trikoon. Lopputulos oli lievä pettymys, koska oliivi jäikin kovin harmaanvihreäksi - pitikin mennä nuukuuksissaan lisäämään se kolmimetrinen trikoo sekaan! En saanut otettua takkia kunnolla käyttöön puoleen vuoteen, ennen kuin Hyvän mielen vaatekaapin innoittamana päättäväisenä sovittelin vaatteita. Nyt uskon jo päässeeni toisenkin takin kanssa sopuun ja vuosi ensimmäisen kaapinraivauksen jälkeen käytössäni on yhden Dylon-koneellisen kuluilla kaksi helppokäyttöistä arkijakkua.

Although I'm not the average consumer, for whom P333 was created, I am desperate to find good illustrated reports about Project 333. It would be so useful for imagining and planning my future minimalist wardrobe. But for some reason it seems that most of the minimalism related stuff is scarcely illustrated, even these wardrobe projects. That is why I was extra happy finding this one cute lady, who had curated an inspiring and even here and there coloured 33-item-wardrobe and taken 50 different interesting and partly crazy outfit photos of herself. Fun!

Siitä huolimatta, että Project 333 ei olekaan suunnattu minun tapaiselleni kuluttajalle, olen janonnut hyviä kuvitettuja projektiraportteja. Harmillisesti P333:n sivut eivät kuitenkaan ole niitä visuaalisimpia ja minunlaiseni näkömielikuviin nojaava haaveilija kaipaa kuvatodisteita konseptin toteutuskelpoisuudesta. Sama kuvallisuuden vähäisyys vaivaa mielestäni muutenkin liikaa minimalismiteeman blogeja. Project 333:lla on myös oma Pinterest-kansio, jota käyn väijymässä. Valitettavasti sielläkin esiintyy suurimmaksi osaksi vain samantapaisia viitteellisiä Polyvore-tauluja kuin tavan vaatebloggareilla. Harvat yksityishenkilöt ovat tohtineet avata todellisia vaatevalintojaan nettiin, minkä omasta puolestani ymmärrän todella hyvin, vaikka tässä postissani otankin riskin muutamalla omalla vaivautuneesti poseeratulla kuvallani,  ja harvat esimerkit ovat olleet tyylivalinnoiltaan masentavan kaukana omista mieltymyksistäni. Löysin kuitenkin yhden viitseliään ja hauskan esimerkkihenkilön, joka on blogissaan avannut yhden P333-kierroksensa vaatevaraston 50 asukuvalla. Ensimmäistä kertaa löysin innostavan ja väripilkullisen esimerkin 33-osaisesta vaatevalikoimasta, ehkä jopa tarpeettoman riehakkaan niiltä osin, kuin alusvaatekappaleet palvelevat päällyskappaleina!

Nurkumaani kuvallisuuden vähäisyyteen on Rinna Saramäki omassa kirjassaan vastannut luonnosmaisella piirretyllä kuvituksellaan. Tällainen piirretty ratkaisu on P333-kuvituksena hieman vähemmän henkilökohtainen, mutta paljon havainnollisempi kuin pelkkä kirjoitettu kuvaus. Pitsiunelmia-blogissaan Rinna avaa P333-sesonkejaan valokuvinkin. Hyvän mielen vaatekaapissa Project 333 on vain pienessä osassa yhtenä toimivana apuvälineenä minimalistisen vaatekaapin tavoitteluun. Rinna kuvaa jutustellen kymmenen askeleen ohjelmansa vaatekaapin luomiseen. Hän kehottaa omien mieltymysten kartoittamiseen ja nykyisen vaatekaapin hyödyntämiseen (ruksi, ks. edellä), suunnitelmallisuuteen, budjetointiin, laatutietoisuuteen ja vaatteiden hyvään huoltoon. Minulla alkoi suu vettyä nautinnosta viimeistään silloin, kun oli kartoitettu omat vaatteiden käyttötilanteet ja ehdotettiin, että itsestään voisi tehdä paperinuken, jonka päälle voi suunnitella asukokonaisuuksia. Ryyst.

Hyvän mielen vaatekaappi toimii mukavana tukena. Viimeisten kolmen kuukauden ajan olen ollut sinut kehittyvien vaatekaappiajatusteni kanssa ja välttynyt enimmäkseen hätiköidyiltä ostoksilta. No okei, myönnän ostelleeni talvilomareissun edellä paniikinomaisesti paitoja ja toppeja ja palautelleeni niistä osan kotisovituksen jälkeen, mutta sitä ei kai voi pitää suurena ihmeenä käytettyäni sitä ennen melkein vuoden enimmäkseen yhtä ja samaa paita- ja toppiyhdistelmää. Matkalle lähtiessä en voinut laskea jokailtaisen paitapyykin varaan. Viime kuukaudet olen nähnyt kaappini kehittämistarpeen sopivankokoisena haasteena. En ole juurikaan vaateperäisesti ahdistunut, koska alan luottaa taas omaan vaistooni. Ja mikä mukavinta, en ole keskittymiseltäni huomannut olla lainkaan niin tyytymätön omaan vartalooni kuin vielä loppusyksystä.

Last december I got Rinna Saramäki's new book 'Hyvän mielen vaatekaappi' from a lottery in her blog Pitsiunelmia. She practices Project 333 but in her book she tells so much more about defining your own style, using existing clothes, planning and budgeting ahead, aiming for quality and taking care of clothes. I've come much further with my wardrobe thoughts after reading the book. Last three months I've felt calm and ready for the challenge, not frightened of frustrated like usually. And I also noticed I've been so concentrated in finding out what suits me, that I have forgotten to be uncomfortable and overly critical with my own body, like usually.

Erään kerran ystäväni nauroi, kun muistelin hatarasti, että varmaan vaatepulmat alkoivat joskus lasten saannin myötä. Heti hänen oikaistuaan minun oli nolona myönnettävä, että lapsia ei sovi syyttää, vaatetusongelmani on ollut olemassa ainakin koko meidän tuttavuutemme ajan, joka alkoi lukion ekalla. Ongelmani on leväperäinen ja suunnitelmaton suhtautumiseni pukeutumiseen yhdistettynä ylikriittisyyteen. Kun on itsensä armoton ylimmäinen siluetinvartija, mutta torjuu vaatekaapin suunnittelun liian nolona ja pinnallisena, ajautuu lopulta nurkkaan. Nyt istun laiskanläksyllä ja tähtään siihen, että muutamassa vuodessa vaatekaapin hallinnointi onnistuu suuremmin piiskaamatta.


Itseilkunnasta huolimatta jaan itselleni tunnustusta siitä, että olen vaistonvaraisesti tehnyt myös viisaita ja kestäviä valintoja. Mitä muuta voisi sanoa nyt 12 talvea palvelleesta grafiitinharmaasta villakangastakistani tai kolme talvea palvelleista pitkistä mustista nauhasaappaistani, joista en haluaisi erota. Muistan vieläkin, miten aikoinani soitin pukukopista ystävälleni töihin, koska minua hirvitti ostaa 150 euron takki, vaikka olin nimenomaan ryytynyt yhdessä talvessa ryysistyviin viidenkympin takkeihin. Tällä hetkellä takkini kustannus on noin 12,50 euroa talvea kohti. Se ei tietenkään ole yhtä siisti kuin uutena, mutta vuorin kuluman paikattuani se on jälleen ehjä ja ennen kaikkea mieleinen. Tukevasta nahkasta tehty saksalainen olkalaukkuni on yli kolme vuotta vanha. Tämänhetkinen huoleni on, että kudottu vuorikangas on alkanut rumasti revetä käytettyäni laukun suutarilla, joka kiinnitti olkahihnan uusilla tikkauksilla, enkä ole vielä keksinyt, mitä tehdä etenevälle katastrofille. Kärsin koruttomuudesta, mutta kellot ja silmälasit ovat huolella valikoituja käyttötavaroita, joita uusin vain välttämättömyyden pakosta. Pyrin kestäviin ja lopullisiin ratkaisuihin silkasta mukavuudenhalusta. Paijaan päätäni toteutuneesta linjakkuudesta. Suunta on eteenpäin.

My current desperate clothing situation is caused by my overcritical attitude toward myself and my idea that thinking about clothes would be too shallow and unintelligent. Now I'm trying to get reasonable with this. Although I'm making lots of fun about myself (in Finnish), I decided to give myself credit about the good choices I have made through years. One of my best minimalist clothing items must be the charcoal gray winter jacket that has served me for 12 years. I was uncomfortable to pay 150 euros for a coat back then, but after these years its cost is only about 12,50 euros per winter and I still like it very much. It seems my best choices are based on intuition, usually they are a bit on expensive side for me, but stand the test of time well. Being a lazy person makes me aim for final solutions, sort of.


Lopuksi huomautan vielä, että Rinna Saramäen kirjaan liittyy myös globaalin vaateteollisuuden epäkohtia käsittelevä alkuosa 'Pahan mielen vaatekaappi'. Suosittelen sen lukemista lämpimästi kaikille. Tämä blogautus pyörii omien kohtuullistamis- ja kauneushaasteideni ympärillä ja kirja on mukana niiltä osin, kuin se on tukenut näitä prosesseja. Googlettamalla 'Hyvän mielen vaatekaappi' löytyy varsinaisia kirja-arvosteluja.

6 kommenttia:

Unikuu kirjoitti...

uu..mullon kanssa toi kirja. en vaan osaa aloittaa sen määrätietoista lukemista. tosin silmäilin kilttinä vaimona kenkäosuuden läpi :P

Lepäävä esteetikko kirjoitti...

On se hirmuisen hauska kirja! Voithan lukea Pahan mielen vaatekaapin kakkososana, jos se aluksi tuntuu raskaalta. Mielestäni suunnitelmallisuus kulkee käsi kädessä kaikenlaisten ekologisuushyveiden kanssa ja siksi Hyvän mielen osuuskin on painavaa asiaa.

Hanna Fagerholm kirjoitti...

Siis miten mulla on mennyt blogisi ihan ohi!!! Ihania juttua sulla täällä!

Lepäävä esteetikko kirjoitti...

Kiitos, olipa ihanaa saada uusi kävijä hiljaisessa tahdissa elävään blogiini! Kivaa tutustua sinunkin blogiisi, joka on puolestaan minulle uusi.

santra kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta bloggauksesta sekä kirjavinkistä. Tarkistin heti oman kirjaston tilanteen ja suuntaan ensi tilassa lainaukselle. 😊

Lepäävä esteetikko kirjoitti...

Kiitos, Santra, käynnistä! Kiva kuulla, että olen saanut olla vinkkaamassa tämän kiinnostavan kirjan suuntaan. Toivottavasti tykkäät!