KEPEÄSTI KÄYTTÖMEKOKSI

Näin mielessäni, että teen tästä Majapuun söpöstä trikoosta kesämekon lyhyillä pikku puhvihihoilla, mutta tekemättä jäi, kun mekkoja ja toppeja ja muita hörhellyksiä vain oli Kovaäänisen kaapissa jo valmiiksi ihan riittävästi.

Nyt on edessä pitkä syksy ja talvi ja oikeita hihoja tarvitaan. Koska en halunnut edetä talvivarustuksessa liian pelkistetyllä väri- ja kuviomaailmalla, päätin ennakkoluulottomasti ommella kesämekkokankaastanikin pitkähihaista. Malli on mahdollisimman yksinkertainen, jotta geometrinen kuvio pääsisi oikeuksiinsa, kapeat hihat tein kaksinkertaisilla resoreilla pientä kasvunvaraa ja siistiä käärimistä silmällä pitäen.

I bought this geometric blue and white Majapuu-fabric for a summer dress, but my daughter had enough pretty clothes for a short Finnish summer. Making many summer clothes seems wasteful, especially for a lazy sewist like me. Long sleeves it became, despite my summer assosiations with the pattern.

Mekko on sopivasti lyhyt ollakseen käytännöllinen eskarilaisen ulkovarustuksen alla. Se on myös sopivasti helmallinen vedotakseen lapsen koreantarpeeseen.

The dress is short so it can be easily worn under outerwear like overalls. That way it is practical for daily use in preschool. It is also a little whirly, which makes her happy.

Ei kun helmat heilumaan.

SINNIKKÄÄSTI PALLOISTA

Kesän mittaan mieleen ponnahtaneet mukavat ompeluideat eivät saaneet liikettä lomailevaan kotiompelijaan, mutta elokuun puolessa välissä kylmissään olevien lasten aamuinen kitinä laukaisi ompelutarpeen.

Kylläpä oli yhtäkkiä tottumattomana hankala päättää, mitä ommella... Viime ajat olen enimmäkseen surffaillut minimalististen kapselipuvustojen äärellä sen sijaan, että olisin päämäärätietoisesti haltioitunut ihanista mekoista ommellakseni sellaisia itsekin. Kaivelin eskaritytön käyttökelpoisimmat tunika-leggariunivormun osat esille ja sommittelin kaapista kankaita sekaan mustapunavalkoiseksi yhdistelmäksi muutamin sinisin läiskin. Olin yhdisteltävyyteen tyytyväinen, mutten voinut kuvitellakaan Kovaäänisen pukeutuvan läpi talven niin pelkistetysti.

It got suddenly cold in August and children started to whine in the mornings about being cold and not wanting to wear short sleeves. For quite a while I haven't been too excited about cool kids' clothes or pretty dresses. I have mostly been inspired by minimalist grown up closets and living with less. That way I haven't collected ideas which needed to be sewn and it was really hard to get back to making clothes for my girl. 

I tried the minimalist approach, collected her pre-schoolers' uniform parts, leggings and tuniques, and threw suitable fabrics from my cupboard in between. It would have been a quite matching capsule of black, red and white with splashes of blue, but I realized it was way too minimalist for her to wear all long and dark winter. I needed to find more colour and variety. It would be wasteful to simply order new inspiring fabrics to work with. From now on I know I need to be moderate with fabric shopping, but right now I just try to find ways to use what I already have paid for. This green stretch terry should match to her girly violet stuff. And it is warm.

Koska kaapissa on yllin kyllin maksettuja kankaita, en voinut luvata itselleni hauskaa nettikauppakierrostakaan, jolla kokonaisuus olisi helposti saanut puuttuvaa potkua. Vetelin kaapista esiin ompelematta jääneitä kankaita, joita saatoin kuvitella jotensakin olemassaoleviin vaatteisiin yhdisteltävän. Näistä palloista piti joskus tulla molemmille lapsille froteepaidat, mutta Ukkonen kasvoi ulos pallopaitaideasta eikä Kovaääninenkään oikeastaan tarvinnut sitä tarpeeksi pian ja niin laatufroteesta tuli kangaskaapin hylkiö. Valmis tunika on lämmin ja ihan käytettävä, vaikkei mikään suursuosikki. Pinnat kotiin sinnikkäästä taloudellisuudesta ja rohkeasta yrityksestä laajentaa pallohameiden suuntaan.