19. kesäkuuta 2011

UUSI NAHKA







































Enpä arvannut, miten hyvä suojaväri leoparditrikoo on suomalaisella kesäpihalla.







































En ole itse erityisen ihastunut naamiaisasupostauksiin, mutta tosielämässä esiintyy pakkopullatehtävänantoja. Naamiaisasuun laittautuminen on kumminkin todella hauskaa ja olipa ihana seurata, miten lapsi nautti roolin ottamisesta. Viidakkosynttärien vieraalle oli melko tuskallista kehittää ja toteuttaa asu. Omaperäisyydestä ei tullut pisteitä (samalla ovenavauksella saapui kaksi leopardia), mutta nelivuotias ei kompastu lillukanvarsiin. Hän itse halusi olla mieluummin tiikeri kuin kapukaija (tai varsinkaan Tarzan, vieras viidakon kuningas). Eurokankaan palalaari ei sisältänyt tiikeriä, mutta leoparditrikoota oli monta palaa. Uh! En ole milloinkaan halunnut pukeutua leopardiprinttiin, en ostaa sitä tai varsinkaan ommella sitä, mutta koska olin toteuttamassa naamiaisasua tyypillisesti viime tingassa, en saattanut jäädä jahkailemaan, vaan oli toimittava kylmäverisesti ja suoraviivaisesti. Ukkosen vastalauseet väärästä kissaeläimestä (hänhän halusi olla leijona) vaimenivat meikkiharjoituksissa, uusi ilme sai hänet karjumaan ihastuksesta

I’m not a big fan of carnival costume posts myself, but real life (as an opposite to fun blog life...) demands sort of useful and obligatory things to be done. Dressing up yourself is fun and to follow your child taking a role and enjoying it enormously is very rewarding, so that in the end this painfully uninspiring project made me really quite happy. I didn’t get (adult style) points of original thinking (another leopard was entering the party in the same time), but my son was very happy with his scary role (and he WAS also much scarier than the other small female leopard). Originally he wanted to be a tiger, but the ordinary fabric store I visited running in between my working day didn’t know any other animal prints than leopard. ( And I NEVER buy any leopardy things, NEVER.) I had to make a straight forward leopardy decision and didn’t listen to any of his whining about wanting to be a lion. He didn’t complain after the make up rehersal though, new face made him roar. 












































Ompelin trikoosta kalsarit ja paidan, paitaan ompelin hupun, johon kiinnitin jälkikäteen hieman kömpelöt korvat. Häntään tuli fyllinkiä ja tekoturkistupsu ja kiinnitin sen housun vyötärölle.
I was happy with the practical easiness of my handmade costume. Unlike his older store-bought Spiderman costume this leopard thingy consists of pants and shirt and it is so much easier to take off to go to the bathroom.

Korttelin mittainen matka kutsuilta odottavalle autolle oli harrasteompelijaäidin triumfi, kaikki hymyilivät lapselle, joka oli aivan täynnänsä juhlavirtaa ja mieluisaa roolia, juoksenteli ja karjahteli. Baarin edestä nuoriso kommentoi vitsaillen ja valkotukkainen täti kävelykeppeineen seurasi autolle asti kysymään, mistä tuollainen puku on löytynyt. Aurinko paistoi sen hetken sadepilvien lomasta ja minä kerroin hymyillen tehneeni puvun itse. Tämän kesän huippuhetki.

That one block long way after the party to the waiting car was a real triumph of a sewing mother. Child was radiating of all that loaded party energy and his wild role, he was running about and roaring. Everybody smiled to him, there were youth making nice jokes and an old smiling white haired lady with a walking-stick even followed us to the car and asked where we had found such a costume. Oh, the sun was shining and I told smiling I had made it myself. High point of the summer so far.

















Nyt, kun kokonainen vuorokausi on kulunut, Ukkonen esiintyy edelleen leopardina. Hän nukkui puvussa yön eikä huolinut muita päivävaatteitakaan. ”Minä pidän tätä aina. Onneksi minulla on ihmisen nahka alla.”

Now, after 24 hours, he has slept a night in the costume and didn’t accept any other day clothes either. “I will wear this always. Luckily I have a human skin underneath.”

8 kommenttia:

Unikuu kirjoitti...

sullon kyllä aivan mahtava taito kirjoittaa sujuvaa tekstiä. luin samalta istumalta kaiken ja olisin lukenut vielä lisääkin. hauska asu ja saat ihan syystäkin taputella itseäsi päähän vielä useita päiviä.. tai kunnes teet seuraavan hienon asun ;)

Liljankukka kirjoitti...

Kerrassaan ihastuttavan hurja leopardi teillä asuukin!

NorppaStiina kirjoitti...

:) Voi miten mahtavasti kirjoitat! Olisin myös voinut lukea paaaaljon lisää. myös tunnistin tuon harrastelijaomplijaäidin ylpeyden puuska-tunteen

Sani kirjoitti...

Todella ihana!!
Ja yhdyn edellisiin,e ttä sinulal on toi kirjoittaminen hallussa myös :)

Tääl tulee tehtyä aika useinkin varsinkin isomman neidin mielen mukaan ompelukset, ovatpahan mieleisiä ja tulee pidettyä. Lapsen onni ihanaa katsottavaa. Ja ylpeä pitää olla omasta onnistumisesta :)

Trula kirjoitti...

I love this post. How lucky is he to have you as mom, making this for him. Has he taken it off yet?

kiala kirjoitti...

Hauska teksti ja hurmaava malli! Meidän pikkuneiti sai samaista kuviota olevan Hello Kittyn (takki siis kuvioitu) ja joka kerta katsoessa se kuvio jotenkin särähtää silmään. Mutta tämä puku on kyllä tosi hieno, siitä on syytäkin olla ylpeä!

Jonna kirjoitti...

Vautsivau mikä asu!!! :)

Lepäävä Esteetikko kirjoitti...

Niin vilkas keskustelu postauksessa trikookalsareista ja hupullisesta paidasta, että ihan hymyilyttää.
Asun ja ompelutyön merkitys tietysti olikin siinä, että se tehtiin joka suhteessa lasta varten, ei palvelemaan mitään omia näkemyksiäni tai tarjoamaan oleiluviihdettä ja että se meni nappiin. Ja arvelen, että tämä on nouseva trendi meillä, niinkuin Sanillakin, että tehdään toista varten, ei vain toiselle. Tietysti niin kauan kuin ylipäätään kelpaa äidilliset nyherrykset.

I'm smiling here about this lively conversation around a pair of long jersey pants and a shirt with a hood. But surely this was something else than an other piece of clothing to wear. Making it was not relaxing FREE time to ME like my sewing usually but serving my childs imagination and play and I'm so glad it turned out such a success. He was wearing it 45 hours straight, but did accept new pair of underpants in between. After the laundry he has been wearing it for shorter time on several days.

Hyvää juhannusta kaikille! Happy midsommer everybody!