UUSI NAHKA

Enpä arvannut, miten hyvä suojaväri leoparditrikoo on suomalaisella kesäpihalla.

En ole itse erityisen ihastunut naamiaisasupostauksiin, mutta tosielämässä esiintyy pakkopullatehtävänantoja. Naamiaisasuun laittautuminen on kumminkin todella hauskaa ja olipa ihana seurata, miten lapsi nautti roolin ottamisesta. Viidakkosynttärien vieraalle oli melko tuskallista kehittää ja toteuttaa asu. Omaperäisyydestä ei tullut pisteitä (samalla ovenavauksella saapui kaksi leopardia), mutta nelivuotias ei kompastu lillukanvarsiin. Hän itse halusi olla mieluummin tiikeri kuin kapukaija (tai varsinkaan Tarzan, vieras viidakon kuningas). Eurokankaan palalaari ei sisältänyt tiikeriä, mutta leoparditrikoota oli monta palaa. Uh! En ole milloinkaan halunnut pukeutua leopardiprinttiin, en ostaa sitä tai varsinkaan ommella sitä, mutta koska olin toteuttamassa naamiaisasua tyypillisesti viime tingassa, en saattanut jäädä jahkailemaan, vaan oli toimittava kylmäverisesti ja suoraviivaisesti. Ukkosen vastalauseet väärästä kissaeläimestä (hänhän halusi olla leijona) vaimenivat meikkiharjoituksissa, uusi ilme sai hänet karjumaan ihastuksesta

I’m not a big fan of carnival costume posts myself, but real life (as an opposite to fun blog life...) demands sort of useful and obligatory things to be done. Dressing up yourself is fun and to follow your child taking a role and enjoying it enormously is very rewarding, so that in the end this painfully uninspiring project made me really quite happy. I didn’t get (adult style) points of original thinking (another leopard was entering the party in the same time), but my son was very happy with his scary role (and he WAS also much scarier than the other small female leopard). Originally he wanted to be a tiger, but the ordinary fabric store I visited running in between my working day didn’t know any other animal prints than leopard. ( And I NEVER buy any leopardy things, NEVER.) I had to make a straight forward leopardy decision and didn’t listen to any of his whining about wanting to be a lion. He didn’t complain after the make up rehersal though, new face made him roar. 

Ompelin trikoosta kalsarit ja paidan, paitaan ompelin hupun, johon kiinnitin jälkikäteen hieman kömpelöt korvat. Häntään tuli fyllinkiä ja tekoturkistupsu ja kiinnitin sen housun vyötärölle.

I was happy with the practical easiness of my handmade costume. Unlike his older store-bought Spiderman costume this leopard thingy consists of pants and shirt and it is so much easier to take off to go to the bathroom.

Korttelin mittainen matka kutsuilta odottavalle autolle oli harrasteompelijaäidin triumfi, kaikki hymyilivät lapselle, joka oli aivan täynnänsä juhlavirtaa ja mieluisaa roolia, juoksenteli ja karjahteli. Baarin edestä nuoriso kommentoi vitsaillen ja valkotukkainen täti kävelykeppeineen seurasi autolle asti kysymään, mistä tuollainen puku on löytynyt. Aurinko paistoi sen hetken sadepilvien lomasta ja minä kerroin hymyillen tehneeni puvun itse. Tämän kesän huippuhetki.

That one block long way after the party to the waiting car was a real triumph of a sewing mother. Child was radiating of all that loaded party energy and his wild role, he was running about and roaring. Everybody smiled to him, there were youth making nice jokes and an old smiling white haired lady with a walking-stick even followed us to the car and asked where we had found such a costume. Oh, the sun was shining and I told smiling I had made it myself. High point of the summer so far.

Nyt, kun kokonainen vuorokausi on kulunut, Ukkonen esiintyy edelleen leopardina. Hän nukkui puvussa yön eikä huolinut muita päivävaatteitakaan. ”Minä pidän tätä aina. Onneksi minulla on ihmisen nahka alla.”

Now, after 24 hours, he has slept a night in the costume and didn’t accept any other day clothes either. “I will wear this always. Luckily I have a human skin underneath.”