PEHMEETÄ KYYTIÄ

Lähdin matkalle ja halusin pakata kameran vanhaan kunnon marikassiin tukevasti ja turvallisesti. Netistä löytyy hyviä ohjeita kamerainserttiin jos toiseenkin. Minä olin tosi laiska ja säästäväinen enkä lähtenyt etsimään hienostuneita vaahtoaineksia täytteeksi, vaan otin käyttöön aaltopahvin ja vauvanpeittopehmusteen sekä vanhan jo täälläkin tutuksi tulleen kierrätysraitakankaan (ihan ok, mutta pesutarpeen tullen joudun purkamaan pahvit välistä...). Kokonaisuutta pitävät koossa tarranauhat, jotka ovat ylijäämiä vaippaompelukaudelta. Näyttää pahasti siltä, että joudun ostamaan kohta lisää koukkupuolta ihan muita tarkoituksia varten.

I went for a winter holiday and wanted to pack my camera safely in an ordinary Marimekko bag. There are plenty of easy tutorials for smart camera inserts around the web. I was lazy and frugal and didn't want to go for a hunt after suitable foam padding and decided to make it easy: I used old cardboard box, leftovers from baby quilt padding and once again the same recycled stripe fabric. Those binding velcro stripes are leftovers of my diapersewing era. Materials will work fine until I feel like washing the insert, then I need to get the cardboard off.

Kameran lisäksi koloihin ja päätyihin mahtuivat vesipullot, sateenvarjot, nenäliinat ja muut, sivuille mahtuivat kartat ja kirjat, vaikken viitsinyt ommella niille omia taskuja. Kamera kulki turvallisesti ja lentomatkan ajaksi siirsin  kameran insertteineen reppuun.

There is enough room for a camera with two ancient objectives and still lots of room for water bottle, umbrella, handkerchiefs, maps and books on the side, spare wallets under the insert and of course there is the comfort of using an old, ordinary bag you are used with. Insert is also easy to move to another bag, I put it into a backbag during the flights.

Laitos paloihin avattuna. Insertti koostuu kahdesta pohjasivukappaleesta ja neljästä väliseinästä. Pohjat liitetään toisiinsa tarroin, pitkillä sivuilla on pehmeät tarrat kahdella korkeudella ja väliseinissä on kapeat koukkutarrat. Pienellä etukäteissuunnittelulla ja lisäpanostuksella toteutukseen (esim. telkkarin suljettuaan) tämän olisi voinut tehdä tosi huoliteltuna ja sovittaa raidatkin toisiinsa. Mutta koska tehtävä oli tylsä, ompelin tämän viimeiseksi ennen matkalle lähtöä ja aikaa oli vain suoraviivaiseen toteutukseen.

This is how it looks in parts. Two sidewall-bottom pieces and four dividing walls. With a little more designing and some more self-discipline ( like closing the TV) this would have easily been much smarter and sharply striped. But because this was pretty boring craft, I spared it until the last moment and had only time for straight forward making. (Otherwise it would have never been made.)