Laiskoja kesäterveisiä. Tykkään omatekoisista tiskiräteistä (ja niin, en tietenkään tiskaa niillä, vaan pyyhin tiskipöydän ja pöydän... miten näitä pitäisi kutsua?), mutta koska niitä on pestävä jatkuvasti, niitä ei koskaan ole aivan tarpeeksi. Neljän tiskirätin valmistukseen voi silti kulua kaksi vuotta, uskokaa tai älkää. Nämä rätit olivat käytännöllisesti katsoen valmiita pari vuotta sitten eli aika tarkalleen blogin aloitettuani kesäloma-ajeluiden jäljiltä. Viime kesänä otin ne kesälomareissuun mukaan jatkaakseni työtä vain havaitakseni rätit päättelyä vaille valmiiksi. Hukkasin läjän ja löysin sen tänä kesänä ja päättelin rätit iltapuhteiksi. Juuri ajoissa, vanhoista jotkut alkavat näyttää hengettömiltä (en suosittele virkattua reunusta neulottuun rättiin, se koppuroituu loputtomissa kuudenkympin pesuissa).
I like knitted cotton table wipes but you never have quite enough of them, at least if you are a lazy knitter like me. Making these four took around two years. They were almost ready after summer-holiday-knitting-while-sitting-in-a-car on summer 2010. I lost the knitting bag and took it with me again on summer holiday drives 2011 just to notice they were almost ready but couldn't fasten the threads with the needles I had with me and then lost the bag again for the whole winter. This summer I finally managed to finish them.
Kyllä nyt kaduttaa, että olen vuosia ylenkatsonut sisustuksellisia taitoja. Olen nähkääs ihaillut lähinnä sellaisia luontevasti 'syntyneitä', juurevia kokonaisuuksia, jotka näyttävät muotoutuneen itsestään. Ja kotona olen vain yrittänyt piilottaa kaiken ylimääräisen katseilta, jotta tilat olisivat hieman selkeämpiä. Nyt niitän laiskan ylenkatseeni ja perehtymättömyyden satoa, kun en tiedä, mitä tekisin, kun olohuoneeseen on lopulta saatu 3,6 metriä pitkä valkoinen laskutaso, joka aivan huutaa päälleen jotain... öö asetelmia. Nehän eivät synny itsestään. Tilanne herättää nöyryyden ja epäpätevyyden tuntemuksia. Minun on myös ratkaistava synkkyyden ja värittömyyden epäkohta olohuoneessamme ja viittaan siis sohvapuoliskoon huonetta. Ruokapöydän ympärillä on jo kuusi eriväristä tuolia, pöytä on valkoinen ja sen päällä tehokas, suuri, valkoinen lamppu, siinä kaikki, mitä tavan funktionalisti kodissaan voi toivoa. Mutta niin, sohvapuoliskosta on muodostunut - kuin itsestään - juureva ongelma. Iso, mukava, käytännöllisen harmaanruskea sohva on yhdistetty tummanruskeaan 60-luvun nahkaiseen Olli Borgin Rondo-tuoliin ja mustaksi maalattuun Ilmari Tapiovaaran Domus-nojatuoliin ja istuinten synkkyyttä alleviivaa mustavalkoinen iso Ikean Stockholm-raitamatto.Uusi sohvanpäällinen olisi kovin kallis ja vanha on vielä oikein hyvässä kunnossa. Raitamattoon olemme mieltyneet, vaikkei se olekaan hilpeän värinen. Olen nyt värikkäistämisprojektissani päätynyt monenkirjavien, erilaisten tekstiilien kannalle, jotka perustelisivat tuon raitamatonkin. Toteutus ei ole vielä oikein päässyt alkuunkaan, mutta kovalla kiireellä ompelin kesällä pari uutta tyynyliinaa sohvalle. Mustavalkoinen mustetahrakangas on Ikean pellavasuosikkini ja vihreäkuviollinen kangas on jonkinlainen vahavärjätty afrikkalaiskangas Eurokankaan palalaarista. Hiukan ne ovat vähäpätöiset tuossa kuvassa suuren sohvan sylissä, mutta kerään voimia jatkaa värikkäistämistoimia. Sillä välin on saatava aikaan vielä paljon pientä käytännöllistä Ukkosen huoneessa, pikkuvessassa ja tuulikaapissa. Hyviä kodinkohennusilmoja pitelee.
How I regret all those years that I've underestimated the skill of home decorating. I have seen decorating as something slightly superficial and opposed to those 'naturally born' spaces that I really give value to. That is why I'm now not of decorating type, my survival strategy for so many years has been just to hide as many items as possible to make my living spaces to seem slightly tidier than what they really are, that I have lost track of also those few nice objects we have found through years. But now that we finally have installed a white 3,6 meters long horizontal surface (of which 3 meters is not reserved for the telly) I feel I've got a place for... some sort of settings... And I feel very uncompetent. Even more urgent but mostly simultaneous challenge is the colourization of the living area. These pillows were a quick try to start to make our living room more lively and colourful (I mean on the sofa side, there is enough colour on the table side simply with six differently coloured chairs - that's my functionalistic, easy style). But the sofa side is a problem with a random mix of comfortable grayish-brown (practical) sofa, a lovely but dark brown sixties' leather lounge chair and a pretty but black painted fifties' veneer chair. That fun black-and-white-striped Ikea-carpet is not a perfect solution to combine such a mix, especially not colourwise. But patternwise thought I think it is pretty good. Now I guess I need to find many more almost matchy , pretty wildly patterned fabrics and compose some sort of cacophony to make the space livelier. New pillows are the green and black-and-white ones, that black and white ink spotted one is my favorite Ikea-linen and that green is some sort of wax-dyed african fabric, both with fun and slightly blurred patterns.
Eikö ole tosi ärsyttävää, kun sisustusjutuissa esineet siirtyvät paikasta toiseen eikä lukijaparalla ole, minkä varaan rakentaa päänsisäistä käsitystään tilasta!
Isn't it confusing when items change places in magazine home tours when you are trying to build a map of the space inside your head?
3 kommenttia:
Ymmärrän asetelmatuskan:) Joskus nuorempana harrastin noita asetelmia, mutta en ole enää pariinkymmeneen vuoteen tykännyt pölyä keräävistä tavaroista asunnossa. Nyt taas olisi kiva laittaa wanhoja käyttötavaroita esille, mutta eipä se luonnistukaan tuosta vain. Jatketaan harjoittelua... :)
Kyllä on niin sun näköstä! Asetelmat on tosiaan hankalia mutta sohvan tyynytys se vasta kamalaa onkin. Asetelmaksi ehdotan teille erinäistä legokokoelmaa tai muita lasten keräämiä juttuja (anna niille värimallit ja pyydä hakemaan jotain) ja tyynyihin tai muuhun sisustuskangasongelmaan Majapuun lystikkäitä mutta älyttömän tyylikkäitä sisustuskankaita. Autokorjaamoa pohdiskelin eilen itsekin niin pitkään, että taidan repsahtaa. Teille se sopis jopa sohvalle.
Mitä tahansa esineitä en tietysti asettelisi, olen perin juurin allerginen ns. sisustusesineille. Mutta lamput ja kynttilänjalat ovat käyttötavaroita, just nappiin kauniit tai herkun muotoiset lasiesineet tai maljakot, joilla on mieluiten joku tarina tai tärkeä antaja taustalla, ovat omiaan ja tietysti muuten merkitykselliset taiteen/kädentuotteet tai luonnonlöydöt ovat kysymykseen tulevia. Löytyyhän niitä, kun alkaa keksiä, mutta prosessi on pitkä ja vaatii harjoittelua. Sohvan tyynytys jatkuu samalla hitaalla metodilla kuin täällä kaikki muukin. Eilen istuin ja katselin istuinryhmää nurjalta eli sisääntulon puolelta ja keksin täydellisen peiton, joka sopisi sohvan syrjälle kaunistamaan ja lämmikkeeksi. Jonkun pitäisi vain jaksaa tehdä se!
Lähetä kommentti