24. syyskuuta 2013

NAPPI JA HURJAPÄÄ



Kirjastosta haalittuihin lapsellisiin kesälukemisiimme kuului mm. ylimakea ompelukirja Mekkoni mun. Ihan pikkuisen pelkäsin antaa sitä Kovaäänisen käsiin siltä varalta, että olisi pitänyt alkaa tuottaa rimpsuja, vaikkei olisi ollut aikaa tuottaa mitään, mutta onneksi hän ihastui eniten yksinkertaiseen lelukoiraan. Niitä hän tietysti toivoi viiden suoraa eri väreissä kuvan mukaan, mutta ymmärsi kuitenkin yskän kun äiti löi otsaansa. Valitsimme tyttömäiset kankaat yhteistyössä ja nautin todella kuvioiden ja värien yhdistelykeskustelusta nelivuotiaan kanssa. Ompelin koiran kolmen tytön nyppiessä ja töniessä minua ja ompelukonetta ja kysellessä lukemattomia kysymyksiä. Koira sai luonnikkaan lelukoiranimen Nappi. Kävi niin, että isovelikin halusi omansa ja ompelin sen mustasta, khakinvärisestä ja luonnonvalkoisesta joustofroteesta. Eripariset korvat kuuluivat tilaukseen ja sydämeni suli, kun nimeksi tuli Hurjapää.

Last summer we had this terribly sweet and colourful Girl's World by Jennifer Paganelli from library and I must say I was slightly worried about my daughter possibly asking for all the ruffled stuff in the book. It was a relief she only asked for the simple stuffed dog, although she DID first ask for it in a series of five, all in different pastel colours, as in the book. We chose the girly cotton fabrics together and I really enjoyed the discussion about matching colours and patterns with my four-years-old. Since she was very impatient to see it finished, I made it in front of her and her little friends eyes. It was quite an experience to sew with three little girls pushing me from all directions and asking countless questions. Her big brother wanted to have his own, too, but slightly wilder one with unmatched ears. Stretchy terry fabrics were small remnants of kids' clothes sewing. 



Kolmas koira lähti vauvalahjaksi ja sille kävi niin kuin käsitöille yleensä aina ennen käsityöpäiväkirjaani, se lähti uuteen kotiin dokumentoimatta. Vauvan koira oli kirkkaankeltaista joustofroteeta mustavalkopallollisin neuloskorvin. Halusin laittaa sisään kulkusen, mutten lopulta  uskaltanut, kun olin  huolestuvassa mielessäni käynyt läpi ajatukset moninkertaisista ompeleista ja niiden kaikkien mahdollisesta purkautumisesta ja kulkusennielemisonnettomuudesta.

I also sewed a third plush dog for a baby gift, but it slipped away undocumented. It was made of bright yellow stretch terry and had black-and-white-dotted ears. First I was planning to add a jingle bell in it, but after going through all sorts of frightening inner visions of broken stitches and the baby swallowing the jingle bell, I decided to keep it more on the boring side.







































Nappi ja Hurjapää ovat kelvanneet ainakin taisteluleikkeihin.
Plush dogs make soft weapons. 
 


































9 kommenttia:

Jenni S. kirjoitti...

Olisit voinut laittaa kulkusen jättisuuren suklaamunan muovisen sisusmunan sisälle (no jopas tuo lause kuulostaa omituiselta...), tällöin ei vahingossakaan kulkusta pysty nielemään.

Hienot koirat!

Hanna / Marakantti kirjoitti...

Hienot koiruudet. Ja hyvä idea muuten tuo suklaamunan sisusmuna :)

unisukka kirjoitti...

Hihii, samoissa rytmeissä mennään bloggailun suhteen :D Ihanat koirat ja tarinat. Minulta on ihan menny ohi tuollainen koira siinä kirjassa, pitänee kaivella oikein ajatuksella.

Lepäävä esteetikko kirjoitti...

Liljankukka, muovimuna on tosi hyvä idea ja panen mieleen vastaisen varalle! Nämä koirat ovat sen verran littanoita, että luulen, että muna olisi ehkä vähän pömpöttänyt sisällä. Sanon näin tietysti vain siksi, etten halua harmitella kulkusetonta koiraa :D

Hanna/Marakantti, kiitos käynnistä. Heti kävin kurkkimassa sinun blogiasi ja olipa aikaansaapa meininki! Tulen toistekin kurkkimaan.

Unisukka, jeesh, olen ihan vähän myllännyt kankaita ja koneita ja päättänyt uhmata kesän aikana kasvanutta tekemisen kynnystä. Pitää keksiä liian monta kivaa ideaa kokeiltavaksi, jotta saisi jonkunkin toteutettua. Koitan nauttia omista lähtökohdista käsin, vaikka hiukan hirvittää, kun pienen blogienlukupaussin aikana skene näyttää muuttuneen entistä professionaalimmaksi... Tulee ihan hiukan orpo olo, jaksanko viettää vapaa-aikani vanhalla koneistuksella rähmäkäpälöiden. Kohta nähdään.

kukkarukkanen kirjoitti...

Ihanat koirat ja tosi hienot nimetkin!

unisukka kirjoitti...

Höps, turhat professionaalisuudet sikseen, jatketaan vain rauhassa rähmäkäpälöintiämme <3

NorppaStiina kirjoitti...

Oi, miten mainiot hauvat!

Lepäävä esteetikko kirjoitti...

Kiitos kun käytte - ilahduttaa :)

Unikuu kirjoitti...

huiput koirat