PROJECT 333 KANNATTI

Ensimmäinen kolmen kuukauden Project 333 -kierrokseni on vuodenvaihteessa tulossa epädramaattiseen päätökseensä. Ympäristöni ei varmaankaan ole huomannut minun ns. harjoittavan minimalismia, mikä näyttäisi usein olevan projektin kyytiin lähtevien huolenaiheena. Tapanani on aina ollut käyttää kulloisiakin lempivaatteitani jatkuvasti. Minimalismiharjoitus Project 333 on kehitetty amerikkalaisittain paljon vaatteita ostaville. Ajattelin, että varsinaisen Project 333:n kokeileminen on minulle tarpeetonta, mutta jostain syystä virallisen projektikauden vaihdoksen lähestyessä syksyllä ajatus kuumotti niin, että annoin periksi. Huomasin, että myös minun oli mahdollista saada kokeilusta jotain.

My first very undramatic Project 333 is closing by the new year. I doubt nobody has noticed that I have especially ‘practised minimalism’, because for the most of my adult life I’ve been using constantly same favorite clothes of the season. I didn’t really think I would need to literally try Project 333 by myself, but I’m happy I did!

Olin jo puolitoista vuotta aiemmin kertaalleen käynyt kaappini läpi ja karsinut huonoa, turhaa ja käyttämätöntä sekä roskiin että kierrätettäväksi. Toisen hävityskierroksen olin tehnyt puoli vuotta aiemmin. Tämän ajan olin myös vaellellut netissä minimalismi- ja kapselipukeutumisaiheissa. Olin voittanut jouluna 2013 Rinna Saramäen blogista hänen mainion kirjansa Hyvän mielen vaatekaappi ja pohtinut sen avulla pukeutumismieltymyksiäni ja –tottumuksiani. 

Saramäen kirja onkin ollut todella tarpeellinen apu, vaikka eniten minulla olisi tarvetta pukeutumislapsenvahdille. Kapselivaatekaapit ja muu minimalismipukeutuminen on kiinnostava aihepiiri, mutta heti kun alan pohtia omaa arkivaatetustani ja vartaloni asettamia reunaehtoja, uuvun ja menetän kiinnostukseni suunnitteluun. Minun olisi uhrattava paljon nykyistä enemmän ajatustyötä kokonaissuunnitteluun sekä hauskuuden ja vaihtelun löytymiseen perusunivormuni ohelle. Nykyään kun olen enimmäkseen tyytyväinen, ellen joudu miettimään vaatteita, ajaudun helposti rutiiniratkaisuihin ja aina jossain vaiheessa tulee katkeamispiste, jossa ryntäilen pari viikkoa paniikissa kaupoilla etsimässä Jotain ja sorrun helposti hätäratkaisuihin.

Vaihtelunhaluni ei ole niin suurta, että haluaisin vaatekaappini taipuvan kymmeniin erilaisiin yhdistelmiin. En oikeastaan edes usko niin muuntuvaan vaatekaappiin, en ainakaan tällaiselle vartalolle. Vanhana siluetinvartijana valitsen mieluummin aina uudelleen yhdistelmät, joista olen vakuuttunut. Onneksi se Suomessa on sallittua.

I’ve been going through my closet a couple of times past two years and also read about capsule wardrobe planning and minimalist clothing in internet. I also won a really helpful Finnish book by Rinna Saramäki, which I have been using as a help when contemplating my clothing habits and style interests. 

I have mixed feelings. On idea level I'm really interested in capsule wardrobes, but when it comes to me and my boring wardrobe, it just doesn't feel so fascinating any more. I really need to do more planning and try to learn to add some more variety and fun to my clothing, so that I wouldn't get frustrated and unhappy with my wardrobe, like I usually do a couple of times a year. In those situations I usually spend a couple of weeks running around the town, searching for clothes and making bad decisions because I don't feel comfortable with what I have. 

Speaking about variety, I don't have a need to gather countless combinations of my clothes. Since high school I've called myself a silhouette guard (of myself and of people closest to me), because I want that pieces are proportional and match to each other. I don't mind to repeat an outfit for several days in a row, if I feel good with it. I'm lucky to live in Finland, where outfit repeating is not such a big deal.

Project 333:a aloittaessani istuin kirjoittamaan muistivihkoon vaatteitani kategorioittain ja 33:n käyttövaatteen, kenkä- ja saapasparin sekä laukun kokoaminen olikin nopeasti tehty. Yhtään korua en lukenut mukaan, koska jokapäiväisimpiä ei sääntöjen mukaan lasketa ja muu korukäyttöni on niin satunnaista, ettei siihen kannata tuhlata suunnitteluaikaa. Huivit ovat melkeinpä ainoita jotenkin koristeellisia elementtejä pukeutumisessani ja vielä tarpeellisia keski-ikäisen niskan lämmittäjiä. Niitä en sisällyttänyt 33:een, vaan annoin itselleni vapauden käyttää mitä mieleen juolahtaa ja mikä vain auttaa kestämään muuten univormunomaista arkipukeutumista. Syksystä talveksi vaihtuvan kauden ratkaisin niin, että käytössäni oli kaksi syystakkia ja –kenkäparia, jotka saisin sään mukaan sopivalla hetkellä vaihtaa kahteen talvitakkiin ja saapaspariin.

When I felt like starting Project 333 in the beginning of October, I did it sitting with a notebook and pen instead of looking into my closet. For me it was a practical way to remember only those clothes I wanted to use. I didn’t include jewellery, because I use so few that it was not worth planning. Another category I didn’t include was scarves. They are usually my only somewhat decorative element and help me to live with a narrow selection of clothes. And I really need to use them to warm my middle-aged neck. I gave myself permission to use as many I wanted. In the end I think I have used eight different scarves, but three of them have been used more than the others. The transition from fall to winter was solved with a set of two fall coats and shoes and another set of two winter coats and boots, which I could simply swap when needed. I didn’t count mittens or gloves or beanies or fur hats either, but did throw some old unused stuff away though.

Kirjallinen lähestyminen konkretisoi eri osa-alueiden epäsuhtaa, jonka muutenkin tiesin kaapissani vallitsevan. Erilaisia jakkuja, neuletakkeja ja huiveja on jonkin verran, mutta niiden alle puettavia housuja ja paitoja taas liian vähän. Totesin kuitenkin epäsuhtaisen talvikauden vaatekaappini pelaavan ihan hyvin yhteen, kun vain myönnyin ajattelemaan käytännöllisiä arkiunivormujani enkä haihatellut sen isommin vaihtelun perään. Project 333:n sääntöihin kuuluu, ettei uusia vaatteita kuulu hankkia. Koska minulla ei ole liikaa vaatteita, päätin antaa itselleni vapauden ostoksiin, jos vain jaksaisin vääntäytyä. Tietysti projektin vuoksi jotain entisistä pitäisi uusien käyttövaatteiden tullessa siirtää pois kaapista, jotta saisin luvun pidettyä 33:ssa. Kolme kuukautta on kuitenkin laiskan vaateostelijan elämässä niin lyhyt aika, etten ehtinyt epämukaville mutta tarpeellisille alusvaate-, housu- tai paitaostoksille ollenkaan. Sen sijaan eräiltä vaatekutsuilta tilasin ennestään hyvin edustettuun jakku- ja huivikategoriaan yhden jakun ja yhden huivin… Kuulostaa naurettavan suunnittelemattomalta, mutta koska minulla ei ole liikaa vaatteita, uuden jakunkin ostaminen oli ihan järkevä veto, koska se on mieleinen ja tarpeellinen ja kiinni pidettävä ja peittää vatsan, oikein oivallinen työaamun pelastajavaate siis. Mitä taas housuihin ja paitoihin tulee, olen mestari pärjäämään vähällä.  

Writing my plans down was a good way to see in concrete numbers the unbalance between different types of clothes in my wardrobe.  I have too few pants and shirts but a wider selection of jackets, cardigans and scarves to wear with them. Good thing is, that things actually go pretty well together.   I’m coping and feel mostly happy and easy with my clothes. Because I don’t have too much clothes, I also gave myself permission to buy new clothes if I found something. But three months is a short period for a lazy shopper and I managed to avoid all useful pants and shirts shopping, but managed to buy one new jacket and a large scarf! Sounds like terribly bad planning, but I need to say that jacket was a nice find, a Monday morning saver which covers my stomach and is not huge. I’m quite happy with it.

Siivosin vaatekaappini kaikesta muusta kuin projektiin liittyvistä vaatteista sekä muutamista koti- ja urheiluvaatteista. Kaiken sesonkiin sopimattoman, projektiin kuulumattoman ja rempparyysyt taittelin ja pakkasin tiiviisti naapurikaappiin odottamaan tulevia kuukausia. Vaatekaappi väljeni huomattavasti ja juuri tätä voin suositella kaikille! Ajatella, että olen kitunut täyteen ahdetun kaapin äärellä, vaikkei käytettäviä vaatteita edes ole paljoa. En kykene riittävän hyvin kuvaamaan sitä selkeyttä, kun kaapissa ovat vain käyttövaatteet. Tätä en olisi kokenut, ellen olisi heittäytynyt varsinaiseen Project 333:een. Ja tämä on myös jotakin, mistä en halua enää luopua. Kun kaapin järjestelyn oli kerran tehnyt, vaatteita ei tarvinnut kolmeen kuukauteen enää ajatella.

Cleaning my closet of everything else but current project items and some home and sports items was the most important thing to me in Project 333. Such a sense of clarity and ease! In the beginning I found myself many times a day just staring into my closet and feeling content. Funny, how cluttered my closet had been, although I’m not a shopaholic, quite opposite really. After my closet was organized, I didn't really think about clothes for three months.

Tuntuu hassulta, että nyt vuoden vaihteessa Project 333 –kauteni on loppumassa. Säässä ei ole näköpiirissä merkittävää muutosta eikä minulla ole jemmassa vaatteita, joita kuumottaisi päästä sovittelemaan. Kerään päättäväisyyttä tehdäkseni edes joitakin tarpeellisia ostoksia alennusmyyntien aikaan. Vaatekaapin myllerrys kolmen kuukauden välein tuntuisi minun tilanteessani vähän hassahtaneelta, mutta selvää on, että voisin kyllä pikasiivota kaappini alkavan vuoden kunniaksi ja kirjoittaa kalenterin nurkkaan, mitä vaatteita tarvitsisin.

Seuraavaksi asettaudun itsestään selvään kahden sesongin vuoteen. Suomessa syksy, talvi ja kevät ovat pitkä kausi, jonka aikana pärjää suhteellisen yhdenmukaisella varustuksella, kun vain vaihtaa päällysvaatteita säiden mukaan. Kesä taas on oma äärimmäisyytensä, joka vaatii erilaista ajattelua, johon housu-paita-jakku-univormuni ei yksinkertaisesti istahda. Viime kesänä aloin kirjoittaa muistiinpanoja siitä, mitä vaatetusmielessä ajattelin, sillä minun on pitkän talven aikana todella vaivalloista edes kuvitella, millaista kesällä on, puhumattakaan, että kykenisin muistamaan, mitä minulta mielestäni kesällä puuttui, mitä pitäisi tulevaa kesää varten hankkia ja mikä juuri minulla kesällä toimii.

By the end of this year my season of Project 333 is closing. There will be no changes in weather nor have I fun clothes waiting there to get some use. I try to collect my strength to buy some pieces I need from sales and perhaps make a quick cleaning in the closet but otherwise I have no need to change anything. Hence I have now decided to start with a more obvious two season year schedule. 

Colder season takes about three quarters of the year in Finland. It is easy, because I can get on with the same uniform thinking and only change outerwear to stay dry and warm. Summer in Finland is warm and lovely, even hot, but it is so much more challenging to me while my usual pant-shirt-jacket-uniform doesn’t work. In summers I now try to get on with a skirt-legging-t-shirt-uniform and with dresses. But there are so many different clothing situations during the summers and in colder season it is so difficult to remember or even imagine how it feels in the summer,  that last summer I started to make notes about clothing needs. Those notes should be helpful in springtime, when summer clothes arrive in shops, but it is still snowy and it seems unreal to me that summer warmth would ever come. 

On ollut mukava huomata, että vähällä pärjää!

It was good to notice I can get on with less than what I thought I would need!