KESTORIHKAMA (YNNÄ MERKITTÄVÄÄ ESTEELLISYYTTÄ, TUNNUSTUKSIA JA PIKAESIINTYMISIÄ)

Kylläpä oli hauskaa vain vaivattomasti kaivaa kaapista vuoden vanha juhlaliputus. Viime näkemästä oli kulunut jo 10 kuukautta ja kestorihkama näytti taas kuin uudelta. Suosittelen lämpimästi muillekin!

Innoituksen lähteenä eräs mainio blogi ja tietysti lukuisat muutkin blogistanin nauhat.

I'm so glad I made this banner a year ago, it was so easy to dig it from the cupboard and it seemed quite new after 10 months pause. No-waste-instant-birthday-decoration will be a great family tradition in our house too. Find inspiration here.







































Aika heikosti olen keriinny ommella, kuvasta saa kuitenkin vinkin, että käsitöitä tehdään. Kyse on hivuttavasta projektista, jossa jyristellään ja sotketaan ja siivotaan ja eletään vuoroon, niin että toiveissa on, että ompelukonekin välillä saa armon. Nuorempi lapsi tarvitsisi kipeästi niitä univormumaisia tunikoita, joita juuri aiemmin mainostin, sillä vaatteet ovat leveällä rintamalla käymässä pieniksi. Ostin lapsille jo pinon velourhoitohousuja Lindexiltä, mutta ihan kaikkea ei sentään viitsisi kantaa kaupasta, kun on kerran kankaita ja ideoita odottamassa toteuttajaansa. 

You see I've been busy with something totally different than sewing. Should get some sewing done, too, since my daughter, who used to be a skinny high need baby, has grown to a strong, happy body builder and last winter seasons tuniques are getting small.

Joskus on ihan hyvä jutella aikomuksistaankin. Itse asiassa vuosi sitten vielä vitsailin, että jos tekisin käsityöblogin, sisältö koostuisi lähinnä luonnospiirustuksista ja hyvistä aikomuksista. Toivotaan nyt tässä hässäkässä, ettei tartte pelkälle skissilinjalle lähteä... Mutta siis. Vaikkei saisi hirveästi aikaan, ompelusta puhuminenkin voi saada mukavaa liikennettä aikaan. Eräs työkaveri löysi minulle kirjahyllystään kaipaamani Elsebeth Gyntherin, kun huokailin, miten piiitkässä jonossa olen kaupunginkirjaston Gynther-jonossa. Sain sen toistaiseksi voimassaolevaan lainaan. Pakkoruotsille löytyi käyttöä. Kiitos M! 

Naisille tulee helpommin puhuttua käsityöjuttuja, suurimmalla osalla on jokin suhde tekstiilikäsitöihin. Miehille sitä harvemmin viitsii lastenvaateompeluista avautua, vaikka näköjään sekin kannattaa. Elsie Marleyn haasteviikon aikana höpisin lastenvaatteista ja Elsie Marleyn söpöistä kangashuppareista lounaalla ja kappas, toinen työkaveri tarttui aiheeseen ja kertoi, että hänellä on jättimäinen oranssi kirppislöytöpaita, jolle ei ole löytynyt käyttöä ja josta varmaan saisi tehtyä vaikka hupparinkin lapselle. Kiitos R! Tässä avautumisten suloinen saldo: 

Blogissani on käynyt kommentoimassa aivan minulle tuntemattomiakin bloggaajia, joiden sivut ovat olleet aivan loistavia ja antoisia löytöjä. Olen myös itse saanut kaksi tunnustusta! 

Kiitos Elina ja kiala huomiosoituksesta ja anteeksi, että olen niin hidas reagoimaan. En ole meinannut keksiä miten syvällisesti tai kepeäkenkäisesti vastata kolmeen kysymykseen ynnä muuhun ja niin monilla hienoilla blogeilla on jo tämä tunnustuskin, että eteenpäin jakaminen on vain venynyt ja venynyt. Sallinette siis, että oikaisen hieman säännöissä? Jaan nyt kanssanne kaksi hienoa blogia, joissa en vielä ainakaan ole huomannut tunnustusta. Molemmat tekijät ovat esikuviksi kelpaavia käsityöntekijöitä, joiden työn jälkeä, ideoita ja aikaansaapuutta on mukava seurata. Toinen on live-ompelevan-äiti-tuttavani Häntähatun blogi , toinen taas ihanan napakka Mää tein nää. Käykääpä tsekkaamassa Häntähatun hauskutuksia ynnä  muuta. Haukoin kunnioituksesta henkeäni nähdessäni ensimmäistä kertaa Häntähatun trikoo-ompeluksia nurjalta, sillä hän onnistuu saamaan pelkällä ompelukoneella aikaan kuninkaallista jälkeä. Nyt kun taloutta on siunattu saumurilla, lienee vaarana, ettei kukaan huomaa enää lasten kulkevan itse tehdyissä vaatteissa? Neiti Napakan jämptin jäljen takana vaanii humoristi. Pitäkää varanne! (Tunnustus ja ylenkatsomani säännöt löytyvät vaikka täältä.)

Miten hupaisaa oli, että yksinkertaiset pikaompelukseni Kovaäänisen yllä kuvattuna saivat syyskuussa viisitoistaminuuttisensa suuren maailman ympyröissä! Oikein hupaisaa, kuvat ovat  pieniä ja vaatimattoman värisiä postimerkkejä tuolla loistoluomusten joukossa. Olen tavattoman iloinen! 

It was pretty amazing that almost within one week two great bloggers featured pictures of my two worlds-simplest-pieces-of-clothing. I'm so glad!