YKS JA TOINEN

Uudisversio pieneksi käyneestä vanhasta suosikista syntyi eilen illalla. Pienimuotoisessa ompeluseurassa aioin lähinnä varovaisesti kokeilla, saisinko mitenkään kaksoisneulaa toimimaan, minulla kun on ollut isoja neulaesteitä niinkutsutun vaatetuotantoni tiellä. Kun kone yhtäkkiä toimikin moitteettomasti, tuli kova kiire piirtää kaava käytössä olevien paitojen avulla ja leikellä kankaita. Kaveri yllytti lähinäköisversion tekoon, minunlaiseni kriittisen ihmisen pitäisi kuulemma mielellään pitäytyä kerrankin hyväksi havaittuihin ratkaisuihin. Erot edellisvuotiseen paitaan ovat vähäiset, niitä on noin viisi. Kankaat ovat uusia tällä kertaa, viimevuotinen versio valmistui vanhoista t-paidoista osin uudelleenkäyttämisen ilosta ja osin myös siksi, että olin epävarma mustan ja valkoisen kankaan yhdistämisestä. Hankin tuolloin kuitenkin itsevarmana ompelijanalkuna kankaita lisäpaitoihin ja nyt oli siis odottamassa uudenpehmoiset ja mukavat interlockit, joita mällätä. Mainittakoon, että toistaiseksi toteuttamatta jääneeseen talvipitkähihaiseen versioonkin on hankittu yllin kyllin mustaa ja valkeaa joustofroteeta jo viime kesänä. Krhm.

My double needle problem was at least temporarily solved just by itself and I needed to speedsew ordinary t-shirts, which were very much needed. My friend encouraged me to make a replica of the last summers favorite. She said that critical people like me should hold to once found good solutions. I did.







































Olen rakastunut tässä paidassa suoraan leikattuun raglanlinjaan, mustan ja valkoisen yhdistelmään väritäplillä, yliselkeään kuvioaiheeseen sekä erinomaisen idioottiyksinkertaiseen rähmäkäpäläapplikointiin tukikankaalla ja yhdellä ainoalla suoralla tikillä. Valitettavasti kuvia pitää zuumailla ennen kuin tikkiä näkyy, mutta kehotan siihen, se kannattaa. Niin yliyksinkertaista ja niin hauskaa, että tänäänkin tanssittaa.

I love this straight cut raglan line, combination of black and white with coloured spots, übersimple graphic image and the clumsiest, cutest applique with only one straight stitch. I'm dancing here of joy again.

Huolimatta kaulusongelmista pelkkä kaksoisneulalla ompelun onnistuminen saatteli minut paidanompelulliseen flow-tilaan ja olin pakotettu jatkamaan toisella paidalla. Koska minulla ei ole kaava-arkistointijärjestelmää, onkin aina parasta käyttää kaavaa, jos sopiva on käsillä. Nyt on sellainen olo, että omasta puolestani voisin käyttää loppuheinäkuun sisätiloissa ompelemalla trikoopaitoja lapsille. Voi olla, että mahdollisuutta moiseen pelkistyneeseen ajankäyttöön ei kuitenkaan tarjoudu. Käytin trikooinnostuksen hyväksi ja surautin itselleni tänään ohimennen maailman kuivimmat mutta hyvin hyödylliset koticaprit mustasta jerseystä, laitoin niihin korkean vyötärön kaksinkertaisesta trikootuubista ja olo on taivaallinen, kun mikään ei pureudu lihaan.

I wanted to continue in the flow and managed to produce a second shirt in a row with the same pattern. It is really good to use a pattern when I have one, because my non-existing archiving method makes the patterns always disappear into unclear balls of wrinkled sketch paper between piles of fabric in the cupboard.