Kelpo mieheni täytti 40 vuotta ja toivoi juhliinsa mansikkakakkua, vaikka suklaista ehdottelinkin. (Jos kerran tekee täytekakkua, miksi kummassa tehdä jotain muuta kuin suklaakakkua? Kuulostaa voimavarojen tuhlaukselta minun korvaani!) Lähdin sesonkia ja sankarin toivetta kunnioittaen kuitenkin käytännölliseen osoitteeseen Kinuskikissalle ja löysin heti ohjeen, jossa ilokseni oli vieläpä mehevä suklaakakkupohja! Hankalasta tehtävästä tuli matkan varrella mieluinen haaste, kun hoksasin tehdä kakunteosta henkilökohtaisen esteettisen projektin. En tunne perinteistä kermakakkumaailmaa visuaalisesti omakseni, mutta Kinuskikissan kakuista olen kyllä aina jotenkin tykkäillyt jäälauttakakusta. Ostin sileän lastan kerman silottamiseen ja 10-millisen pyöreän tyllan, jolla pompulat piti saada toteutettua. Ai jee! Koekakun kerma silisi oikeasti ja pompulat olivat söpöjä (Kovaääninen halusi syödä vain niitä).
My husband had his 40-years-birthday and he wished for a strawberry cake. I'm personally not into classic cream cakes, firstly because it is in my opinion waste of resources to make a cream cake if you could as well make a chocolate cake and secondly because they are classically (at least in Finland) not really esthetically pleasing according to my taste. But with respect for his wish and seasonal goodies I decided to bake a real strawberry cake and found also the joy of making it from my ordinary direction by trying to make it visually my own. It means I had to buy some proper equipment for decorating...
Varsinaisena juhlapäivänä kuorruttaminen oli hitusen haasteellisempaa, vispasin päälliset useampaan otteeseen ihan silkkaa hermostuneisuuttani, mutta onnistuihan se. Siitä tuli oikein mansikkakakun perikuva pelkistettyine hahmoineen! Kokemattomalla Lepäävän esteetikon tasollani tämä hipoi täydellisyyttä. Makukin oli oikein mainio, kyllä kannatti jakaa työ kolmelle päivälle, noudattaa ohjeita ja antaa makujen imeytyä. Iso kakku tuli melkein kokonaan syötyä, vaikka aikuiset nauttivatkin aika runsaasti pääruokaa alle.
It turned out pretty much picture perfect iconic image of a strawberry cake, considering my lacking experience. It also tasted good, since I followed the recipe and used three days to bake it and all tastes were thoroughly absorbed in to each others. We managed to eat almost the whole cake after a proper dinner.
Katsotaanhan vielä ihan vähän lähempää:
Do look at it even closer:
Ja niin - tein vielä kakulle pikkusiskonkin halkaisijaltaan 12-senttiseen lastenosaston irtopohjavuokaan ihan saadakseni koristella sen pihallamme kypsyvillä suloisilla kirsikoilla. Istutimme tuon puun viime vuonna ja katsokaa nyt näitä herkullisia. Ihania.
And then I made a baby cake to accompany the actual cake just to be able to use these cutest cherries we are getting from the tree we planted last year. Look how Cute the cherries are!
Mittasuhteet selviävät seuraavasta:
Here you get the scale
3 kommenttia:
Onpa ihanan näköinen ja varmaan myös makuinen kakku.
Mansikkakermakakku! Ihan parasta maailmassa! Kirsikkakakku näyttää hyvältä...miltä teiän kirsikat maistuu? Meiän pihassaki on puu, mutta sen on pahanmakuinen lajike...oliskohan vaan joku koristekirsikka..? Linnut syö ne niin ei itte tartte:)
Kiitos viesteistä, Auli ja Minna. Kun leipoo aika vähän, on rohkaisevaa saada onnistumisen elämyksiä myös ulkonäkörintamalla. Tuo on kyllä hyvä kakkuohje, löytyy siis Kinuskikissalta muistaakseni mansikkaklassikon nimellä.
Meillä on aivan ihanat kirsikat, pehmeänmakuiset. Viime vuonna istutimme ja nyt tuli ekat marjat. Ostaessa halusin ei-koristekirsikan, jotta olisi muutakin iloa kuin kauniit kukat ja ainakin nyt puun pienenä ollessa olemme helposti saaneet sen verkotettua linnuilta piiloon, tulevina vuosina voi olla vaikeampaa. Lajikkeesta ei ole tietoa, herkkusuupomoni kutsui hyviksi suomalaisiksi hapankirsikoiksi ja söi monta. Ostimme puun Plantagenin taimipihalta vaan...
Lähetä kommentti