Ukkonen meni ekalle. Hauskaa, jännittävää, mutta salaisesti ommellisen kunnianhimoisessa mielessäni olen pettynyt itseeni... olin kuvitellut lapseni koulunaloituksen olevan käsityöllisesti aivan eri tason tapahtuma! Kotitekoinen keittiöremppa piti niinsanotun ompelijan vähissä mehuissa, nyt valmistui talouden ensimmäinen Koulupojan vaate. Kakkoslaatuisena hankkimani vaativan raidallinen joustofrotee sai odottaa nettikaupassa, kunnes kertoi minulle, miksi se haluaa tulla. Pistin tilauksen menemään nähdessäni siinä Milanon pelipaidan ja puolessatoista vuodessa pojalla olikin takki jo päällä.
He started in school. We are so pleased and excited about everything, but I'm secretly really unhappy, that I didn't sew him half of a wardrobe full of soft homemade clothes. It sounds stupid and luckily I'm the only one who has noticed that something is missing there...
This stretch terry has really hard colour combination, but I bought it after seeing an AC Milan shirt in it. It took only 1,5 years to sew it together.
Hyvä silti, että odotin ompelun kanssa. En yleensäkään viiiiitsi lähteä toteuttamaan yksinkertaisiakaan vaatteita, ennen kuin idea tuntuu riittävän kiinnostavalta kantamaan muutaman tunnin ompeluponnistusten läpi, haaveilu kun on hauskinta ja kaikkein tylsintä ja turhinta on kyllästyä vielä keskeneräiseen työhön.
Kankaat olivat kasassa, sievä rengasvetskari hankittuna ja mielessä valmiiksi kehkeytynyt idea, jota piti uskaltaa kokeilla. Vuodenaika tuntui erityisesti kutsuvan huputtoman hupparin tekoon ja päätin uskaltaa. Otin suosimani raglankaavan ja yksinkertaisesti jatkoin kaikkia neljää kappaletta kauluksen kohdalta ylöspäin. Yksivärisillä hihoilla tasoitin kuosin rankkuutta ja rajasin raitoja. Erityinen lisäväljyys oli tarpeen, koska asemoin kankaan ns. väärin päin, vaakaraidat pystyyn.
I used my favorite raglan pattern and simply lengthened all four pattern pieces up around the neck. The jacket is wide enough for winter layering. Turning the horizontal stripes vertical made me uncertain about the sufficient stretch and I added some extra width because of that, too.
Lopputulos on hyvä, kun lapsi puhuu innostuneena uuden vaatteen päälle pukemisesta jo keskeneräistä sovittaessaan ja kelpuuttaa sen valmiina päälleen ja kun itse pystyn vielä muutaman minuutin ketutuksen jälkeen unohtamaan aaltoilevan vetskarin. Minkähänlaisen huputtoman hupparin pikkusisko jonain vuonna saa?
He likes it!
3 kommenttia:
Hieno on! Raidoitus osuu ihan nappiin ja vetoketju vielä kruunaa kaiken! Poika näyttää tosi isolta, niin se aika kuluu...
Hieno takki ja ihana asenne sinulla ompeluun. Tuntuu, että useat ompelubloggarit vaan ostavat kankaan päivänä yksi, ompelevat siitä vaatteen päivänä kaksi ja tekevät hienon blogipostauksen vaatteesta päivänä kolme. Minä saan inspiraation kankaan hankintaan päivänä yksi, suunnittelen ompelua vuoden, kaksi ja saan tehtyä vaatteen ehkä vuonna kolme - jos silloinkaan. Miksi? Ehkä aina suunnitelmissa vaate on täydellinen ja jos sitä lähtee toteuttamaan, on iso mahdollisuus epätäydellisyyteen... Mene ja tiedä!
Kiitos, Auli,olen aika tyytyväinen siitä miten hyvin raidan leveys soveltui olkaleikkauksen ja kauluksen muotoon ja että sain vetskariraidankin pidettyä kuosissa ;) Totisesti lapsi kasvaa. On se silti niin pikkuinenkin maailman herttaisimpine uusine etuhampaineen.
Kiitos Elina! Oli kiva kuulla sinunkin kokemuksesi, tulee itselle vähemmän epänormaali olo, kun kuulee, että on muitakin haaveilevia perfektionisteja. Pitää tässä kiivastahtisessa ompeluskenessäkin vain muistaa, kuka itse on ja hyväksyä itsensä. Haaveileva toteuttaja voi sitäpaitsi vähitellen oppia myös malttia ja itsetuntemusta myös kangasostoissaan, kun huomaa, miten muotikankaat vanhenevat kaapissa ennen kuin niistä saa ommeltua.
Lähetä kommentti