Kirjastosta mukaan tarttui kirja 'Söpöt huopamaskotit'. Arvasin, että ne vetoaisivat Kovaääniseen! Ja niinkuin kesällä mäyräkoiraompelusten kanssa, innostui isovelikin lopulta mukaan. Uudet lelut nääs houkuttavat aina, ja minusta taas on herttaista, että äidin tekemilläkin on menekkiä.
Ylläolevat söpökät on tehty Kovaääniselle, lisko on Ukkosen itselleen valitsema. Mummulassa hän alkoi kuulemma omin käsin iltapäiväaskarteluna tehdä vähän isompaan mittakaavaan huopakummitusta.
Huopien esillä ollen tuotin Kovaääniselle pari uutta kukkapinniä vanhojen nuhjaannuttua. Kylläpä ne paksuine puuvillatikkeineen näyttivät krouveilta näiden yhden säikeen muliinilangoilla yhteen ommeltujen herkkien tyyppien rinnalla!
2 kommenttia:
Onpa söpöjä, meilläkin varmaan tykättäisiin tämmöisistä.
On ihanaa rauhoittua tekemään jotain näin pientä, perskohtaista mielenterveystyötä. Kun lapsetkin kiihkeästi toivovat maskottejaan, he antavat tilan verkkaiselle työlle, se on vaihteeksi mukavan erilaista yhdessäoloa.
Lähetä kommentti