20. tammikuuta 2014

KULUTUSTAVARA

























Joululomalla tein Kovaäänisellekin pokkarikassin. Siinä ei kauan nokka tuhissut.

Ostaessaan söpöä kissakäsilaukkua kaupasta tai ommellessaan kakku- ja ruusukuviollista kangaskassia aikuinen näkee mielessään sellaisia hyväjärjestyksisiä käsilaukunkanniskelumielikuvia ja lelujen kuljetusta mummolaan. Kasseilla leikitään kuitenkin niin, että niitä otetaan monta, pakataan ne sikin sokin täyteen erilaisia laatikoista löytyviä hyödykkeitä, kuten seuraavana aamuna tarpeellisia pinnejä,  puuhedelmiä, huulirasvoja ja petshoppeja ja arvotaan nurkka, johon ne voidaan lingota läjänä pölyttymään. Vaihtoehtoisesti otetaan yksi kassi, köytetään se rekeen pehmolelujen kanssa, raahataan pitkin lattioita ja hylätään möyhentyneenä kulkureitille sekä kamppaamaan että pölyttymään.

3 kommenttia:

Henni kirjoitti...

Oi niin tuttua! Joskus ajattelin, että meidän tytär on ainut maailmassa joka kasaa kaikkea sekalaista "tärkeää" laukkuihin, purkkeihin ja pussukoihin. Omanlaisensa on tuo järjestys ja tärkeyskäsitys lapsilla. Myös hyllyille ja ikkunalaudalle laitetaan kaikkea aikuisen silmään hieman epäesteettisesti. En toki ole itsekään kovin hyvä pitämään järjestystä yllä...

kewa kirjoitti...

Näinhän se menee;) Mutta lastsn leikeissä ei pitäkään olla mitään järkeä: kuten joku viisas mies sanoi, joten ollaan onnellisia että ne lapset osaa leikkiä ja katsotaan itsekin asioita uudella tavalla;) Kaunis se kyllä on!!!

LEPÄÄVÄ ESTEETIKKO kirjoitti...

Kiitos käynnistä, Henni ja Kewa!
Monesti elämässä huomaa, että liian joustamattomat odotukset johtavat väistämättä pettymyksiin. Lasten pitää saada käyttää omia tavaroitaan sopivan vapaasti, aikuisen on hyvä treenata tilan antamista. Ja teroitella omiin kasoihinsa, jos siivoushammasta pahoin pakottaa.