Huonon ompelusyksyn piristys on lauantai-iltana valmistunut mekko. Arvoa lisää se, että tämä on muutaman viikon takaisesta epäonnisesta tekeleestä jatkojalostunut ihan käyttökelpoinen mekko. Alkuperäisessä oli hauskempi idea, mutta arvo se on sekin, että mekon kehtaa ottaa käyttöön (ja jopa kuvata Logomon kuppilassa).
It has been such a bad sewing autumn, that finishing a dress feels like a success. I'm proud of this simple thing, because for a couple of weeks it has been hiding in my cupboard as an embarrassing failure. The first version had more original idea, but being able to use a dress is a value, too, don't you think?
Tämä arkimekko on luonnonvalkoista ja mustaa joustofroteeta, musta Metsolasta ja valkoinen öö jostain muualta. Ihanan oranssi luomuresori on Murua.
P.S. Olen hyvin iloinen, kun tuplaneulaompelu toimii edelleen hyvin. Mikä ihme tuohon ompelukoneeseen oikein on mennyt! Katsokaa nyt noita resoreja :D
It is made of stretch terry, my favorite of favorite materials. P.S. I'm ultra happy, because sewing with twin needle works still quite fine. What on earth has happened to my sewing machine?!
11 kommenttia:
Hieno on ja sopii kuppilan sisustukseen täydellisesti :D
Kyllä kelpaa, kun on sävysävyyn kahvilan kanssa :) Hieno on!
mäkin tykkään. heti lähti ideat omien lasten vaatetukseen surraamaan..
:D
Unikuu, just tuo on minusta kästyäblogien selaamisen suola, kun omat ajatukset lähtee kohisten liikkeelle! Ihana kuulla, että tässäkin osoitteessa.
Upea blogi! Tosi piristävää!
Ihanainen mekko. Ja tuo on minun lempikahvilani. Tuo sisustus on ihana ja loistava tausta tuolle mekolle. :)
Sinulle olisi tunnustus blogissani. :)
Upea mekko!
Ja tosiaan herätti taas ideoita omaankin tekemiseen... ajanpuute vaan vaivaa.
I love your pictures. And the dress you made for her.
Mainio mekko ja hienot kuvat!
Mä olen arkaillut kaksoisneulaa näissä taiteresoreissa. Ompeluvaihe on onnistunut joten kuten, mutta käytössä ommel paukkuu ennemmin tai myöhemmin jostain kohtaa poikki. Mulla on varmaan jotenkin tiukat säädöt (mutta ei pinnaa alkaa säätämään).
Kiitos ylenpalttisista kiitoksista kaikille teille, kyllä tätä kelpaa ittekkin ihastella.
Kiva kun löysit paikalle, Elina, itselläsi on mahtavia neulejuttuja blogissa, olen hyvin kade!
Kiitos tunnustuksesta, NorppaStiina, olen otettu ja koitan vastatakin, kun ehdin. Olen näissä vaan toosii huono.
-Minna-, tap tap, samassa veneessä ollaan. Ajanpuutteen vaivatessa on järjestettävä juhlat, kun saa kokonaisen mekon kasaan tai ainakin vietävä jälkikasvu kahvilaan...
Trula, thanks for your kind words!
Häntähattu, kiitos kiittämästä. Minulla on ollut sellainen kaksoisneulaongelma, että ommel on paukkunut jo ompeluvaiheessa. Mutta jostain syystä se on korjautunut! Ehkä teen tosiaan vähemmän kireää. Kannattaa kokeilla myös joustavaa alalankaa, tällaisen vinkin löysin, kun Sew Liberatedin Meg jossain jakoi neulostenompeluvinkkejä. Minullakin löytyy vaippaompelusten jäljiltä kaapista Woolly Yli Nylonia, joka on tähän tarkoitukseen paljon kätevämpää kuin vaipanreunasaumurointiin, lähinnä valitan viimeisessä sitä, että koristeelliset värit haalistuvat kestovaippoja ahkerasti pestäessä.
Lähetä kommentti