Tonttulakit olivat passelin pieni pakkopulla. Eräänä iltapäivänä päiväkodista muistutettiin, että seuraavana päivänä on sitten vanhainkodin laulukeikka ja oman tonttulakin saa ottaa mukaan. Ööh. Minulla on salatraumaattinen tonttulakki-inho, jonka vuoksi, luulisin, meillä kaupasta ostetut karkeat yksi-koko-ei-passaa-kellekään -tötteröhatut vain säännöllisesti katoavat joulujen välillä.
Kuulin huhun, että Unelia olisi tehnyt tästä Mjukatygerin pilkkukankaasta tonttulakkeja. Itsellenikin oli mieleen valita jotain muuta kuin tasaisen punaista. Joustavasta kankaasta ommeltuna lakki on varmaan vähän mukavampi päässä. Valitettavasti en jaksanut illan pimeydessä enää etsiä kulkusta tupsun sisälle, mistä alkuun tuli sanomista, mutta onneksi rutina on nyttemmin loppunut ja lakki näyttää kelpaavan molemmille käyttäjille.
Hyvä aika vuodesta, laskeudutaan viettelemään mieluisalla tavalla!
This elf-type hat is a must for children here in Christmas-time. I think I have some kind of trauma of those cheap one-size-fits-nobody -hats, made of hard fabric, which makes our santas-helper-hats always disappear during the year. One December afternoon at Kindergarten they reminded me of the next days singing gig to some old people's home and told to bring your own elf-hat with you. Oh dear. But it was quick to sew and I guess this stretchy hat is way more comfortable than the usual ones. At first my son had some complaints about the missing jingle bell inside the stuffed point, but now we are all happy with the results of the obligatory evening sewing of mine.
Have a pleasant Christmas time!
5 kommenttia:
Nää on tosi kivat. Meillä on niitä kaupan yhden koon lakkeja jotka ei istu kenenkään päähän. Minulla on visio harmaasta velourista ommelluista lakeista..ehkä ens jouluun.
Ah, ihanaa että sentään joku on inspiroitunut minunkin töistäni :) Eikös vain ollutkin maailman ihaninta ommeltavaa! PS. meidän lakeissa ei ollut edes tupsuja.
aivan ihania tonttulakkeja - rakkautta ensisilmäyksellä, kun näin joulukortin! viimeksi kun kävin täällä kurkistelemassa, näin mahtavia väriunia koko yön. niitä odotellessa taas...
niin sanna j. täällä siis kainuun korvesta vahingossa anonyyminä kommentoi, kun en tuota googletiliä onnistunut käyttämään... :)
Heipsis Unisukka. Vielä piti tarkistaa ja joo, olihan sulla tonttulakin kuva blogissa! Oli vain niin hyvin lasksotettuna siellä tarinoiden välissä, etten ollut edes bongannut... Olin siis inspiroitunut kuultuani vain KERROTTAVAN, että olet tehnyt pilkuista lakkeja.
Sanna J, väriunet olivat yksi ihanimmista kohteliaisuuksista milloinkaan! Kiitos ja käy taas, täällä ja livenä tietenkin!
Lähetä kommentti