KAUPPAKASSI

Tein äidille kauppakassin. Kangas on hänen oma Marimekko-kirpparilöytönsä. Kuosi on Fujiwo Ishimoton eikun Katsuji Wakisakan Karuselli, joka on ennekin vilahtanut blogissa. Olen rakastunut tähän kuosiin, mutta nämä vanhat verhot eivät ole koskaan päätyneet ikkunaan kokonsa vuoksi eivätkä pöytäliinoiksi, niinkuin ensin toivoin, sillä kuvio on niin täyteläinen ja hallitseva, etteivät astiat siltä erotu.

Shopping bag for my mom. She found these old Marimekko-curtains from flee-market and I have already used this material earlier in this blog. I love the fabric but it was too dominating to be used for example as a table cloth as I was hoping at first, since you can hardly find a coffee cup from such a strongly patterned surface. 

Peruskassi on odottanut valmistumistaan. Kun ottaa huomioon, miten monta retro perintökangaskassia olen kevään ja kesän mittaan sommitellut mielessäni, olikin kohtuullista, että edes yksi tuli pukattua ulos. Mutta voi, miten kurjia ovat jatkuvasti käyttämämme marketin puuvillakassit, ne kaipaisivat kyllä pirteämpiä korvaajia! Ja voi, miten mielessä singahtelee edestakaisin jatkuva ompeluideoiden vuo enkä ehdi mistään päästä niitä keriä. (Ja tällä polveilevalla lauseella pitäisi kyllä lunastaa paikka Aristoteleen kantapään osastolla 'Mikä särähtää kielikorvaasi'.) Kunhan useampi inha velvollisuus on saateltu suht siedettäville tasoille, aion varata itselleni ylellistä ompelulatautumisaikaa ja unohtaa reaalimaailman karuuden. Kunpa ompelutontut sitten vain olisivat suotuisia ja saisin jotain oikeaa aikaan. Onko minulla kohtalotovereita, jotka eivät onnistu järjestämään harrastusaikaa ja/tai löytävät jäljiltään sutta ja sekundaa?