27. lokakuuta 2012

PIPA PÄÄS



Kovaäänisen merinopipo valmistui ensilumille. Keltainen tupsu oli painokkaasti tilauksessa ja arpoelin raitojen järjestystä pitkään, jotta se olisi looginen. Tuli muuten tanakka tupsu, ihan kuin tennispallo. Pipo on omasta raidallisesta päästä, niinkuin aiemminkin tänä syksynä.

Her merino beanie was finished in time for the first snow days of the winter. She insisted there should be a yellow pom-pom and I made a really heavy and tight one. I didn't use any pattern, but knitted it out of my old stripy head, like earlier this autumn.




5 kommenttia:

AnniP kirjoitti...

Reipas ja raikas! Tuuhea tupsu näyttää huollitellummalta kuin omat harvanlaiseni, tupsunteossakin voisi kehittyä?

sndra kirjoitti...

Upeat värit! Ja onpas paljon lunta.

Lepäävä esteetikko kirjoitti...

Kiitos AnniP ja sndra!

Olen yllättynyt siitä, miten reippaaseen väriasteikkoon alle nelivuotias tyttönen neuvotteluissamme painostamatta päätyi, vaikka raitavaihtoehtoihin kuului myös harmaanroosa. Kuluvalla viikolla olen kuullut hänen myös kutsuvan sekä keltaista että mustaa lempivärikseen. Tiedän kyllä, että se lempiväri vielä on pinkki, mutta hauskoja oireita, sanoisin :D

Lunta tuli aika lailla, maailma valaistui kerta heitolla! Ensi viikolla ilmeisesti pääsemme kuitenkin haravoimaan vaahteranlehdet sulaneen lumen alta...

Hääräämön Laura kirjoitti...

Tyylikäs pipo!

Lepäävä esteetikko kirjoitti...

Kiitos, Laura! Tuntuu siltä, että pitäis saada raitoja itsellekin, yksivärinen pipo tuntuu nyt ihan tylsältä.