Ompaisin Kovaääniselle harmaan syystunikan omasta vanhasta trikoopaidastani. Nämä suoraviivaiset pikaompelukset käyvät parhaiten minulle, ei tarvita kuin lyhyt tovi (yhdet päiväunet pienelle ja yksi lastenelokuva isolle) ja äidin rentouttava ompeluhetki on siinä. Ja mieli on parempi kaikilla lopun päivää!
Käytin alkuperäisen paidan helma- ja hihansuuompeleet sellaisinaan, mutta nurja puoli ylöspäin, katso vaikka zuumaten kuva alla. Kauluskaitale on tehty köyhän äidin peitetikkiompeleella, saumurireunainen kaitale on ommeltu suoralla ompeleella kiinni. Olalla on metallinepparit ja edessä tuollainen RÖYHELÖ. Tämä on mahdollisesti käänteentekevä työ, onko turmeltumaton naisellinen maku rantautumassa ompeluksiini? Ja helman alta pilkottaa toinen RÖYHELÖ. Keltainen kontrastirimpsu on vedetty kiinni suoralla ompeleella ja tavattoman huolettomalla otteella.
(Huoleton on toinen ompelunimeni. Lepäävä esteetikko on ensimmäinen. )
5 kommenttia:
söpönen. kiva idea tuo kaulusröyhelö.
Hei, meillähän taitaa olla sama toinen ompelunimi!
Onnea röyhelömatkaan. Se on jännittävä kokemus.Olen kokenut vastaavaa myös pitsin(!!) kera.
HIeno tunika! Ja tosiaan, kuinka onkaan koko päivä parempi olo kun saa aikaan jonkun käsinkosketeltavan asian arjen pyörteessä.
Hih, huoleton esteetikko :)
Taas ihana mekkonen ja röyhelökin passaa kivasti. Vaaleanpunaisia pitsiröyhelöitä odotellessa...
Harmaata päälle mutta vain väriltään, ihanan tyttömäinen!
Onnistuneella ompeluksella tosiaan liidellään loppupäivä mutta ikävä kyllä se toimii toiseenkin suuntaan. Jos sattuu joku pahemman luokan Möbius.
Oih, kiitos kaikille ihanista kommenteistanne.
Johan on kovat odotukset, Unisukka!
Häntähatulle: Just! Kun hautaan vaatekomeroni perälle jonkun masentavan Umppalumpan, tuntuu siltä, että voisin kömpiä sinne kaapin perälle säilöön itsekin.
Lähetä kommentti