PUU KAATUU!

Hyvin reipashenkinen talkooviikonloppu takana, vilkasta tapahtumaa sisällä ja ulkona. Isä kaatoi ison vanhan katajamme lauantaina ennen kuin kukaan osasi odottaa. Mikä muutos pihalla ja mikä määrä havua ja puutavaraa ja hommaa! 


We have been busy this weekend, inside and out. Our old juniper was cut down, which caused a lot of work and plenty of raw material to play with. 

Äidin kanssa pyöräytimme katajaseppeleet lauantai-illan ratoksi villiviinirinkulan ympärille. Äiti teki pari perinteistä havunipuista koottua, lehtevää seppelettä ja minä taas... öö... otin pitkiä katajanoksia ja sidoin ne kierros kierroksen perään rautalangalla tuollaiseksi vähän makkarakoneesta tulleen näköiseksi tuubiseppeleeksi. Ei se silti hassumpi ole, varsin valiomuotoinen, vaikkei ehkä niin luonnollinen. Ja pihlajanmarjanauhaa kiedoin hieman ympärille, vaikka katajanoksatkin kyllä olivat melko marjaisia.

We made advent wreaths with my mom on saturday night. My mom did them in traditional, leafy way but I just took pretty long branches and bound them with wire into a tubey-sausagey-like wreath. Pretty odd, not quite natural-looking, but at least very basic formed. And then I added some rowanberries in a thread for decoration, although that juniper also has plenty of its own, blue berries.

Viikonloppuohjelmaan sisältyi vähän harhailua ja kuuran ihastelua takapihalla. Sekä itse raaka teurastus:

Weekend included a little bit of staring pretty frozen leaves on the backyard. And then the slaughtery: 

Seppele jäi pihavajan seinälle odottamaan, ripustan sen ensimmäisenä adventtina etuovelle.

The wreath may stay in the backyard now, it will be hung up on the front door on advent sunday.

PIN VAI EI

Saankohan tuota Pinterestiä toimimaan. Olen vuosia kopioinut kiinnostavia kuvia netistä omiin innoituskansioihin, mutta julkinen kuvien valikoiminen saa minut kiusallisen tietoiseksi itsestäni, tuntuu, etten ole aivan vapaa.

Minusta on kumminkin ollut vitsikästä seurata, kuinka Kovaäänisen sängyn pilvilaita elää omaa elämäänsä Pinterestissä. On hauskaa ja imartelevaa, että jotkut ovat poimineet minun ja isäni yhteisen tuotoksen itselleen siitä loppumattomasta kuvavirrasta, jossa kaikki elämme.

I don't know if I can manage with Pinterest at all. For years I have collected inspiring ideas and pictures to my own files, but doing the same publicly makes me feel awkwardly conscious about myself. Like I needed to explain why I picked everything. I hate that feeling. 

I have anyway had fun time following my daughters bed side rail in Pinterest. It is quite fun and flattering, that something we made with my dad for own use only,  gets picked up as an inspirational picture from the endless stream over and over again.

IHAN TYLSÄT

Voi viisivuotiaani, äitisi on hyvin häpeissään tehtyään näin ikävät asusteet sinulle. Hän unohti, ettet ole enää söpö vauva, jolle voi noin vain pukea rusertavia ekopuuvillapipoja ja -kaulureita. Anteeksi. Sovitatko näitä silti viikonloppuna?

Dear five-year-old, your mother is so ashamed that she made these boo-ring things to you. She knows, really, that you are not a brownish-ecological-cotton-wearing baby anymore. Sorry. Will you still try these on this weekend?

PITKÄHIHAINEN

Tosi pitkähihainen pandapaita pitkään marinoidusta Muru-kankaasta. Kauan tuntui siltä, ettei Ukkonen tarvitse yhtään uutta vaatekappaletta. Nyt ovat jalat kasvaneet yhtäkkiä ja hihatkin alkavat lyhetä. Kauppareissua seurasi lyhyt ompelumotivaatiopiikki. 

Pretty long sleeved shirt. I marinated this lovely panda knit for quite a long time, because he almost didn't need anything, at least not any shirts. Now it is changed, all his pants got suddenly short and sleeves got shorter, too. Hence this short motivation for sewing (and shopping, I admit).

Kuva on otettu päiväkotipäivän jälkeen, hihassa autenttiset räkätahrat, mitä pahoittelen. (Kääntelin kyllä hihoja löytääkseni siedettävän kuvauskohdan.)

Photos are taken after daycare, sorry about those signs of use on the sleeve.  ( I did turn the sleeve to find a spot with as little signs of running nose as possible.)

Kaksoisneulailu sujuu aina vaan. Vähän tuohon kauluksen alle tuli ryppyinen paikka, kun materiaalin jako resorin pituudelle tapahtui niin huolettomasti, mutta toisella kertaa tarkemmin. Toivotaan, että käytöt ja pesut jotenkin hellittävät lainehdintaa tai jos oikein ottaa pannuun, korjataan sitten, ratkoja on vanha ystävä.

Double needle works still fine. Amazing. I got slightly wavy spot under the collar, I wasn't paying attention to the evenness in dividing the fabric into the elastic. If I can't live with it, I will repair it.