21. marraskuuta 2011

PUU KAATUU!

























Hyvin reipashenkinen talkooviikonloppu takana, vilkasta tapahtumaa sisällä ja ulkona. Isä kaatoi ison vanhan katajamme lauantaina ennen kuin kukaan osasi odottaa. Mikä muutos pihalla ja mikä määrä havua ja puutavaraa ja hommaa! 


We have been busy this weekend, inside and out. Our old juniper was cut down, which caused a lot of work and plenty of raw material to play with. 
























Äidin kanssa pyöräytimme katajaseppeleet lauantai-illan ratoksi villiviinirinkulan ympärille. Äiti teki pari perinteistä havunipuista koottua, lehtevää seppelettä ja minä taas... öö... otin pitkiä katajanoksia ja sidoin ne kierros kierroksen perään rautalangalla tuollaiseksi vähän makkarakoneesta tulleen näköiseksi tuubiseppeleeksi. Ei se silti hassumpi ole, varsin valiomuotoinen, vaikkei ehkä niin luonnollinen. Ja pihlajanmarjanauhaa kiedoin hieman ympärille, vaikka katajanoksatkin kyllä olivat melko marjaisia.

We made advent wreaths with my mom on saturday night. My mom did them in traditional, leafy way but I just took pretty long branches and bound them with wire into a tubey-sausagey-like wreath. Pretty odd, not quite natural-looking, but at least very basic formed. And then I added some rowanberries in a thread for decoration, although that juniper also has plenty of its own, blue berries.




















































































Viikonloppuohjelmaan sisältyi vähän harhailua ja kuuran ihastelua takapihalla. Sekä itse raaka teurastus:

Weekend included a little bit of staring pretty frozen leaves on the backyard. And then the slaughtery: 







































































































Seppele jäi pihavajan seinälle odottamaan, ripustan sen ensimmäisenä adventtina etuovelle.

The wreath may stay in the backyard now, it will be hung up on the front door on advent sunday.


1 kommentti:

Trula kirjoitti...

Excellent raw material to play with :)