Karuhko eteisen seinä ei ole enää karu! Valkoinen maittaa taas, kun sekaan heittää lempparivärejä. Tämä on lopultakin se kauan haaveiltu ensimmäinen oma uudistoteutukseni shakereiden naulakoista. (Shakerit ovat hirveän fasinoivia, suosittelen kaikille lahkoista ja kulttuurihistoriallisista innostuneille.) Oman perheen takit ja myssyt mahtuvat vastapäätä sijoitettuun vitivalkoiseen liukuovikomeroon, niin että arkisimpina päivinä pompulat ovat puhtaasti silmäniloa. Boing, pompin riemuissani. Tämä oli rentouttavan viikonlopun ilostuttava saavutus. Vanhempani tulivat kylään ja seurustelun lomassa kaikki suostuivat tanssimaan pillini mukaan, äiti mm. maalasi kanssani nuppeja (ja kuivasi karpaloita) ja isä mm. sahasi kierretankoa ja porasi seinää. Kiitos tosi paljon, isä ja äiti!
Here it is, my first own version of shakers' wall pegs. This is just for guests (and fun), our own coats and boots fit behind tall white sliding doors on the opposite wall. I'm so glad, these make me bouncing happy every time I pass them.
Kodikkaissa ympyröissä valokuvaaminen on hirmu vaikeaa. Tuntuu, ettei kaikkea haluamaansa mitenkään saa mahtumaan kuvaan ja kun vielä pitäisi ottaa yksi askel taaksepäin, seinä ei anna periksi. Ja perspektiivi hoipertelee. Toisaalta hyvä, etten saanut seinää kokonaan kuviin, listattomuus ei osu niinkään pahasti silmään. Olohuoneen suuntaan kuvatessani peruutin vaatekomeroon. Valaistuskin on melkoinen haaste, mutta huomatkaa, kevätvaloa molemmissa kuvissa, ensimmäisessä aamupäiväistä, toisessa iltapäiväistä.
It is incredibly hard to try to take photos at home. I just can't get whole walls in the pictures, perspective seems weird and all. I had to step in to the closet to take the last picture. Not to mention lighting challenges... but do note: I captured spring light in both pictures.
