LÄMMINTÄ KÄTTÄ

Ajatelkaas, ettei äidilläni ole vielä koskaan tätä ennen ollut huopatumppuja, mutta nyt on! Viime jouluksi sain hikisesti väännettyä yhden parin isälleni, vaikka toivevärit oli kyllä kyselty ja langat hankittu molemmille hyvissä ajoin. Näiden neulominenhan on tunnetusti erittäin nopeasti tehty ja huovutuksen hoitaa pesukone, mutta ajoitus ei aina ole tällaisen vapaa-ajan-tuuri-käsitöitsijän vahvimpia puolia. (Pidän kiivaasti kiinni siitä, että käsitöinti on virkistys- ja mielenterveystoimintaa ja edistää elämäni kokonaisuutta vain sikäli kuin saan tehdä mitä tykkään ja milloin ennätän, ilman stressiä ja vaatimuksia. )

Lapaset tulivat tapansa mukaan tuskastuttavan muodottomina koneesta ja oikeastaan hiukan isoinakin. Nappasin Marseille-saippuan lavuaarille ja huovutin vielä hieman käsin. Vanhempani ovat olleet lapasten ja sukkien hovineulojia minulle koko ikäni ja viime vuodet myös lapsillemme, niin että totisesti toivon, että tämä ainokainen pari olisi oikein lämmin!

This is the first pair of felted mittens my mother has had in her life. I really wish they keep her hands warm, she has been such a knitter for me all my life and now for her grandchildren, too. (Like my father, too, who had his pair last Christmas.)

ARKILAUTASLIINAT KORKEAAN JUHLAAN

Kuvia viimehetken joululahjavalvojaisistani. Kääräisin joulupakettiin arkisia lautasliinoja kahden ystäväni perheille. Kuusihenkinen perhe oli vasta saanut käyttöön uuden mustavalkoisen keittiönsä, jonne keksin kasata sopivan yhteensopivat, mutta sekapariset liinaset. Samalla sukelluksella omiin kangasnyssäköihini ja Eurokankaan rullatavaroihin mätsäilin toisenkin setin niinikään mustavalkoiseen päin kallistuneelle perheelle, jolle halusin samoin antaa jotain itsetehtyä.

Mustavalkoiset ruudut ovat itsestäänselviä kangaskaappini vakiotuotteita, joita löytyi ennestäänkin ja joita oli hyvä ostaa pieni pätkä lisääkin, jämät kun voi sitten käyttää johonkin spontaaniin tarpeeseen. Olivia-possua löytyi riittävästi yhteen lautasliinaan. Hauska spesiaaliöytö oli tuo vitsikäs, tyylitelty villieläinkangas. En ole löytänyt netistä aiheeseen mitään vahvistusta, niin että oikaiskaa, jos menen ihan väärin, mutta aika tukevan puuvillakankaan reunassa luki mielestäni 'Eurokangas Wildlife Helsinki'. Ehkä joku heidän oma designpääkaupunkivitsinsä? Ihastuin kankaaseen ja otin suikaleen, josta riitti kolmeen liinaan. Kangas oli sataprosenttista puuvillaa ja päätin siksi uskaltaa, vaikka se olikin aika tuhtia olemukseltaan, sisustukseen tai vaikkapa (ihanaan!) kangaskassiin sopivaa. Kutistuspesun ja kuuman silityksen jälkeen kangas ei näyttänyt enää ihan mahdottomalta lautasliinaksi. Pidän peukkua. Nämä kankaiden soveltuvuuskysymykset ovat aina vähän jänniä!

Last minute Christmas gift manufacturing, two sets of ordinary cotton napkins for friends. I wanted to create a nicely mis-matched set for a family with a new black-and-white kitchen and while exploring suitable cottons, I managed to make another set for another  family with an eye for black and white.

SUORIA OMPELEITA

Alkutalvella sain pieniä rästissä olleita kodinlaitollisia tehtyä. Oltuamme pari vuotta kokonaan ilman verhoja - vanhojen rulliksien varassa tosin - olen todennut ilta-aurinkoon suunnattujen lastenhuoneiden huutavan pimennystarpeen kesäaikaan ja pannut merkille, miten hankalaa coolisti jaettujen ikkunoiden sisäpuolelle olisi sijoittaa sälekaihtimet ja tullut myös siihen tulokseen, ettei sisäpuolisia sälekaihtimia voi näiden pikku heppuleiden kanssa ajatella muutamaan vuoteen. Hankimme uudet pimentävät rullaverhot ja ompelin sitten mätsäävät sivuverhot vastoin alkuperäisiä suunnitelmiani. Minulla ei ollut visiota verhokankaasta, jota todella haluaisin ja totesin Marimekon kankaiden ahdistavat hinnat ja Ikean kankaiden hämmästyttävän huojentavat hinnat. Ostin Ikeasta mustavalkoista pikkukuvioista puuvillaa sen arveluttavasta jäykkyydestä huolittamasta ja sainkin kahden huoneen verhot hintaan, jolla Marimekko olisi myynyt minulle kangasta arviolta metrin. Säästö on henkilökohtaisesti merkittävä, siinä tämän kuluttajan tiedostuneisuuden taso. Lastenhuoneemme avautuvat liukuovilla toisiinsa ja olohuoneeseen ja tämä mustavalkoinen piirroskuvioitu verho oli ihan valoisa ja harmoninen kompromissi. Ukkosenkaan kattoon asti ulottuva ja huoneen reunasta reunaan kulkeva ikkuna ei suinkaan muuttunut ahdistavammaksi verhojen myötä. Päin vastoin, ylös asti ulottuvat valkoisiksi hahmottuvat sivuverhot jopa avarsivat tilaa! Ja jos kangas alkaa tökkiä, voin helposti jalostaa verhometrit kauppakasseiksi, mikäli takamus vain kestää.

70-luvun tee-se-itse -meininkiä henkivä ja valoisa ikkunapenkki on koottu loppukesällä muotoon sahatuista mdf-levyistä ja maalattu valkoiseksi. Alla on runsaasti säilytystilaa, päällä voi istua tai piirrellä. Taakse jätämme tilaa patterin lämmön nousta ikkunalle.

Sewing straight seams and hems. Our children's rooms open to each others and to living room. I didn't really know what to do with the curtain question and when the old blinds of previous owners started getting really old and falling off, I had to make some decisions.  We went with dimming blinds and matching straight side curtains - for now. I found the fun fabric from Ikea. The design isn't quite dreamy, but the price tag was. I got enough fabric for both children's windows and paid about the same as for one meter in Marimekko. This time it was enough to convince me, even though the fabric itself is pretty thick and stiff. The curtains have served well this far. 

The table/bench under his window consists of three parts in a proper 70´s DIY-manner. We made it from pre-cut MDF-plates last summer and painted them white. It is sturdy and has room for toy boxes underneath. The bench height is suitable for sitting, but with a childs chair it goes for drawing as well.

Pikku siskon puolella keittiö oli päässyt syksyn aikana kovin rapistumaan. Tein päätöksen, että alan etsiskellä laiskasti ns. puuttuvia keittiötarvikkeita ja ompelen heti muutaman patapalapun kierrätyskankaista leikkejä maustamaan. Pannulappu on äitini aikoinaan jo kattiloita kolhineelle isoveljelle ompelema kalamalli, leikkiruoissa on ihania Unelian makeita leivonnaisia. Lainasin Kovaääniselle oman neulotun tiskirättini ja ripustin sen tangolle, jonka isäni toimitti korjaamaan murheellisesti rikki leikittyä osaa. Miehelläni on joskus tapana hemmotella lapsia henkilökohtaisilla minikokoisilla Pringles-purkeilla ja minä olen todennut voivani hyödyntää kyseenalaisen tottumuksen jätemateriaalin. Päällystän pikkupurkit hyllypapereilla ja täytän Ninjago-sälällä, barbinkengillä tai keittiön tapauksessa leikittävillä kuivilla makarooneilla.

On the play kitchen side of the wall I made some pot holders from recycled fabrics.

Nukensänkykin oli kurjistunut. Päällystin uuden vaahtomuovipatjan ja -tyynyn kierrätyskankailla, jotka sopivat alkuperäiseen peittoon.

And even more of sewing straight... I made a new mattress and pillow of recycled fabrics to match the original cover for the dolls bed.

KÄTEVÄ EMÄNTÄ

Lämpimät onnittelut, minä! Kätevä emäntä ei joutunut piipahtamaankaan kaupassa, vaikka piti varustaa jälkikasvu joulujuhlanäytelmän värein. Tonttupojan paidan pienensin omasta muinaisesta neulepoolostani, joka oli odottanut hyötykäyttöään varastossa jätesäkkiin sullottuna. Tonttulakki viime vuodelta.

Domestic successes of December: Just in time I remembered the old sweater of mine, packed in a black plastic bag of recyclables. I sewed it quickly smaller and there we had a complete red elf costume for the pre-schoolers Christmas play! Elf hat is from previous year.

KUNINKAALLINEN JÄTTIBRODYYRI

Kovaäänisen nelivuotisprinsessasynttäreille tein toki prinsessamekon kolmimetrisellä helmalla. Teema oli sankarin itse keksimä ja minä vain tein kaiken niin kuninkaallisesti kuin henkilökohtaiselta karuudeltani pystyin. Tähän mekkoon sovelsin kahden kirjan ohjeita, Jujun  ja tanskalaisen Prinsessakirjan. Jujusta otin linnanneidon mekon kaavan täyteläisine helmoineen, mutta lisäsin Prinsessakirjan henkiset täyteläiset puhvihihat ja toteutin yläosan etukappaleen kolmesta paneelista. Toisin kuin Prinsessakirjassa, leikkasin etukappaleen keskiosan kuitenkin neliskanttiseksi, omasta mielestäni vaikutelma oli siten prinsessamaisempi. Pidin myös yläosan jujumaisen lyhyenä, niin oli pikkuprinsessalle somempi, koska isojen prinsessojen vyötärölinja vielä puuttuu.  Helmaan testasin omaa vanhaa ideaani jättibrodyyrista. Se toteutui jokseenkin hauskasti, vaikkei kylläkään pikatoteutuksena vastannut mielikuviani. Saumuroin alareunan piparireunat ja ompelin piirtämieni reikien ympäri suoralla ompeleella kiinnittäen samalla taakse asentamani tyllinpalasen ja leikkasin sitten kankaan ompeleen keskeltä pois.

Kangas oli oikein edukasta JättiRätin puuvillabatistia. Tyttö oli itse toivonut valkoista prinsessapukua ja olikin karkea virhe ottaa hänet kangaskauppaan mukaan. Sovitussa suunnitelmassa pysyminen oli vaikeaa, kun hän näki kirkkaanvärisiä strassikoristeltuja tyllejä. Tarrajalokivet liimattiin sitten yhdessä helmaan sankarin toivomuksesta, mutta ensimmäisessä pesussa ne odotetusti huuhtoutuivat melkein kokonaan pois. Mekon alle tein yksinkertaisen, täyteläisen tyllipuolihameen.

My daughter turned four recently and wished for a princess birthday party. I was glad she was dreaming about a white princess dress and I made this dress of light batiste with a three meters hemline (I only wish I didn't take her with me to buy the fabric. It was sooo difficult to stick to the plain white plan when she saw all those bright coloured tulles with strasses!). I took pattern parts and ideas from two nice books and cut the hem according my own vision. It didn't really turn out what I was wishing for, but it is original and obviously one-of-a-kind mega-sized gigantic embroidered lace hem. I sewed tulle under the holes so that the dress would keep better together. We glued together small strasses to the hem, but it was pretty obvious those wouldn't stay on in washing machine. Under the dress she had a new, wide white tulle skirt.

Hän arveli näyttävänsä lumihiutaleelta!

She thought she looked like a snow flake!

JOULUILOA!

(Käsityömaininnat korttikuvasta:

Kuvassa Ukkosella on minun kaulahuivini ja omat huopaslapasensa.

Kovaäänisen pipo on blogattu tänä syksynä. Suloisen perintövillatakin on neulonut Mummo eli hänen isänäitinsä jo isoveljelle muutama vuosi sitten ja nyt se vähitellen alkaa olla pikkusiskolle sopivaa kokoa. Säärystimet ja lapaset ovat Mummun eli minun äitini käsialaa. Nostalginen Punaisen norsun kierrätysmekko on käyttölainassa ystäväperheestä.)

Joyous Christmas to everyone!

(Crafty notes of the picture: He is wearing my scarf and his own felted mittens. Her beanie was recently blogged. She is also wearing  a lovely woollen cardigan, which was originally made to her big brother by their father's mother, my mother-in-law. And her leg warmers and mittens are by my mom. Nostalgic dress is hand made of vintage fabric by Punainen norsu, a really special hand-me-down piece from a friends daughter)