Kuvia viimehetken joululahjavalvojaisistani. Kääräisin joulupakettiin arkisia lautasliinoja kahden ystäväni perheille. Kuusihenkinen perhe oli vasta saanut käyttöön uuden mustavalkoisen keittiönsä, jonne keksin kasata sopivan yhteensopivat, mutta sekapariset liinaset. Samalla sukelluksella omiin kangasnyssäköihini ja Eurokankaan rullatavaroihin mätsäilin toisenkin setin niinikään mustavalkoiseen päin kallistuneelle perheelle, jolle halusin samoin antaa jotain itsetehtyä.
Mustavalkoiset ruudut ovat itsestäänselviä kangaskaappini vakiotuotteita, joita löytyi ennestäänkin ja joita oli hyvä ostaa pieni pätkä lisääkin, jämät kun voi sitten käyttää johonkin spontaaniin tarpeeseen. Olivia-possua löytyi riittävästi yhteen lautasliinaan. Hauska spesiaaliöytö oli tuo vitsikäs, tyylitelty villieläinkangas. En ole löytänyt netistä aiheeseen mitään vahvistusta, niin että oikaiskaa, jos menen ihan väärin, mutta aika tukevan puuvillakankaan reunassa luki mielestäni 'Eurokangas Wildlife Helsinki'. Ehkä joku heidän oma designpääkaupunkivitsinsä? Ihastuin kankaaseen ja otin suikaleen, josta riitti kolmeen liinaan. Kangas oli sataprosenttista puuvillaa ja päätin siksi uskaltaa, vaikka se olikin aika tuhtia olemukseltaan, sisustukseen tai vaikkapa (ihanaan!) kangaskassiin sopivaa. Kutistuspesun ja kuuman silityksen jälkeen kangas ei näyttänyt enää ihan mahdottomalta lautasliinaksi. Pidän peukkua. Nämä kankaiden soveltuvuuskysymykset ovat aina vähän jänniä!
Last minute Christmas gift manufacturing, two sets of ordinary cotton napkins for friends. I wanted to create a nicely mis-matched set for a family with a new black-and-white kitchen and while exploring suitable cottons, I managed to make another set for another family with an eye for black and white.
9 kommenttia:
Veikeitä!!!
Anteeksi nyt kun taas toistan itseäni, mutta aivan nerokasta! Näin nämä eilen livenä siellä uudessa keittiössä ja huokailimme näitä yhteen ääneen. Varsinkin juuri tuo villieläinkangas ihastutti. Kurkkasin myös nurjalle ja sielläkin oli hurjan viimeisteltyä jälkeä! Mulla oli joululahjalistoilla myös lautasliinoja, mutta en sittenkään onnistunut niistä innostumaan riittävästi ommellakseni niitä valmiiksi asti. Viime yönä en sitten saanut oikein untakaan, kun keksin erinäisiä täydellisiä lautasliinajoululahjoja...
Kiitos, Kewa!
Ja kiitos myös Unisukka. On aina hauskaa, jos onnistuu innoittamaan, itsekin pidän ihanana sitä, kun mieleen kumpuaa omia ideoita muiden ideoita katseltuaan. Mistä tulikin mieleen, että käsityöblogisurffaus on jäänyt aivan kurjan vähälle oman bloggauksen ollessa kiiretauolla ja kaipaankin jo niitä impulsseja, joita kierros tutuilla ja tuntemattomilla sivuilla voi tuottaa. Pakko oikaista rehellisesti kumminkin, etteivät ne liinat nyt nurjalta kovin siistejä olleet, minulla oli vaikeuksia ylipäätään saada ompelukoneen suoran ompeleen säätöjä kohdalleen ja hopulla nipistelin niitä nurkkia käsin. Mutta kivaa oli, kun lahjat menivät 25 ja 21 vuotta tuntemilleni ystäville perheineen, niin jotenkin heihin osaa suhtautua vähän rennommin, kuin perheenjäseniin konsanaan. Heille ei ainakaan tarvitse esittää, että kaikki skulaa aina täydellisesti. :)
Niitä kulmia ja käsinompeleita just ihastelinkin :)
Ja siis tutkin aina kankaiseen lautasliinaan törmätessäni kulmat, josko löytäisin the täydellisen (eli helpon, nopean ja siistin, heh ) tavan.
Ole ystävällinen ja raportoi, jos löydät helpon, nopean ja siistin tavan!
Mulla on kyllä helppo, nopea ja siisti tapa, mutta se ei yllä tyylikkyydessään lähimainkaan sun kulmien tasolle ;)
Voi miten mahtava idea! Ja nää on hienoja! :)
Hyvää uutta vuotta 2013, Unisukka ja NorppaStiina, niinkuin kaikki muutkin!
Voi Unisukka, mielelläni tutustuisin siihen joutuisaan tekniikkaasi! Tämän uuden vuoden puolella on toive päästä kartuttamaan omankin perheen lautasliinoja, niinkuin on joskus puhetta ollut.
Kiitos, NorppaStiina, käynnistä ja positiivisista kommenteista vuoden varrella. Monin tavoin tuotteliasta uutta vuotta :)
Lähetä kommentti