Olen joskus täälläkin väittänyt, etten tunne juurikaan vetoa kuviollisiin lastenkankaisiin, ainakaan enää. Yritän tosiaan yleensä astua taaksepäin ja miettiä, onko tuo vain söpö, vetoava kuosi, joka vaatteeksi ommeltuna ei itse asiassa toimikaan kovin hyvin. Mutta on tilanteita, joissa tunteet puhuvat eikä taaksepäin voi astua. Nostalgia on julma markkinointikeino. Mainoksen uhri uskoo tekevänsä todellisen löydön! Tämä sydän on ihan sama kuin noissa lapsuuden emalimukeissani, joista iltaisin join lämminta maitoa. Punainen ja valkoinen on minulle lapsuuden kesien väri suoraan 70-luvulta. Kyllä, totta kai haluan pukea tyttäreni punavalkoisiin, kyllä, totta kai tarvitsen noita sydämiä, mieluiten ison läjän. En saanut tilausta tehdessäni mitään kiinnostavaa visiota siitä, millainen mekko tästä tulee (vai tulisiko nappilistapaita marityyliin?!), mutta kuosi oli kuin räkä sormessa, ei päästänyt irti.
They made me buy more fabric. They sold exactly the same hearts as in my old enamel mugs, from which I used to drink warm milk in the evenings in the 70's. Love!
1 kommentti:
No mutta, se on hurmaava!
Lähetä kommentti