Vastoin parempaa tietoani tein ihan muutaman pienen pienen joululahjoihin liittyvän asian omin käsin. Aikataulut olivat sellaisia tyypillisiä edellisöisiä, jotta väärinarviot aiheuttaisivat mahdollisimman suuren stressin aivan vähäisessäkin projektissa. Ensi vuonna olen viisaampi. Jos harkintani pettää niin, että teen itse lahjoja tai niiden osia, en tee niitä jouluksi ja pidän tarkoin huolen, että minulla on ainakin riittävästi aikaa käytettävissä. Oikeastaan olisi hieno uudenvuodenlupaus päättää, ettei tee lahjoja, vaan sen sijaan tekee kaikenlaista kivaa itselle. Meidän perheessä äidin vaatekaappi kaipaisi eniten huomiota, ja vaikka olen nyt hieman parsinut sitä alennusmyynneissä, olisi tavattoman hyödyllistä, jos osaisin keksiä ja valmistaa jotain hauskaa ja käyttökelpoista itselleni. Tänään kahvipöydässä kaveri kehitti innovaation: AIKUISTENVAATEOMPELUSEURA. Se jos mikä olisi tarpeen! Ja kuulostaa kuitenkin niin saavuttamattomalta... ja lievästi tylsältä. Miksi aikuistenvaatteet ovat tylsiä? Haluan hauskoja! Ja kuitenkin sellaisia, joita osaan tehdä itse, kiitos! Ja haluan löytää hienoja kankaita omiin vaatteisiin!
I did only a couple of smallest Christmas gift related things, but still, it was not wise. Next year I will be careful. If I make any gifts or parts of gifts myself, I do not make them for Christmas and will take care that I have plenty of time for errors and rethinking. Actually I think, that a great new years resolution would have been not to make any gifts for others, but to try to make many things for myself. Far less stress and how uuuseful that would be! In this family, it is the mother, who's wardrobe is in need for useful and/or fun pieces, even though sales have helped that a bit, for a while. I know I'm not the only one in this. Today at the office coffee table my friend made a great innovation: ADULTSCLOTHING-SEWING-CLUB. That would be superuseful. And still... will that ever happen? Does it sound slightly boring? And if so, why? WHY?! We are desperately in need for FUN and simple patterns for middle-aged ladies like me and my friends.
Tämä lahjapussi ei kumminkaan ole hassumpi, huolisin sen itsellenikin. (Niinpä!)
Mustavalkoraita on vanhaa, verhoksi liian jäykkää puuvillaa parinkymmenen vuoden takaa. Ja sydän on Finlaysonin retrokuosia, joka niin suloisesti muistuttaa 70-luvusta.
Still, this little Christmas gift pouch was quite nice, I would have liked that for myself (there we go again!).
Stripy cotton reused, cirka 20 years old, heart patterned cotton is reproduced by Finlayson, the pattern is straight from my childhood in the seventies.
11 kommenttia:
Allekirjoitan täysin tekstisi. Pussi on ihan sun näköinen, teepäs itsellesi nyt nopsaan oma! Suosin sarjatyötä juuri tämmöisten vuoksi, sitten saa itsekin kivaa :) Mitenkäs olisi itsellesi hauska liivimekko tästä kankaasta? Liityn heti aikuistenvaateompeluseuraan, kerro vaan koska nähdään.
ysv:llä oli haaste: tammikuussa teen vain itselleni. Oikein luvan kanssa olen nyt sitten fiilistellyt, surffannut netissä ja leikellyt lehtiä. Tein oikein leikekirjan vaatteista mitä/minkätyylisiä haluaisin. Kaivelin kankaita ja tutkin kaavoja. Aloitin aika perusvaatteista, mutta toiveissa on päätyä vähän erilaisiinkin.
Unisukka, tuo sarjatyö olisikin hyvä, jos olisi tiedossa, millä mallilla tekee, eikä tekisi viime hädässä... Ensin minulla oli mielessä Hyvin Hauska Muoto, joka ommeltuna osoittautui kaikkea muuta kuin toimivaksi ja pussukka tuli hylätyksi. Sitten tein laimennetun version, joka oli aika karsea, muttei täysin hävettävä. Ja lopulta sitten ajattelin, että kun on pakko tehdä niin tehdään sitten taas yksi neliö, plääh. Siinä kohdassa kello oli paljon ja silmät poskella eikä mikään huvittanut ja työpäivä odotti, niinpä lisätehtailu vain jäi. Aion kyllä tehdä tuosta raidasta vielä mitä ja kaikkea, se on jämäkkä käyttökangas, suunnitelmia on monia, mutta tunnetusti olen hidas toteuttaja. (Joskus ajattelin, ettei voi ihminen kehdata blogata, jollei saa oikeasti näkyvää aikaiseksi, että minunhan pitäisi julkaista pelkkiä luonnostuherruksia, kun teen niin vähän. Nyttemmin koitan vain nauttia siitä, että kerkiän edes jotain! Ja suunnittelu on kivaa, vaikkei ehtisikään kaikkea. ) Kattellaan, voitetaanko se tylsyysaspekti tuossa aikuisompeluseurassa...
Joska, kävin kurkkimassa ysvin haasteen. Aika kiva keksintö, minä nyt en vain kerkiä osallistua, mutta henki on aika sama kuin näissä omissa suunnitelluissa pitkän aikavälin psyykkauksissani. Tuo leikekirjasi kuulostaa niin ihanalta! Minäkin olen välillä jemmaillut kovalevylle kivoja vaatekuvia, kun olen törmännyt netissä. Kaiken kaikkiaan olen nähnyt edes hiukkasen vaivaa löytääkseni uudestaan aikuistenvaatteiden kiinnostavuutta ja oman pukeutumisen kiinnostavuutta ja onnistunut löytämään sellaisia ostoartikkeleita, joihin olen kovin kovin ilostunut. Minun kohdallani realismia on, että teen vain joitain hauskoja, helppoja, piristäviä asioita
itse, koska tuotantovauhti on niin rajoitettu. Voisin tietty aloittaa noista joistakin valmiistakin kaapissa muhineista kaava+kangaskomboista. Tärkeintä olisi, että olisi kivaa työskennellä ja lopputulokset olisivat melko hauskoja. Katsotaan sitten, osaanko julkaista myös aikuistenvaatteita blogissa. Toivottavasti sinä, Joska, näytät tammikuun aikaansaannoksesi blogissa.
Mun blogi on ollut kovasti heitteillä mutta jospa sitä saisi taas elvytettyä. Omien vaatteiden kuvaaminen on melko haastavaa, voisi tietysti miehen/lapset valjastaa avuksi. Kyse on sen kokoluokan vaatteista etteivät ne oikein kuvaan mahdu enkä tiedä oikein mahdunko itsekään. Aika tylsä musta collegetakki metallivetskarilla on päässyt valmiiksi astikin, mukava ja mieleinen mutta ei kovin valokuvauksellinen. Pitänee koettaa tsempata ja saada taas ompelunilo muistumaan mieleen.
Voi niin, pitää sitä vähän vaivata päätään, että miten kuvata, olen sitä itsekin pähkäillyt! Mutta olisipa kyllä kivaa, kun ottaisit sen askelen. Aina ne vaatteet näyttää jotenkin oikeammilta päällä kuin henkarissa.
Minä olen tammikuuksi ajatellut, että teen vain hauskoja juttuja, vaikka tekisinkin muille. Joskan takki kuulostaa hyvltä (ja vaikealta!), kuvaa odotellen :) Ja mehän voidaan pitää joskus hauskat kuvajaiset, josko saisin minäkin ideoita tylsiin kuviini. Täällä on aina niin tyylikkäitä ja hauskoja kuvia, sekin yksi musta lapanen, jossa oli mandariini, ihan vau.
Äitini on varmaan mielissään "vausta", jos huomaa viimeisen mandariinikommenttisi, Unisukka. Hän sen heelmän siihen keksi, kun minä olin jouluna ihmeissäni, että miten kuvaan tuollaiset mustanpuhuvat, heijastamattomat möhkylät! Kryptisin kuva oli sitten paras, se, missä näkyi vain peukkua, josta voi jotain päätellä.
Itselle on kaikkein vaikein ommella mitään. Teen ihan häkelyttäviä virheitä ja päätöksiä, jos vaatteesta on tulossa jotain itselle ja sitten siitä tuleekin jo susi.
Ehkä ryhmäpaine/vertaistuki auttaisi tässä aikuisvaateompelun kurimuksessa. Aikuistenvaateomepluseura on loistoidea!
I can't get enough of stripy fabrics either. We are in this together :)
Voi sua, kun noita lahjojasi (sanan kaikissa merkityksissä) mollaat! Saajat tässä suunnassa ovat olleet aina iloisia ja vaikuttuneita. Mutta: aikuisompsut sopis mullekin. Haaveilen aina vaan surrur-kirjan sovelluksista...
Amatööri
isoinpapu: Sinulla näyttäisi olevan ihastuttava aikuisen kokoinen sininen luomus taas blogissasi, eikä sutta lähimain.
Trula: Two more stripy things finished and coming soon. I just can't resist!
Amatööri: No jollei muuten niin nähdäkseni ne surruttelut mun pitäis varmaaan ottaa aloitteellinen rooli tossa ompsujärjestelyssä!
Lähetä kommentti