TÄYDELLINEN MYSSY

Jos minulta kysytään, maailma ei tarvitse Mario-myssyn jälkeen toista myssyohjetta. Siinä on kaikki. Se on juuri sopivan yksinkertaisen kaunis, se ei ole liian tiukka, turbaanimainen  muoto säästää niinkutsuttua kampausta olematta liian mummomaisen baskerimainen. Kiitos, Jatta!

World doesn't need new patterns for woollen hats after Mario-myssy was developed by Jatta. This one pattern has it all, simplicity, beauty and great non-hair-flattening shape. That turbanishy bell shape is kind for hairdo and doesn't remind me of grannyish berets. It is absolutely perfect!

Tämä on minun toinen Mario-myssyni ja se on tummanvihreä, väri ei nouse kuvasta ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Se sopii kauniisti tuohon turkoosiin H&M-huiviin, jota olen käyttänyt tänä talvena joka päivä sisällä ja ulkona. Edellinen myssyni oli petroolinsininen ja se ehti levähtää ja nyppääntyä häpeälliseen kuntoon, ennen kuin vuoden vaihteen tienoilla otin asiakseni korvata sen uudella. Otin käyttöön kaapissa pyörivät Patonsin merinovillat, jotka kylläkin olen hankkinut vaippavillahousujen tekoon. Vaippavalmistusinnostuksen laannuttua olen siirtynyt asemasotaan, jossa kiihkeästi yritän pärjätä olemassa olevilla vaippatarvikkeilla ja puen kuopukselleni yhä uudestaan ne pässin kaikkein nyppimimmät hahtuvavillikset ja yritän hypnotisoida hänet haluamaan kuivaksi. Vähän minua huolestutti, koska vaippahousuksi tarkoitettu materiaali ei ole superwashkäsiteltyä ja voisi hyvinkin olla altista huopumaan ja nyppyyntymään, mutta toistaiseksi kaikki on hyvin, kuvaa otettaessa myssy on ollut jo kuukauden päivittäisessä käytössä ilman merkittävää muodonmuutosta. Pääni hikoilun vaikutuksia ei kai sitten voi rinnastaa yöpissaamisen huovuttavaan voimaan? Ymmärtääkseni pehmeänä pidetyn vaippahousumerinon kutittavuus yllätti atooppisenkiukkuisen ihoni, pipa raavittaa välillä kovin otsaani ja harkitsen jopa lanoliinikäsittelyä, joka toistaiseksi on jäänyt toteuttamatta silkasta laiskuudesta.

Asustaminen on minulle vaikeaa, ajattelun jaksamisen puute yhdistettynä perfektionistin itsekritiikkiin tuottaa enimmäkseen asustamattomia asukokonaisuuksia. Nyt en ole löytänyt lainkaan edellisessä myssyssä käyttämääni  Brinkkalan Outolinnusta löytämääni huoparintarossia, jossa oli vihreää ja petroolia ja tiilenpunaista huopaa ja jokunen paljetti. Käytin ensi alkuun ystäväni heijastinlangasta kieputtamaa kukkasta, mutta harmaa heijastinlanka oli jotenkin epätyydyttävän kova yhdistelmä tumman havunvihreän kanssa enkä voinut antaa sen jatkua. Uhh. Taidan jatkaa karun koruttomalla linjallani, kunnes saan inspiraation koristeeseen.  Onhan ilonani kuitenkin tuo turkoosin ja vihreän kombinaatio.