4. helmikuuta 2011

UUSIA PINNEJÄ

Pinnit ovat käyttöesineitä, joita kuluu ja hukkuu, joskus pitää tehdä uusia. Nämä eivät olleet minkään suuremman inspiraation tulosta, vaan tein, kun piti. Ja tuo herneenpalko kyllä näyttääkin melko epäinspiroituneelta, saattaapa jäädä ihan käyttämättä, mutta pinninhän voi raastaa sisältä pois ja päällystää uudelleen. Seuraava herneenpalko voisi olla tuota vaaleamman vihreää ja ompeleet vaikkapa turkoosit, ehkä. Ja niinkuin Unisukka ompeluseurassa ehdotti, ehkäpä herneet voisivat olla helmiä. Jos jaksan väsätä. Kuulemma puuhelmen voi halkaistakin, hmm...

Uusi rakkauteni sininenkin pääsi kuvaan. Nauratin työkaverini Koon tärviölle, kun tulin töihin innostuneena tehtyäni värikkäitä ostoksia, joihin luin itselleni ostamani tummansinisen pyjaman. Mutta jos ihminen ei yleensä osta jotain väriä, sen käyttäminen voi tuntua yllättävän voimakkaalta ja värilliseltä!

7 kommenttia:

isoinpapu kirjoitti...

Mutta, mutta... se herneenpalkohan on just ihana!
Heti osui silmääni ja ihastuksen huokaus ihan pääsi.

Kulkisin kernaasti herneet otsalla.
Hienot herneet!

Henni kirjoitti...

Kyllä minäkin herneenpalon kelpuuttaisin mieluusti :) Minä olen saanut yhden pinnin aikaiseksi, mutta sekin katosi johonkin. Pinnejä, puolella hinnalla ostettuja, on varastossa tähän hommaan. Meinaa jäädä muiden hommien jalkoihin.

Lepäävä Esteetikko kirjoitti...

Herneet liikkuvat hiljalleen nenästä otsalle, olen oikein liikuttunut raasujen saamasta myönteisestä huomiosta!

Unikuu kirjoitti...

:D ihania. ja tosi kiva idea. tulin nyt vastavierailulle ja vielä tännekin kiittelemään ihanista sanoistasi.
kun on yhden yön sydänveret vuodattanut johonkin ompelukseen ja kommentteja ei tipu niin palaan lukemaan tuon äsköisen pätkän minkä kirjoitit. niinku monen postauksen kommentit samassa läjässä :D
kiitti.

Lepäävä Esteetikko kirjoitti...

Ole hyvä vaan!

Hyvä kun otit asian esille, itse asiassa se on vähän ajankohtainenkin, olen juuri itse potenut, etten ole saanut edes oman blogini kommentteihin vastattua ja urakoin ne kasaan ja samaan syssyyn kirjoitin sinulle kommentin.

Kyllä kommentit ilahduttavat minuakin, tulee edes joku huojentava jälki siitä, että paikalla käy joku muukin kuin blogini kansainvälisittäin epäonnistuneen nimenvalinnan paikalle ajama aikuisviihteen etsijä...

Olen nyt tehnyt puolivirallisen päätöksen, että jaksan edes kerran viikossa kirjottaa edes kaksi ystävällistä ja perusteltua kehua kanssablogisteille. Ja jos jää väliin, niin toisella kertaa kolme kommenttia. Tai jotain. Mutta siis tämä on päätös huomaavaisemman blogielämän puolesta, sillä arvostan todella tätä innoittavaa ja hupaisaa verkostoa.

Unikuu kirjoitti...

:D oli pakko googlettaa :D aika pettyneitä taitaa olla kaikki aikuisviihteen etsijät jotka tänne pällähtää.. :D

Lepäävä Esteetikko kirjoitti...

Unikuu, kiva kun kommentoit nimiongelmaani. Nyt minulla on sellainen huojentunut olo, että tämä asia on ns. ulospäinkin todettu ja huumorilla kuitattu.

Mieheni kanssa heti syksyllä puin asiaa, kun sen huomasin, minulle tuli jotenkin epävarma olo omien lasteni kuvien kanssa, mutta onhan heillä nuo tunnistamattomuusturvat silmillä. Mies kannusti olemaan välittämättä koko hommasta ja äitinikin oli samaa mieltä kun joskus avauduin. Nyt pakkaan tämän murheen pois.

(Huomaavaisuusvaihteeni voi olla lähiviikkoina kympillä, koska olen sairaslomalla. Töihin palatessa sitten punnitaan, miten hyvin sitä kerkeää toiset noteeraamaan.)