Kevät tulee, ei voi mitään! Kun lämpötila nousee yli nollaan, on jo hyvä syy ommella hihaton kesämekko, munst.
Tämä mekkoidea on kaihertanut mielessä pitkään. Kangas on muinaisen ensimmäisen opiskelukämppäni Marimekko-verho, joka on lojunut jätesäkeissä iät ja ajat. Sieltä täältä kauhtunut kangas antoi vielä periksi, pöytäliinakäytön kahvitahroja väistellen leikkelin mekkokappaleet täysvinoon. Tästä pitäisi saada Kovaääniselle myös tyyny, sellainen pitkänmallinen vinoon leikattu, eikös joo, tuon toisen vanhaan kartiiniin verhotun tyynyn kaveriksi. Ja muuta graafillista kuviota sitten sekaan, uuttakin tyykiä on äidillä hankittuna.
Spring is coming! +2 Celsius degrees is a great reason to sew a sleevless summerdress, don't you think? This is an ancient Marimekko-fabric, that served as curtains in my first student apartment, then as a tablecloth. Now I picked it up from a black plastic bag. My daughter definitely needs a diagonally cut pillowcase, too.
Kaava tuli omasta päästä. Toteutus tapahtui leppoisasti TV:n äärellä yhtään miettimättä, joten mekko noudattaa klassista "älä katso nurjalle äläkä arvioi vetoketjun ommelta" -periaatetta. Olen kuitenkin yllättävän tyytyväinen takakappaleen sauman kohdistukseen:
I drew the pattern myself. Then I sewed cosily following a documentary in TV, so I really didn't think too much. All so called detailing is hidious. But the back seam is surprisingly clean, so I needed to show it to the whole world:
Kivaa! ( Niin kivaa, etten muistanut, etten jaksaisi ommella mitään punaista.)