TIERNA

Suloisen joulun toivotukset, parhaat nysväilijät ja bloggarit!
Warm Christmas wishes, fellow handicrafters!  

Ukkosella on äidin pikaisesti korttia varten vanhasta lakanasta ompelema valkoinen vaarinpaidan tapainen. Tällainen rooliasu on kätevä harjoituskappale, haluan tehdä nappilistoja. Olen monet kerrat mielessäni järkeillyt, miten nappilistan tekisin, mutta tositoimeen ryhdyttyäni iski epäilys ja noudatin kirjallisia ohjeita ja meni päin honkia. Ei anneta haitata, seuraavalla kerralla noudatan omaa järkeäni (joka kyllä iltayöstä ommellessa saattaa toimia vähän hitaalla sekin). Paita on sen verran pehmoinen ja leveäkin, että saa palvella pyjamapaitana vielä. Väljyyden otin Jokapojan mukaan, hihoista tein sen verran pitkät, että sain kuminauhakujat syntymään. Helman vedin rennosti saumurilla. Aika kiva! Ja Ukkonen itse on tyytyväinen pukeutuessaan yhä uudestaan kuningas "Hedorexin" paitaan.

TASKUESSU

Piti saada taskuessu. Carefree Clothes for Girls ja maailman kaunein sovellus innoittivat, mutta kaksivuotiaan kaavaa ei ollut ja piti taas säveltää. Tuli vähän outo ja ennenkaikkea jykevä, sillä vihreä löytökangas äitini kaapista soveltuisi ehkä sittenkin parhaiten tukeviin kasseihin. Värit olivat vastaansanomattomat kuitenkin, kunnon vihreä yhdessä iankaikkisen vanhan (tarkoitukseensa liian jyhkeän) raidallisen verhokankaani kanssa näytti siltä, että olisi sitten jotain yhdisteltävää raitapaitoihin. 

I made a terribly stiff apron, which was inspired by the book Carefree Clothes for Girls and the most beautiful apron I know and my first apron attempt. There is no pattern for two-year-olds in the book and the cheerful green fabric from my mothers archives would clearly be more suitable for heavy use bags. Now I know that, but I couldn't see it first, because I was so in love with the colour combination of this old found green and my own ancient stripey curtains. (Curtainfabric was also too stiff for its original use, but it is pretty good for decorative - or at least striped - pillowcases and for a wide pocket like this.) I was blind for these qualities because I just needed to have something matching for the dear striped shirts.


  

Vielä en ole uskaltanut pukea tätä Kovaääniselle päiväkotiin, minusta tuntuu, että siellä kaiken pitäisi olla pehmeää joustista ja veluuria. Pitäisivätköhän ne ihan hulluna, jos veisin lapsen sinne haarniskassa?

Kotona haarniska on kuitenkin jo käytössä. Jotenkin ärsyttävä tilanne.

I haven't had the courage to dress my daughter in this to the daycare, I feel like she should always wear just the stretchiest terry and velour there. They might think I'm crazy to dress my child in an armour?

Anyway, it is used at home now. Somewhat irritating.

^ Tiedän, ei hame. Tarvitaan housut. Kuka sitä nyt kaikkea huomaa, kun pitäisi ottaa kauniit kuvei? Ja jossei me kuitenkaan edes panna tätä ihmisiin päälle...

^ I know, it is no skirt. She should have pants. Who cares, if you anyway use the apron only at home...

KAAMOKSEN AURINKO

1970-luvulla Jaffa-appelsiineja myytiin "kaamoksen aurinkoina". Samaa nimeä käyttivät vanhempani minusta keltaisessa froteepotkupuvussani. Näistä housuista tarina tuli hakematta mieleen. 

Back in 1970's Jaffa oranges were sold in Finland under title "Sun of the Polar Night". My parents used that word of me, too, in my yellow stretch terry jumpsuit. These pants could have the same name. 







































Sanoinkuvaamaton kangas. Melko likainen oranssi, erityisen kirkas keltainen, kellertävä ruskea ja harmaanvioletti muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden. Pöytäliina äitini keltaiselta kaudelta 1970-luvun alusta!


Breathtaking combination of colors. Dirty orange, very bright yellow, yellowish shade of brown and greyish violet. It is a tablecloth from my mothers Yellow Period from early 70's.


Minulla oli hankaluuksia keksiä käyttöä kankaalle. Pöytäliinana en ole saattanut sitä käyttää laisinkaan. Se kyllä huuteli minulle retrotakkia, mutta väriyhdistelmä on hiukan liian tuhti yhdisteltäväksi meidän enimmäkseen raikasvärisiin vaatteisiin. Ja oikeastaan liinan kokokin oli  niukka. Mutta yksittäisenä sisävaatekappaleena se toimii. Löysin sopivan yhdisteltävän kankaan Lasten Metsolan oliivinvärisestä kesäjoustofroteesta, mutta liian myöhään, kankaan myynti ehti loppua. Yhden nettikaupan alelaarista sitten vahingossa löysin valmiin Metsolan paidan. Nyt näköjään myyvät oliivinväristä talvilaatua, mutta liian myöhään minulle. Ihan hyvä lopulta, kun olen ehtinyt ommella niin huonosti. Nyt sain nopealla kaksivuotissyntymäpäivienjälkeisrykäisyllä housut surautettua ja paita odotti valmiina yhdisteltäväksi. Sekä hihat että puntit ovat hiukan pitkät, kokonaisuus on parhaimmillaan ehkä parin kuukauden päästä. 

I really had hard time finding out where to use the fabric, it has been living in my cupboards for years. I honestly could not use it as a table cloth. It looked like a retro coat fabric in Elsebeth Gynthers style, but the colour combination is truly too heavy to be combinated to our usual pretty fresh colours. In the end I'm happy with this trousers-decision, especially now, because I found a perfect matching shirt, an olive green stretch terry shirt from Lasten Metsola.

Onnea itsenäiselle Suomelle!

Happy birthday to our independent home country!

SIKSAK

Ukkonen kasvoi varkain pyjamistaan ulos. Pääsinpä testaamaan tätä kangasta, jonka tilasin kesällä Myllymuksujen Outlet-laarista. Voi kertakaikkiaan, tulipa hauska kombo ja poika tykkäsi itsekin. 

Paidan tein Ottobren lehden 6/2010 viikinkialuspaidan mukaan, housut ovat 1/2009 Saimi-svetarihousut. Kyllä minua vähän rassaa tuo ikuinen neulosten venyminen ja vanuminen ja resoripituuksien vaikea säätäminen. Ehkä pitäisi huollattaa ompelukone ja opetella sitten homma uudestaan?

PAKKOPULLA

Ei voi mitään, en ole vähään aikaan nauttinut vaippaompelusta. Kovalla tohinalla tein noin vuosi sitten "talouden viimeiset vaipat" ja niillähän mennään, vaikka Kovaääninen söisi kuinka. Tai no johan hän taas vaihteeksi lopetti syömisen, niin että eivätköhän nämä lisätarrat riitä...

Paitsi että olisi noita vielä muutama pari pitänyt tehdä kapeammasta tarrasta. Kunhan nyt kerään voimia. 

Ja kyllä, kyllähän nuo vaipan vyötäröä tönköttävät, mutta en nyt jaksa enää olla niin tarkka. Jos vaipat olisivat vähän karumpia, niin oppisikohan tuo sitten nopeammin niistä pois?

NUKEN VUODEVAATTEET

Ylettömän koordinoitu nukenvuodevaatesetti syntyi monen ikäisista kangastilkuista. Arvatkaas, mitkä ovat 80-lukua? Tuosta sydänkankaasta askartelin muistaakseni äitini kanssa joulumyyjäistyyppisiä tilkkutöitä. Ja kirsikkakuviollinen puuvilla oli jokin epäonnistunut teiniailahdus lastenkuositunnelmissa. Löysipä sekin paikkansa vuosien jälkeen. Pilkut ovat itsestään selvästi aivan viimevuotisia hankintoja, valkopohjainen JättiRätistä, punainen Iinulta luullakseni. 

Yletön koordinaatio on omalla tavallaan paikallaankin tämän söpökänvärisen kirpparisängyn kaverina, vaikka ehkä Kovaäänisen huoneen lähdettyä muotoutumaan voisin kehittää jotain vähäsen rouheampaakin yhdistelmää... Ehkä. 

(Mollamaija on äitini neuloma ja tärkeä esine Kovaääniselle, jolla on vain yhteensä kaksi nukkea. Nukella on Anu Harkin taannoisen Käsityölehti-ohjeen innoittamat kiinteästi neulotut mustat polvisukat ja mekko ja pikkarit ja tukka kaikki erilaisia ei-kirkkaan-punaisia sävähdyksiä.)

HOITOPAIKKAKASSI

Arkiston aarre, vuodenaikaan soveltuva vedenpitävä kassi Marimekon Puutarhurin parhaat -vahakankaasta. Raaskin ostaa vain juuri kassin levyisen pätkän, joten kuvio juoksee sivuttain, mutta sainpa omakseni kauniin kuosin kumminkin.

Tämä on leveäsuinen, pikaladattava hoitopaikkakassi, johon voi kaapaista hyllyllisen tavaraa ja säkillisen käytettyjä kestovaippoja. Ilman kommervenkkejä, riittävän isolla läpällä.

Voi tätä värien ja yhdistelmien menoa ja paluuta. Mustavalkoinen punaisella ja vihreällä on niin kakskyt vuotta vanha yhdistelmäni.

I made this roomy daycare bag of a waterproof plastic coated Marimekko fabric.

KESTORIHKAMA (YNNÄ MERKITTÄVÄÄ ESTEELLISYYTTÄ, TUNNUSTUKSIA JA PIKAESIINTYMISIÄ)

Kylläpä oli hauskaa vain vaivattomasti kaivaa kaapista vuoden vanha juhlaliputus. Viime näkemästä oli kulunut jo 10 kuukautta ja kestorihkama näytti taas kuin uudelta. Suosittelen lämpimästi muillekin!

Innoituksen lähteenä eräs mainio blogi ja tietysti lukuisat muutkin blogistanin nauhat.

I'm so glad I made this banner a year ago, it was so easy to dig it from the cupboard and it seemed quite new after 10 months pause. No-waste-instant-birthday-decoration will be a great family tradition in our house too. Find inspiration here.







































Aika heikosti olen keriinny ommella, kuvasta saa kuitenkin vinkin, että käsitöitä tehdään. Kyse on hivuttavasta projektista, jossa jyristellään ja sotketaan ja siivotaan ja eletään vuoroon, niin että toiveissa on, että ompelukonekin välillä saa armon. Nuorempi lapsi tarvitsisi kipeästi niitä univormumaisia tunikoita, joita juuri aiemmin mainostin, sillä vaatteet ovat leveällä rintamalla käymässä pieniksi. Ostin lapsille jo pinon velourhoitohousuja Lindexiltä, mutta ihan kaikkea ei sentään viitsisi kantaa kaupasta, kun on kerran kankaita ja ideoita odottamassa toteuttajaansa. 

You see I've been busy with something totally different than sewing. Should get some sewing done, too, since my daughter, who used to be a skinny high need baby, has grown to a strong, happy body builder and last winter seasons tuniques are getting small.

Joskus on ihan hyvä jutella aikomuksistaankin. Itse asiassa vuosi sitten vielä vitsailin, että jos tekisin käsityöblogin, sisältö koostuisi lähinnä luonnospiirustuksista ja hyvistä aikomuksista. Toivotaan nyt tässä hässäkässä, ettei tartte pelkälle skissilinjalle lähteä... Mutta siis. Vaikkei saisi hirveästi aikaan, ompelusta puhuminenkin voi saada mukavaa liikennettä aikaan. Eräs työkaveri löysi minulle kirjahyllystään kaipaamani Elsebeth Gyntherin, kun huokailin, miten piiitkässä jonossa olen kaupunginkirjaston Gynther-jonossa. Sain sen toistaiseksi voimassaolevaan lainaan. Pakkoruotsille löytyi käyttöä. Kiitos M! 

Naisille tulee helpommin puhuttua käsityöjuttuja, suurimmalla osalla on jokin suhde tekstiilikäsitöihin. Miehille sitä harvemmin viitsii lastenvaateompeluista avautua, vaikka näköjään sekin kannattaa. Elsie Marleyn haasteviikon aikana höpisin lastenvaatteista ja Elsie Marleyn söpöistä kangashuppareista lounaalla ja kappas, toinen työkaveri tarttui aiheeseen ja kertoi, että hänellä on jättimäinen oranssi kirppislöytöpaita, jolle ei ole löytynyt käyttöä ja josta varmaan saisi tehtyä vaikka hupparinkin lapselle. Kiitos R! Tässä avautumisten suloinen saldo: 

Blogissani on käynyt kommentoimassa aivan minulle tuntemattomiakin bloggaajia, joiden sivut ovat olleet aivan loistavia ja antoisia löytöjä. Olen myös itse saanut kaksi tunnustusta! 

Kiitos Elina ja kiala huomiosoituksesta ja anteeksi, että olen niin hidas reagoimaan. En ole meinannut keksiä miten syvällisesti tai kepeäkenkäisesti vastata kolmeen kysymykseen ynnä muuhun ja niin monilla hienoilla blogeilla on jo tämä tunnustuskin, että eteenpäin jakaminen on vain venynyt ja venynyt. Sallinette siis, että oikaisen hieman säännöissä? Jaan nyt kanssanne kaksi hienoa blogia, joissa en vielä ainakaan ole huomannut tunnustusta. Molemmat tekijät ovat esikuviksi kelpaavia käsityöntekijöitä, joiden työn jälkeä, ideoita ja aikaansaapuutta on mukava seurata. Toinen on live-ompelevan-äiti-tuttavani Häntähatun blogi , toinen taas ihanan napakka Mää tein nää. Käykääpä tsekkaamassa Häntähatun hauskutuksia ynnä  muuta. Haukoin kunnioituksesta henkeäni nähdessäni ensimmäistä kertaa Häntähatun trikoo-ompeluksia nurjalta, sillä hän onnistuu saamaan pelkällä ompelukoneella aikaan kuninkaallista jälkeä. Nyt kun taloutta on siunattu saumurilla, lienee vaarana, ettei kukaan huomaa enää lasten kulkevan itse tehdyissä vaatteissa? Neiti Napakan jämptin jäljen takana vaanii humoristi. Pitäkää varanne! (Tunnustus ja ylenkatsomani säännöt löytyvät vaikka täältä.)

Miten hupaisaa oli, että yksinkertaiset pikaompelukseni Kovaäänisen yllä kuvattuna saivat syyskuussa viisitoistaminuuttisensa suuren maailman ympyröissä! Oikein hupaisaa, kuvat ovat  pieniä ja vaatimattoman värisiä postimerkkejä tuolla loistoluomusten joukossa. Olen tavattoman iloinen! 

It was pretty amazing that almost within one week two great bloggers featured pictures of my two worlds-simplest-pieces-of-clothing. I'm so glad!

SULO

 

Pari viime vuotta olen ihaillut Sulo Vilenien paluuta katukuvaan ja kaihonnut. Viime keväänä tajusin, että pipanhan voi tehdä itsekin, jotta saa juuri ihanan. Nyt käyn mielessäni läpi lukemattomia variaatiomahdollisuuksia. Lapsille tulee helposti söpöä, mutta haluaisin sulon itsekin. Se mahtaa vain pompuloineen istua huonosti pyöräilykypärän alle? 

Pompula ei ole tupsu, vaan ommeltu pompula. Kuvista päätellen näissä luksuksellisissa pipoissa ja huppareissa on kangaspompula. Ihana idea suoraan sieltä, kiitti vain. 

This tiny project was also part of my attempt on KCWC.

PIKKUMUSTA

Kelpo arkitunika Kovaääniselle. Oikeasti tätä ei ole kyllä säädyllistä käyttää ilman housuja...  Mustaa joustofroteeta, kestävää, mukavaa, käytännöllistä. Tunikat ovat tyttäreni univormu, hän on käyttänyt niitä vauvasta saakka käytännöllisesti katsoen koko ajan.

Ehkä tuo kauluskurttu näyttää vähän turhan tiukalta? Täytyy harkita asiaa käytössä vielä.

Tämä on Elsie Marleyn haasteviikon  satoa. Jotain sentään. Minulla ei selvästikään ollut aikaa tälle haasteelle, sain aikaan sekundasusia niinä iltamyöhän tunteina, jotka yritin käyttää hyödyksi. Yleensä minun piti vain päästä jo nukkumaan, kun ompeluun varattu aika alkoi. Mutta sainhan edes aloittaa ompelua uudessa kodissa. Ja nyt tiedän, etten tiedä, missä Oliona-merkkini ovat. Tai saumateippikään sen puoleen.

One of the sadly few clothing items I finished during KCWC. But still it was a good start for my sewing after one months moving pause. Tunique is made of stretch terry, my favorite kids clothes material. Tuniques are the every day uniform of my daughter, she's been using them already as a newborn baby. She used to have high waisted merino wool soakers with the cloth diaper and slightly long tunique hem to keep her warm. Now she uses tuniques with leggings or other stretchy pants. Every day.

NUTTU NURIN JA ONNI OIKEIN

Saako aloittaa anteeksipyydellen? Siis voi miten kamalat kuvat eikä lahjakaan ollu hääppönen... blogini heittää tänään entistä inhorealistisemmalle linjalle ja kuvailee karkean graafisesti hätähousun käsityöntekijän aikaansaannoksia ja kärsimystä. 

Kaikki alkoi kauniista ajatuksista, hyvä ystävä sai monennen lapsensa ja minulle oli juuri tullut postitse viehättäviä joustofroteita Lasten Metsolasta ja  Myllymuksuilta. Hempeissä tunnelmissa päätin tehdä vauvalahjan omin käsin, mutta sen jälkeen kaikki meni juuri sen verran vinoon, että niisk! 

Valitsin kietaisunutun ohjeen Ottobren numerosta 6/2007 ja koon piti olla 62. Hah! Nuttu oli niin iso, että vastasi mennen tullen kokoa 68 ja minun oli sitten säädettävä housukokoakin ylöspäin. Ja sitten hölmöyksissäni aloitin nutun reunanauhan siten, että saisin nauhan loppuessa mahdollisimman monta mustalla ommeltua jatkossaumaa etukappaleelle näkyviin... ja tarkemmin ajatellen valkoisetkin olivat aivan erisävyiset! Miten minä, itseäni värikkönä pitävänä, en sitä ollut tullut nähneeksi jo otsallani! Tuskaa. Mutta tuntui aivan liian julmalta heittää pehmeä vauva-asu pois ja karaisin itseni ja annoin lahjan pienelle tulokkaalle, joka jo muutaman viikon iässä alkoi käyttää housuja. Paita kuulemma odottaa pienen kasvua. Pipakin oli pienellä päässä ainakin meillä kyläillessä :) Mutta summaten: välttelen itsetehtyjä lahjoja taas vähän aikaa, sillä niiden valmistus tuottaa suurta sosiaalista kärsimystä itsekriittiselle tekijälle. Omaan käyttöön kun tekee, on vain VAPAUS ja sehän on OLIONA olemisen ja tekemisen syvintä olemusta.

Pipo on muuten ihanan pehmeää trikoota, jonka joskus vuonna 2008 vaihdoin ompeluseuratapaamisessa Unisukalta. Käytin samaa keltaista myös Kovaäänisen kesäpöksyihin ja syystunikan röyhelöön (samainen tunika juuri ylitti julkaisukynnyksen MADE-blogin Celebrate YELLOW -riehassa! villi tuuletus tähän!). ( Sulava aasinsilta.)

 

















Ei nyt anneta lahjahäpeän murheen kumminkaan murtaa, vaan kutsun teitä nauttimaan köyhän äidin peitetikkiefektistä vauvannutun kauluksessa, kuva alla. Tuon yksityiskohdan takia tämä vääntö kuitenkin kannatti. Innoituksen lähteeni on jälleen kerran MADE-blogi, jonka 90 minuutin paita  loppumattomine variaatiomahdollisuuksineen härnää minua. Täydellinen lastenvaate yksiväristen kankaiden yhdistämisestä innostuneelle ja pah, en ole onnistunut tekemään vielä yhtäkään kirjekuorikaulusta, jonka kanssa antaisin lasteni kävellä kotiovesta ulos. Siksi meillä köyhä peitetikki kiertää monia muita reunoja kuin kirjekuoria.

Darker chapters of my sewing diary... This was supposed to be a gift for a newly born baby boy, but almost everything, beginning from pattern size ( huge!)  went not quite right and it all ended with hasty, rushing, exceptionally unsharp photographing. I decided ( once again) to sew only for my own family, since I really sew for fun and for my own mental health, gifts are way too stressy for my poor nerves.

But please, you are welcome to enjoy the pretty stitching around the neckline, see the last picture. I call it the poor mothers cover stitch and it is such a roughly pretty detail, not to mention that it saves me a couple of steps of sewing time.  I've stolen the idea from MADE, the most inspiring sewing blog I can tell. -- Finnish readers must be wondering my constant promotion of the blog, but those friends (and my mom)  who really know my style, don't. MADE is all about bright colours, bold matching, simple shapes and  big Light (light-envy strikes while long, dark winter slowly approaches), all that + quality photos = inspiring. Dana of MADE also lets things look slightly handmade, which I think is a great addition to the fun and colourful style. Plus I often find out she writes down exactly same things I've been thinking myself. --  Dana has this lovely tutorial of 90 minutes Shirts which I love, since I'm a solid colours lover like she obviously is, too. I would love to make endless variations of these shirts but I haven't had success with my envelope collars. Three attempts until now and I still haven't made any envelope collar to be weared outside home...