HARLEKIINI

Palautin Ukkosella vuosikausien ystävällismielisessä pitkäaikaislainassa olleen karvalakin lauantaina. Muodostui tyhjiö. Paksut pipot vaikuttivat kittanoilta kypärämyssyn päällä, nousivat kutistuneina kartiomaisesti päälaelle. Pikaratkaisuksi tein tällaisen kettumaisen klovnihatun fleecestä, sillä riittävän kokoisena tämä neliskanttinen, reunamuotoiltu hattutyyppi pysyy kyllä hyvin päässä ja lämmittää korvatkin. Vähän jännitti, miten Ukkonen itse ja etenkin päiväkodin kollijengi suhtautuvat vekkuliin kankaaseen ja äidillisen leikkisään muotoon, mutta maanantain tulikoe on kestetty kunnialla, päivä oli onnistunut. Ilmeisesti tärkeintä on, ettei vain ole tyttömäinen?

Tämä fleece on kauan marinoitu ja olen aiemmin yrittänyt tehdä siitä pierrothenkistä tötterömpää lakkia ja tietysti vinoruutujenkin olisi pitänyt asettua harlekiinissa pystysuuntaan. Nuo pierrothankkeet ovat kuitenkin epäonnistuneet ja nyt kävi niin ikävästi, että pojan pää on tällä välin kasvanut niin isoksi, etteivät ruudut enää mahtuneet pystysuuntaan. Ja koska olin ihan oikeassa tarpeessa liikenteessä, päätin unohtaa epäonnistuneet haaveet ja suuntautua suoraviivaiseen toimintaan. Hattu oli pian valmis ja sopii tosi kivasti oranssiin kypärämyssyynkin, joka ei osunut kuitenkaan kuvaan.

For years we had a leather/fur hat borrowed for my son, but on saturday I gave it back to the next little user.  Somehow all thicker, fleecelined beanies seemed shrunk and I had to make a real quick hat for him. I was a bit afraid, if this old hat pattern of mine would be too cute for him (or actually for the gang of the boys in the daycare) or if this fleece would be too much fun... but monday went fine, no complaints about the hat!

Menin tänään vähän tavallista myöhäisemmällä bussilla töihin ja katselin opiskelijanuorisoa värikkäine tupsupipoineen. Hauskaa, että yhden bussimatkan aikana voi saada innoituksen useammankin pipon neulontaan! Kunpa olisin ahkerampi neuloja.

This morning I took a different bus than usually and there were lots of students in brightcoloured beanies. It was an unusually fun bus ride, I got so much colourinspiration that it would be enough for several beanies. I just wish I really liked knitting...

LIUKUHIHNALTA

En tiedä, voiko ihminen hukata housuja, mutta ehkä päiväkotilainen voi, varahousuja ehkä, jos housut ovat kolmet kahden hinnalla myytäviä Lindexin velourhousuja, joita melkein kaikki ostavat? Jostain syystä alkoi ahdistaa, kun kaapissa ei koskaan ollut pehmeitä housuja aamuisin (meillä on aika pitkä pyykkikierto...). Kokeilin perjantai-iltana, olisinko keksinyt hyvän uuden mallin lonkalta, mutta näytti TODELLA pahalta. Eli tein taas näitä samoja Elsebeth Gyntheriläisiä, joita olen nyt tehnyt jo vuosia, puntit vain pitenevät, vyötärö ei. Joku voisi erehtyä luulemaan minua tylsäksi, mutta vakuutan, että olen vain tavattoman käytännöllinen. Ja kotitekoisia pöksyjä ei kukaan voi vahingossa luulla omikseen.

Vihreä ja musta joustofrotee suht uusia, oranssi velour ensimmäisiä sisätaskuvaippatarpeisiin hankittuja JättiRätin kankaita ja sininen college viikonlopun ex tempore -ompeluseuroissa Unisukalta vaihdettua.

Weekend manufacturing. I don't know, how you really lose pants, but my son does that. I guess I shouldn't be buying the cheapest soft velourpants like everybody else but make my own ones. That way his pants wouldn't be so easily mixed with other children's clothes in Kindergarten. I didn' t manage to develop any nice new pattern and ended up sewing the same old pants from Elsebeth Gynther as I've been sewing for years. Boring but practical.

Käytännöllinen äiti ompelee neljät samanlaiset housut putkeen. Hyvin epäkäytännöllinen äiti pistää viisivuotiaan poseeraamaan neljissä housuissa peräjälkeen. Jonkinlainen vireystason lasku on nähtävissä näissäkin poseerauksissa, loppua kohti ei tullut enää tarkkaa kuvaa.

I thought I was a domestic goddess sewing four pairs of similar pants in a row but then I made my son to wear them all in a row to take my pictures with similar lighting. Pretty unsharp idea:

Mikään ei voita omatekemien housujen räikeyttä.

They do not sell this coloured pants in shops. And excuse me the black pair after this statement. Black is practical.

HYVÄ SYDÄN

  





































Olen joskus täälläkin väittänyt, etten tunne juurikaan vetoa kuviollisiin lastenkankaisiin, ainakaan enää. Yritän  tosiaan yleensä astua taaksepäin ja miettiä, onko tuo vain söpö, vetoava kuosi, joka vaatteeksi ommeltuna ei itse asiassa toimikaan kovin hyvin. Mutta on tilanteita, joissa tunteet puhuvat eikä taaksepäin voi astua. Nostalgia on julma markkinointikeino. Mainoksen uhri uskoo tekevänsä todellisen löydön! Tämä sydän  on ihan sama kuin noissa lapsuuden emalimukeissani, joista iltaisin join lämminta maitoa. Punainen ja valkoinen on minulle lapsuuden kesien väri suoraan 70-luvulta. Kyllä, totta kai haluan pukea tyttäreni punavalkoisiin, kyllä, totta kai tarvitsen noita sydämiä, mieluiten ison läjän. En saanut tilausta tehdessäni mitään kiinnostavaa visiota siitä, millainen mekko tästä tulee (vai tulisiko nappilistapaita marityyliin?!), mutta kuosi oli kuin räkä sormessa, ei päästänyt irti.

They made me buy more fabric. They sold exactly the same hearts as in my old enamel mugs, from which I used to drink warm milk in the evenings in the 70's. Love!

TAHTOO OPETELLA NAPPILISTAN

Yksi kuukausia marinoitu UFO valmiina, lyhyt arkitunika.

Haluaisin opetella nappilistan teon, niistä kun voi tehdä tällä tavalla oman kuvioaiheen vaatteeseen tai toteuttaa niinkuin lapsuusajan maripaidoissa samasta kankaasta, melko huomaamattomina.  Ja niin, hassultahan se minun sanomanani kuulostaa, mutta minusta ne tekevät niin oikean vaatteen näköä. Unissani teen niin siistejä nappilistoja, että vaatteet näyttävät ostetuilta. Joo, okei, ei jatketa tätä ajatuskulkua enempää, vaan pureudutaan valmistuneen UFOn heikkouteen eli nappilistaan (helman vänkyröintiä ja hihasaumojen epämätsäävyyttä katson nyt läpi sormien).

Seuraavassa kuvassa se näkyy oikein hyvin, keskityin nappeja asentaessani niin tiukasti kohdistamaan napit kivasti kankaan raitojen mukaan, niinkuin tunikaisen teemaan sopii, etten lainkaan huomannut varoa kaulan lörpötystä ja niinpä se tietysti lörpöttää. Huolenaiheeni on, mahtaisiko edes napin sijottaminen heti reunaresorin alle pelastaa lörpötykseltä, kun resori kumminkin on paksumpi paikka... otsa menee huolen kurttuihin, suunnitelmissani kun siintää suuri määrä harjoituskappaleita, jotka saisivat kuitenkin näyttää täydellisiltä valmiina. Ja tosi asiassa toteutan huolella suunnitelluista harjoituskappaleista vain niin muutaman, että sitä suuremmalla syyllä niiden olisi toteuduttava täydellisinä, jotten masentuisi.

Here you are, one finished UFO I marinated for months. I want to learn to make proper button strips. As you see below, here I was too concerned about matching the snaps with the fabric stripes and the result is sooo unsatisfying. I'm just worried about the fact that it might have looked slightly same also, if I had placed the first snap right under the elastic part, because it is thicker. I have to find out if I can learn to make it right.

Ihana jacquardneulos on Mjukatygeriltä viime vuonna kimppatilattu, samaa laatua kuin aiemmat pallot siellä sun täällä.

This lovely jacquard knit is same stuff from Mjukatyger as the knit dots here and there earlier.

PITKÄLTI KIEPSUTETTAVAA MINULLE

Joulu tarjosi tilaisuuden istua sohvassa pyrstöllään ja heilutella puikkoja oikein-nurin. Olen niin kiitollinen sekä tilaisuudesta istua sohvassa pyrstölläni puikkoja heilutellen että tästä huivista, joka kapeanakin lämmittää neljä kertaa kaulan ympäri kiepsutettuna kivasti!

Nämä väriraidat on suunniteltu jo kauan sitten tyttäreni pitkälahkeisia, sileäneuleisia vaippavillahousuja varten, mutta vaippavalmistusväsymys iski, kun välineistö tuppasi olemaan enemmän kuin riittävää ja jäi sekin mestariteos näkemättä. Ne pikku jalkojen mukaan mietityt väripalkit piti siirtää huiviin ja aika kaposa siitä sitten tuli, jotta raidat eivät uuvuttaisi lyhytpinnaista kutojaa neulojaa. Lanka on sama vaippalanka kuin viimetalvisessa Mario-myssyssäni, Patonsin merinovillalanka ompeluseuran Atlantin-takaisen megatilauksen jäljiltä vuosien takaa. Onneksi minulle tuo lanka näyttäisi soveltuvan yllättävän hyvin muuhunkin kuin vaippakäyttöön, sitä nimittäin piisaa kaikissa väreissä aina vaan. Viimevuotinen pipo on vielä ihan siisti, vastaavassa ajassa edellinen Aino-lankainen Mario-myssyni nyppyyntyi ja levähti muodostaan ulos. Eikä Patons pehmeänä vaippalankana ihan kamalasti kutitakaan herkkää otsaani, paitsi välistä, mutta ainahan voin lanoliinittaa resorin, josko kutina sitten lakkaisi! Eräänä hyvänä puolena listattakoon vielä paksuus, kärsimätön neuloja saa nopeasti näkyvää aikaiseksi paksuilla puikoilla.

I was lucky to be able to sit very much on sofas during Christmas and knit. Such a luxury! 

These colourblocks were originally planned to become a pair of cloth diaper covering long woollen pants for my baby girl, but she had enough of mama-made diaper stuff and those were never made.  Great, that this Patons merino (which I ordered a pretty exaggerated amount from the other side of the Atlantic Ocean just to get it cheaper than in Finland, which is not really a money saving way of thinking) seems to fit to other sort of projects, too. My perfect beanie from the last winter has held its shape nicely and is in every respect in almost perfect condition to be my self made one year old woollen beanie. It is also very little itching, thanks to soft diaper wool. Turning the idea of block striped baby pants into a scarf and holding the stripe proportions led me to a really narrow scarf, but I made it long enough to wrap four times around my neck, so that it is winter proof anyway.

Anteeksi, jos joltakulta menee näkö, mutta laitan nyt kauniiden ulkovalokuvien perään myös yhden rumavaloisen sisäkuvan, jossa näkyy huivi koko pituudessaan.

Lisäksi siinä näkyy uutta valkoista seinää ja hyvä alku ympäri käsityö- ja sisustusblogimaailmaa levinneestä pompulanaulakkorykelmästä. Ne, jotka ovat käyneet meillä, ymmärtävät, miten lämpimän kiitollisina täällä tervehdimme uusien valkoisten seinien suomaa yllättävää puhtauden vaikutelmaa. Ja ne, jotka muuten tuntevat minua, saattavat tietää, miten olen vuosia ollut innostunut shakereistä, jotka varustivat huoneensa mahtavilla naulakkoriveillä ja miten olen halunnut toteuttaa tuota naulakkoideaa uudelleen sovellettuna itsekin.

I'm sorry, if you get blind, but I add one ugly coloured photo from inside, too, where you see the whole long scarf. And a new White wall, which is always appreciated in this house. And a brave, small beginning of shaker wall pegs newly interpreted, which I have been wanting for ages and which is also so darn fashionable in blogland nowadays.

MIETTEITÄ JOULUPUSSIN LIEPEILTÄ

Vastoin parempaa tietoani tein ihan muutaman pienen pienen joululahjoihin liittyvän asian omin käsin. Aikataulut olivat sellaisia tyypillisiä edellisöisiä, jotta väärinarviot aiheuttaisivat mahdollisimman suuren stressin aivan vähäisessäkin projektissa. Ensi vuonna olen viisaampi. Jos harkintani pettää niin, että teen itse lahjoja tai niiden osia, en tee niitä jouluksi ja pidän tarkoin huolen, että minulla on ainakin riittävästi aikaa käytettävissä. Oikeastaan olisi hieno uudenvuodenlupaus päättää, ettei tee lahjoja, vaan sen sijaan tekee kaikenlaista kivaa itselle. Meidän perheessä äidin vaatekaappi kaipaisi eniten huomiota, ja vaikka olen nyt hieman parsinut sitä alennusmyynneissä, olisi tavattoman hyödyllistä, jos osaisin keksiä ja valmistaa jotain hauskaa ja käyttökelpoista itselleni. Tänään kahvipöydässä kaveri kehitti innovaation: AIKUISTENVAATEOMPELUSEURA. Se jos mikä olisi tarpeen! Ja kuulostaa kuitenkin niin saavuttamattomalta... ja lievästi tylsältä. Miksi aikuistenvaatteet ovat tylsiä? Haluan hauskoja! Ja kuitenkin sellaisia, joita osaan tehdä itse, kiitos! Ja haluan löytää hienoja kankaita omiin vaatteisiin!


I did only a couple of smallest Christmas gift related things, but still, it was not wise. Next year I will be careful. If I make any gifts or parts of gifts myself, I do not make them for Christmas and will take care that I have plenty of time for errors and rethinking. Actually I think, that a great new years resolution would have been not to make any gifts for others, but to try to make many things for myself. Far less stress and how uuuseful that would be! In this family, it is the mother, who's wardrobe is  in need for useful and/or fun pieces, even though sales have  helped that a bit, for a while. I know I'm not the only one in this. Today at the office coffee table my friend made a great innovation: ADULTSCLOTHING-SEWING-CLUB. That would be superuseful. And still... will that ever happen? Does it sound slightly boring? And if so, why? WHY?! We are desperately in need for FUN and simple patterns for middle-aged ladies like me and my friends.

 

Tämä lahjapussi ei kumminkaan ole hassumpi, huolisin sen itsellenikin. (Niinpä!)
Mustavalkoraita on vanhaa, verhoksi liian jäykkää puuvillaa parinkymmenen vuoden takaa. Ja sydän on Finlaysonin retrokuosia, joka niin suloisesti muistuttaa 70-luvusta.

Still, this little Christmas gift pouch was quite nice, I would have liked that for myself (there we go again!).
Stripy cotton reused, cirka 20 years old, heart patterned cotton is reproduced by Finlayson, the pattern is straight from my childhood in the seventies.