LÄMMINTÄ KÄTTÄ

Ajatelkaas, ettei äidilläni ole vielä koskaan tätä ennen ollut huopatumppuja, mutta nyt on! Viime jouluksi sain hikisesti väännettyä yhden parin isälleni, vaikka toivevärit oli kyllä kyselty ja langat hankittu molemmille hyvissä ajoin. Näiden neulominenhan on tunnetusti erittäin nopeasti tehty ja huovutuksen hoitaa pesukone, mutta ajoitus ei aina ole tällaisen vapaa-ajan-tuuri-käsitöitsijän vahvimpia puolia. (Pidän kiivaasti kiinni siitä, että käsitöinti on virkistys- ja mielenterveystoimintaa ja edistää elämäni kokonaisuutta vain sikäli kuin saan tehdä mitä tykkään ja milloin ennätän, ilman stressiä ja vaatimuksia. )

Lapaset tulivat tapansa mukaan tuskastuttavan muodottomina koneesta ja oikeastaan hiukan isoinakin. Nappasin Marseille-saippuan lavuaarille ja huovutin vielä hieman käsin. Vanhempani ovat olleet lapasten ja sukkien hovineulojia minulle koko ikäni ja viime vuodet myös lapsillemme, niin että totisesti toivon, että tämä ainokainen pari olisi oikein lämmin!

This is the first pair of felted mittens my mother has had in her life. I really wish they keep her hands warm, she has been such a knitter for me all my life and now for her grandchildren, too. (Like my father, too, who had his pair last Christmas.)

ARKILAUTASLIINAT KORKEAAN JUHLAAN

Kuvia viimehetken joululahjavalvojaisistani. Kääräisin joulupakettiin arkisia lautasliinoja kahden ystäväni perheille. Kuusihenkinen perhe oli vasta saanut käyttöön uuden mustavalkoisen keittiönsä, jonne keksin kasata sopivan yhteensopivat, mutta sekapariset liinaset. Samalla sukelluksella omiin kangasnyssäköihini ja Eurokankaan rullatavaroihin mätsäilin toisenkin setin niinikään mustavalkoiseen päin kallistuneelle perheelle, jolle halusin samoin antaa jotain itsetehtyä.

Mustavalkoiset ruudut ovat itsestäänselviä kangaskaappini vakiotuotteita, joita löytyi ennestäänkin ja joita oli hyvä ostaa pieni pätkä lisääkin, jämät kun voi sitten käyttää johonkin spontaaniin tarpeeseen. Olivia-possua löytyi riittävästi yhteen lautasliinaan. Hauska spesiaaliöytö oli tuo vitsikäs, tyylitelty villieläinkangas. En ole löytänyt netistä aiheeseen mitään vahvistusta, niin että oikaiskaa, jos menen ihan väärin, mutta aika tukevan puuvillakankaan reunassa luki mielestäni 'Eurokangas Wildlife Helsinki'. Ehkä joku heidän oma designpääkaupunkivitsinsä? Ihastuin kankaaseen ja otin suikaleen, josta riitti kolmeen liinaan. Kangas oli sataprosenttista puuvillaa ja päätin siksi uskaltaa, vaikka se olikin aika tuhtia olemukseltaan, sisustukseen tai vaikkapa (ihanaan!) kangaskassiin sopivaa. Kutistuspesun ja kuuman silityksen jälkeen kangas ei näyttänyt enää ihan mahdottomalta lautasliinaksi. Pidän peukkua. Nämä kankaiden soveltuvuuskysymykset ovat aina vähän jänniä!

Last minute Christmas gift manufacturing, two sets of ordinary cotton napkins for friends. I wanted to create a nicely mis-matched set for a family with a new black-and-white kitchen and while exploring suitable cottons, I managed to make another set for another  family with an eye for black and white.

SUORIA OMPELEITA

Alkutalvella sain pieniä rästissä olleita kodinlaitollisia tehtyä. Oltuamme pari vuotta kokonaan ilman verhoja - vanhojen rulliksien varassa tosin - olen todennut ilta-aurinkoon suunnattujen lastenhuoneiden huutavan pimennystarpeen kesäaikaan ja pannut merkille, miten hankalaa coolisti jaettujen ikkunoiden sisäpuolelle olisi sijoittaa sälekaihtimet ja tullut myös siihen tulokseen, ettei sisäpuolisia sälekaihtimia voi näiden pikku heppuleiden kanssa ajatella muutamaan vuoteen. Hankimme uudet pimentävät rullaverhot ja ompelin sitten mätsäävät sivuverhot vastoin alkuperäisiä suunnitelmiani. Minulla ei ollut visiota verhokankaasta, jota todella haluaisin ja totesin Marimekon kankaiden ahdistavat hinnat ja Ikean kankaiden hämmästyttävän huojentavat hinnat. Ostin Ikeasta mustavalkoista pikkukuvioista puuvillaa sen arveluttavasta jäykkyydestä huolittamasta ja sainkin kahden huoneen verhot hintaan, jolla Marimekko olisi myynyt minulle kangasta arviolta metrin. Säästö on henkilökohtaisesti merkittävä, siinä tämän kuluttajan tiedostuneisuuden taso. Lastenhuoneemme avautuvat liukuovilla toisiinsa ja olohuoneeseen ja tämä mustavalkoinen piirroskuvioitu verho oli ihan valoisa ja harmoninen kompromissi. Ukkosenkaan kattoon asti ulottuva ja huoneen reunasta reunaan kulkeva ikkuna ei suinkaan muuttunut ahdistavammaksi verhojen myötä. Päin vastoin, ylös asti ulottuvat valkoisiksi hahmottuvat sivuverhot jopa avarsivat tilaa! Ja jos kangas alkaa tökkiä, voin helposti jalostaa verhometrit kauppakasseiksi, mikäli takamus vain kestää.

70-luvun tee-se-itse -meininkiä henkivä ja valoisa ikkunapenkki on koottu loppukesällä muotoon sahatuista mdf-levyistä ja maalattu valkoiseksi. Alla on runsaasti säilytystilaa, päällä voi istua tai piirrellä. Taakse jätämme tilaa patterin lämmön nousta ikkunalle.

Sewing straight seams and hems. Our children's rooms open to each others and to living room. I didn't really know what to do with the curtain question and when the old blinds of previous owners started getting really old and falling off, I had to make some decisions.  We went with dimming blinds and matching straight side curtains - for now. I found the fun fabric from Ikea. The design isn't quite dreamy, but the price tag was. I got enough fabric for both children's windows and paid about the same as for one meter in Marimekko. This time it was enough to convince me, even though the fabric itself is pretty thick and stiff. The curtains have served well this far. 

The table/bench under his window consists of three parts in a proper 70´s DIY-manner. We made it from pre-cut MDF-plates last summer and painted them white. It is sturdy and has room for toy boxes underneath. The bench height is suitable for sitting, but with a childs chair it goes for drawing as well.

Pikku siskon puolella keittiö oli päässyt syksyn aikana kovin rapistumaan. Tein päätöksen, että alan etsiskellä laiskasti ns. puuttuvia keittiötarvikkeita ja ompelen heti muutaman patapalapun kierrätyskankaista leikkejä maustamaan. Pannulappu on äitini aikoinaan jo kattiloita kolhineelle isoveljelle ompelema kalamalli, leikkiruoissa on ihania Unelian makeita leivonnaisia. Lainasin Kovaääniselle oman neulotun tiskirättini ja ripustin sen tangolle, jonka isäni toimitti korjaamaan murheellisesti rikki leikittyä osaa. Miehelläni on joskus tapana hemmotella lapsia henkilökohtaisilla minikokoisilla Pringles-purkeilla ja minä olen todennut voivani hyödyntää kyseenalaisen tottumuksen jätemateriaalin. Päällystän pikkupurkit hyllypapereilla ja täytän Ninjago-sälällä, barbinkengillä tai keittiön tapauksessa leikittävillä kuivilla makarooneilla.

On the play kitchen side of the wall I made some pot holders from recycled fabrics.

Nukensänkykin oli kurjistunut. Päällystin uuden vaahtomuovipatjan ja -tyynyn kierrätyskankailla, jotka sopivat alkuperäiseen peittoon.

And even more of sewing straight... I made a new mattress and pillow of recycled fabrics to match the original cover for the dolls bed.

KÄTEVÄ EMÄNTÄ

Lämpimät onnittelut, minä! Kätevä emäntä ei joutunut piipahtamaankaan kaupassa, vaikka piti varustaa jälkikasvu joulujuhlanäytelmän värein. Tonttupojan paidan pienensin omasta muinaisesta neulepoolostani, joka oli odottanut hyötykäyttöään varastossa jätesäkkiin sullottuna. Tonttulakki viime vuodelta.

Domestic successes of December: Just in time I remembered the old sweater of mine, packed in a black plastic bag of recyclables. I sewed it quickly smaller and there we had a complete red elf costume for the pre-schoolers Christmas play! Elf hat is from previous year.

KUNINKAALLINEN JÄTTIBRODYYRI

Kovaäänisen nelivuotisprinsessasynttäreille tein toki prinsessamekon kolmimetrisellä helmalla. Teema oli sankarin itse keksimä ja minä vain tein kaiken niin kuninkaallisesti kuin henkilökohtaiselta karuudeltani pystyin. Tähän mekkoon sovelsin kahden kirjan ohjeita, Jujun  ja tanskalaisen Prinsessakirjan. Jujusta otin linnanneidon mekon kaavan täyteläisine helmoineen, mutta lisäsin Prinsessakirjan henkiset täyteläiset puhvihihat ja toteutin yläosan etukappaleen kolmesta paneelista. Toisin kuin Prinsessakirjassa, leikkasin etukappaleen keskiosan kuitenkin neliskanttiseksi, omasta mielestäni vaikutelma oli siten prinsessamaisempi. Pidin myös yläosan jujumaisen lyhyenä, niin oli pikkuprinsessalle somempi, koska isojen prinsessojen vyötärölinja vielä puuttuu.  Helmaan testasin omaa vanhaa ideaani jättibrodyyrista. Se toteutui jokseenkin hauskasti, vaikkei kylläkään pikatoteutuksena vastannut mielikuviani. Saumuroin alareunan piparireunat ja ompelin piirtämieni reikien ympäri suoralla ompeleella kiinnittäen samalla taakse asentamani tyllinpalasen ja leikkasin sitten kankaan ompeleen keskeltä pois.

Kangas oli oikein edukasta JättiRätin puuvillabatistia. Tyttö oli itse toivonut valkoista prinsessapukua ja olikin karkea virhe ottaa hänet kangaskauppaan mukaan. Sovitussa suunnitelmassa pysyminen oli vaikeaa, kun hän näki kirkkaanvärisiä strassikoristeltuja tyllejä. Tarrajalokivet liimattiin sitten yhdessä helmaan sankarin toivomuksesta, mutta ensimmäisessä pesussa ne odotetusti huuhtoutuivat melkein kokonaan pois. Mekon alle tein yksinkertaisen, täyteläisen tyllipuolihameen.

My daughter turned four recently and wished for a princess birthday party. I was glad she was dreaming about a white princess dress and I made this dress of light batiste with a three meters hemline (I only wish I didn't take her with me to buy the fabric. It was sooo difficult to stick to the plain white plan when she saw all those bright coloured tulles with strasses!). I took pattern parts and ideas from two nice books and cut the hem according my own vision. It didn't really turn out what I was wishing for, but it is original and obviously one-of-a-kind mega-sized gigantic embroidered lace hem. I sewed tulle under the holes so that the dress would keep better together. We glued together small strasses to the hem, but it was pretty obvious those wouldn't stay on in washing machine. Under the dress she had a new, wide white tulle skirt.

Hän arveli näyttävänsä lumihiutaleelta!

She thought she looked like a snow flake!

JOULUILOA!

(Käsityömaininnat korttikuvasta:

Kuvassa Ukkosella on minun kaulahuivini ja omat huopaslapasensa.

Kovaäänisen pipo on blogattu tänä syksynä. Suloisen perintövillatakin on neulonut Mummo eli hänen isänäitinsä jo isoveljelle muutama vuosi sitten ja nyt se vähitellen alkaa olla pikkusiskolle sopivaa kokoa. Säärystimet ja lapaset ovat Mummun eli minun äitini käsialaa. Nostalginen Punaisen norsun kierrätysmekko on käyttölainassa ystäväperheestä.)

Joyous Christmas to everyone!

(Crafty notes of the picture: He is wearing my scarf and his own felted mittens. Her beanie was recently blogged. She is also wearing  a lovely woollen cardigan, which was originally made to her big brother by their father's mother, my mother-in-law. And her leg warmers and mittens are by my mom. Nostalgic dress is hand made of vintage fabric by Punainen norsu, a really special hand-me-down piece from a friends daughter) 

ROBOTTI/RADIO

Ukkoseni ei tavallisesti huvittele kaavalehtiä selailemalla, mutta joskus niihin vain ei voi olla kompastumatta, jos vaikka äidillä on kiivas kaavanetsintä meneillään. Erään kerran tänä syksynä hän törmäsi vanhan Ottobren numeron robottipaitaan ja esitti pyynnön, josta oli vaikea kieltäytyä. Tein omanilaisen applikaation ja paidankin eri kaavalla, koska valmiiden mallien noudattaminen ei tyydytä. T-paitakankaat leikkelin omista vanhoista paidoistani. Applikaatiossa ja resorien asettumisessa olisi ollut vielä parantamisen varaa, mutta tilaaja oli todella kiireinen. Ennen kokoon ompelua tehdyt applikaation osat ovat ihan ok, mutta nuo paidan muotoiseen pohjaan kiinnitetyt radiopätkät eivät oikein tahtoneet asettua suoraan. Lapsi oli niin innostunut paidastaan, että otti sen käyttöönsä puolivalmiina, ilman resoreja ja jouduin peräti pesemään sen ennen viimeisen ompeluillan rutistusta. Menköön, käyttöpaita, ihanaa kun omatekemät kelpaa!

My son found a robotshirt in an old Ottobre-magazine. I made him one, only with self-made applique and another shirt pattern. T-shirt fabrics are from my own old t-shirts. I could really have worked a bit longer with this, parts of the applique are not quite straight and also the ribbing is wonky and could have been better if I took it off and sew again, but my client was really busy. He wore the shirt already the day before I finished it and I had to wash it before I could sew the ribbing. Never mind, I feel happy he likes something I made for him!

Kuvauksen hoidin kiireellä keskellä yötä, perheen nukkuessa, lievässä valaistuksessa, ilman vastahakoista mallia. Myönnetään, se näyttää enemmän radio- kuin robottipaidalta, mutta olin hyvin huojentunut, kun Ukkonen joustavassa mielessään piti täysin luonnollisena, että robotilla on radio kojetaulussa ja kajarit pitkin rinnuksia.

It looks more like a retro radio than a robot shirt, but  he found it quite natural that there is a radio on a robot!

PYYHEKLIPSITTIMET

Luin kerran netistä, että pyyhkeiden värikoodittaminen on mautonta. En sentään uskonut, minun nähdäkseni kätevät käytänteet eivät voi olla läpeensä pahoja tai varsinkaan mauttomia ja värikoodittaisinkin pyyhkeemme, ellei se olisi niin loputtoman ikävää! Käytin jo vuosia enimmäkseen tiettyjä viileänvihreitä kylpypyyhkeitä ja vaikka väri itsessään olikin mieleinen, minua puistatti joka kerta pyyhettä valitessa. Olisin niin mieluusti valinnut jotain muuta.

Toteutin perheelle henkilökohtaiset tunnisteklipsittimet, joita voi käyttää joko ripustukseen tai antaa killua reunassa vaan. Pyyhekaapille mennessä valinta on vapaa!

I won't colour code our towels. Not because someone said it is not tasteful, but because it is Boring. Here are our personal tags to be attached on Any Towel. Now I can experience my absolute personal colour picking freedom by the towel cabinet, again and again.

POKKARIKASSI

Kuusivuotias nallekarhu yllättää. Toisena päivänä  iso ja retee, toisena päivänä haliva ja pikkuinen. Nallekarhu halusi heti enkkupuuvillasta kassin! Tein ankkapokkarin mentävän.

This 6 years old is such a teddybear, tough and big on some days, but really cuddly and little on others. He fell in love with this touristy cute japanese cotton right away and I made him a small travel bag to carry comics.

PIPA PÄÄS

Kovaäänisen merinopipo valmistui ensilumille. Keltainen tupsu oli painokkaasti tilauksessa ja arpoelin raitojen järjestystä pitkään, jotta se olisi looginen. Tuli muuten tanakka tupsu, ihan kuin tennispallo. Pipo on omasta raidallisesta päästä, niinkuin aiemminkin tänä syksynä.

Her merino beanie was finished in time for the first snow days of the winter. She insisted there should be a yellow pom-pom and I made a really heavy and tight one. I didn't use any pattern, but knitted it out of my old stripy head, like earlier this autumn.

HYVÄ SYDÄN

Viikonloppuna sain tukevaa seuraa ja ompeluterapiaa. Hyvä sydän pääsi paininjalan alle ja maanantaina päiväkotikuvaan! Tämä sydäninterlock on niin pehmeää ja ihanaa, ettei sitä voi kehua liikaa.


It was a good weekend after one more nasty week of so called adult life. Some sewing was included. I am seriously in love with this soft interlock.

Ihan hyvä kaava löytyi Ottobresta, 1/2012, paita no. 20. Leikkasin sen ilman saumanvaroja saadakseni aikaan vähän slimmimmän tyttömäisen paidan pussihousujen kaveriksi. Kaikenlaisia kommelluksia sattui matkalla, mutta nurjallehan ei tartte kenenekään katsoa. Olen niin mielistynyt hihojen istuvuuteen, että käyttänen kaavaa toistekin. Ompeluterapian tarve ei todellakaan ole vielä ohi.

I used the shirt pattern 20 from Ottobre 1/2012 and cut it without seam allowances to create a slimmer fit. I really like the result and will propably use the pattern again.

RALLIRUUTUSET

Ralliruutuhousut ovat olleet äidillisellä toivelistallani jo pitkään. Jos ehtii KCWC-viikon aikana tehdä vain yhden vaatekappaleen, niin sen on syytä tarjota jonkinasteinen toiveiden täyttymys, autuas arjen unohdus ja mahdollisimman räikeää silmäniloa.

I've been planning to make these pants for quite a while. I only had time for one clothing item during the KCWC-week and I decided these pants would offer me enough relaxing colour + sewing fun.

Kohdistin sivusaumat!

Sideseams actually look this neat!

Kaava on totunnainen  elsebethgyntheriläinen. Jäljensin 3-4-vuotiaiden housukaavan, joka sopii holtittoman leveytensä ansiosta Ukkoselle nyt kuusivuotiaanakin, kuminauhalla vain pitää kuroa hirmusti. Jätin kuminauhan edestä pois, joten takakappale on aivan kuminauhakrympyllä! Tarkistin puntin pituuden ja leikkasin kaavan kahtia sivusaumaa varten.Ihan hiukan trumpetoin puntteja, vaikka ehkäpä olisin voinut kaventaa rankemmalla kädellä. Jos vielä joskus saan aikaiseksi housut, niin ehkä sitten... jos vain muistan ja uskallan. Piirsin samanlaiset etutaskut kuin melkein aina ennenkin ja lisäsin vielä takataskut hupia lisäämään, ne ovat kyllä hauskat, vaikka menivätkin keskenään eri korkeudelle, mutta sitähän nyt ei siis noin levottomista housuista huomaa, kun lapsikin liikkuu vilkkaasti.

I used the same old pattern as always. It is a wide pants pattern for 3-4-year olds by Elsebeth Gynther, quite suitable for a 6-years-old with lots of elastic on the waist. I left the front without the elastic, made about the same front pockets as usually and added back pockets for the first time. Back pockets are great, although I didn't manage to match them on the same height... but you really don't notice that, this geometric pattern fools your eyes really much, especially with this boy inside the pants.

KAUPPAKASSI

Tein äidille kauppakassin. Kangas on hänen oma Marimekko-kirpparilöytönsä. Kuosi on Fujiwo Ishimoton eikun Katsuji Wakisakan Karuselli, joka on ennekin vilahtanut blogissa. Olen rakastunut tähän kuosiin, mutta nämä vanhat verhot eivät ole koskaan päätyneet ikkunaan kokonsa vuoksi eivätkä pöytäliinoiksi, niinkuin ensin toivoin, sillä kuvio on niin täyteläinen ja hallitseva, etteivät astiat siltä erotu.

Shopping bag for my mom. She found these old Marimekko-curtains from flee-market and I have already used this material earlier in this blog. I love the fabric but it was too dominating to be used for example as a table cloth as I was hoping at first, since you can hardly find a coffee cup from such a strongly patterned surface. 

Peruskassi on odottanut valmistumistaan. Kun ottaa huomioon, miten monta retro perintökangaskassia olen kevään ja kesän mittaan sommitellut mielessäni, olikin kohtuullista, että edes yksi tuli pukattua ulos. Mutta voi, miten kurjia ovat jatkuvasti käyttämämme marketin puuvillakassit, ne kaipaisivat kyllä pirteämpiä korvaajia! Ja voi, miten mielessä singahtelee edestakaisin jatkuva ompeluideoiden vuo enkä ehdi mistään päästä niitä keriä. (Ja tällä polveilevalla lauseella pitäisi kyllä lunastaa paikka Aristoteleen kantapään osastolla 'Mikä särähtää kielikorvaasi'.) Kunhan useampi inha velvollisuus on saateltu suht siedettäville tasoille, aion varata itselleni ylellistä ompelulatautumisaikaa ja unohtaa reaalimaailman karuuden. Kunpa ompelutontut sitten vain olisivat suotuisia ja saisin jotain oikeaa aikaan. Onko minulla kohtalotovereita, jotka eivät onnistu järjestämään harrastusaikaa ja/tai löytävät jäljiltään sutta ja sekundaa?

RAITAPIPA

Pipo Ukkoselle! Viime talvena bongailin ihania ja värikkäitä pipoja ympäriinsä ja ehdin kehittää vakaumuksen raitapipojen tarpeellisuudesta, mutten sentään viitsinyt tehdä niitä. Tässä ensimmäinen nyt kumminkin on, ihan kepeästi syksyn huumassa valmistuneena. Toivotaan, että neulomisen rentous jatkuu ja Kovaääninenkin ehtii saada yhteisesti suunnittelemamme pipon, johon hän toivoo kellanvihreää tupsua.

It is his new winter beanie! I've been thinking of colourful beanies since last winter, they were so fashionable and everywhere and made me so glad. Now I finally finished the first one and I'm hoping to make the second one for his little sister before the winter is here. She has chosen her own stripe colours and she is especially strict about the pom pom, which is supposed to be  yellowish green (like that stripe above).

En suinkaan tehnyt kalliita lankaostoksia vaan hyödynsin vanhoja varastoja! Nämä ovat vaippalankajäämiä siitä aiemminkin mainitusta ehtymättömästä Patons-tilauksesta, jonka Mirveli aikoinaan vuonna 2008 järjesti. Tein lapsille Patonsista lukuisia villiksiä ja totesin merinolangan niin mukavan pehmeäksi, että se sopii oikein hyvin myös pipo- ja kaulaliinakäyttöön. No niin, myönnän kyllä ostaneeni mustan ja valkoisen kerän jälkikäteen, jotta olen saanut vähän raikkaampia väriyhdistelmiä. En käyttänyt pipoon ohjetta, mikä on kaltaiselleni amatöörille suht jännittävää, mutta pipon teko oli niin letkeää, ettei paljon puristanut, vaikka teinkin kavennukset kolmeen kertaan sopivan kavennustavan ja pipon pituuden löytääkseni.

I didn't use any pattern but fought my way through it by experimenting, I ended up making the upper part three times, but for some reason I didn't mind, it was just fun, because Patons is such a thick and soft yarn to knit (and wear) and the stripes were so cheerful to look at. I still have terribly much of this yarn, because a fellow blogger (who just lost all the pictures in her blog!) organized a group order in 2008 when I was preparing for our second baby.  We had many pairs of diapercovering woollen pants made out of this soft merino wool. It is also excellent for beanies and scarfs.

Tästä tuli kyllä aika soma. Katson neulekäsialani epätasaisuutta läpi sormien. Lapsi on itse tyytyväinen, pikkusisko odottaa omaa pipaansa ja heidän isänsäkin jo vihjasi, että pipo olisi hänellekin tervetullut. Viimeksi mainitun toiveen painoin mieleeni suurena kohteliaisuutena.

I find this so cute. Never mind the unevennesses in my knitting. He is happy, his sister is expecting to have one and now their father hinted, that he wouldn't mind if he had one, too. That latter is a big compliment. 

Tervetuloa und Willkommen to my new readers. Es freut mich euch hier zu sehen and I really enjoy to be able to find new, interesting links through your profiles. Och samma på finska. (Good night!)

KÄDESTÄ SUUHUN

Viikko sitten mummulalomailimme lasten kanssa. Menimme malliksi puolukkametsään, pienin odotuksin ja kipoin, lasten ulkoilutus mielessä. Puolukoiden lisäksi löytyi kangasrouskuja ja äitini sai itsestäänselvän - ja hyvin pedagogisen - idean ottaa kaikkea noukkimaamme seuraavan aterian aineksiksi. Lasten mielestähän sienisalaatissa ei ole mitään huvittavaa, mutta ainakin aikuisilla oli hauskaa.

Week ago I visited my parents with the children. We made a little forest outing with pretty small expectations, but succeeded to find both lingonberries and mushrooms. My mother got this real pedagogic idea to have both of those for the next mealtime and we adults had great time (photographing and) preparing the meal. Children were less fascinated with the mushroom salad.

Marjapiirakan kanssa sai sentään lämmintä kinuskikastiketta. Ukkonen nautti hyvinkin.

The lingon tart was served with warm butterscotch and my son ate a lot.

Viime sunnuntaina uusimme saalistushupimme omin väin lähitienoolla. Hauskaa oli löytää täältäkin kiva sienipaikka, meillä on ollut siinä suhteessa huonoa onnea.

Last Sunday we found a mushroom spot not too far from our own home, too. We are glad, we have missed that!

Tällä kertaa mieheni päätti, että päivälliseksi olisi pastaa ja tattikermakastiketta. Lapset eivät syöneet sitä, vaikka Kovaääninen maistoi ja myönsi, että sieni maistui hyvältä.

This time my husband decided what we were going to eat, pasta and cream sauce with mushrooms. Our three-year-old tasted mushroom in cream sauce, admitted that it tasted good and chose not to eat it.

Ja kivaa on, että vielä jäi saalista pakkaseen pantavaksi emmekä siis eläkään aivan kädestä suuhun. Tatteja parille aterialle, karvarouskut saavat palvella sienisalaatissa.

After pretty little effort we still have freezed mushrooms for a couple of meals and salty boiled ones for several salads.

KUKKAVESSA

Ystäväni ja suunnittelijakollegani oli kovin vaikuttunut prosessistamme, jonka päätteeksi totesimme pikkuvessamme arvokkaimmaksi säilytettäväksi piirteeksi edellisten omistajien pojan lapsena peiliin liimaamat 70-lukuiset tarrat. Tohdin hänen rohkaisemanaan esitellä maalauskohennuksemme laajemmallekin yleisölle.

My friend and colleague was deeply impressed that the focal point in our small toilet painting makeover was these 70's stickers, glued by the son of the previous owners, when he was small ( the guy must be in his fourties by now).

Kaiken kaikkiaan tämä epäinspiroiva vessa oli muuttaessamme vähiten kiireellisen huomion tarpeessa ja se saikin odottaa pitkään, jotta keksimme, miten tehdä siitä kotoisa. Emme me nytkään muuttaneet paljoa. Revimme pois tapetit ja pastellinvärisen kalaboordin, mutta alkuperäinen standardipeili lasihyllyineen sekä teräksiset vessapaperirullatelineet ja pyyhekoukut saivat jäädä. Peili kukkineen nousi esiin, kun peilin taustaseinä maalattiin mustaksi maalilla, jota oli jäänyt yli Ukkosen huoneesta. Muut seinät maalattiin valkoisella ja puhtauden vaikutelma lisääntyi hieman. Koetan olla liiaksi tuijottamatta laattasaumoihin, mutta kieltämättä harkitsen niiden värittämistä tummiksi, sillä rakennusajankohdalle uskollista ruutuvihkoefektiä aiomme joka tapauksessa toteuttaa uusittavissa naapuritiloissa. Tämän vessan korjausvuoro on vuosien päässä, mutta kotoistamismaalauksemme jälkeen jaksamme vielä odottaa.

This unispiring toilet was not the space in the worst condition here when we moved in and it took some time to find out what we could do to make it feel a bit like part of our home. We only removed wall papers and boards with jumping fishes and painted the surfaces ( I might need to colour those dirty tile seams as well). We left all original ugly but cute steel accessories and  this 70's standard toilet mirror with glass shelf and stickers. Brightly coloured stickers are more effective thanks to the black background colour. Black paint was left over when my sons room got painted. The fun lamp is obviously selected by the previous owners, too.

Lämmitys- ja käyttövesiputket on takavuosina siirretty kulkemaan katossa. Oli hankala keksiä, mitä tehdä putkille, koska sekä tuulikaapissa, vessassa että kylppärissä ne kulkevat suoraan yläikkunoiden edessä eikä minua huvittanut siksi koteloida niitä. Nauratin toisenkin ystäväni kutsumalla huomioväriratkaisuani 'vähän kuin Pompidouksi vain vähän pienempänä'.

Water and heating piping is moved to the ceiling in some of the renovations of past years. I had hard time with those ugly yellowish grey plastic pipes and I couldn't think of suitable covering since they run right beside the windows above the front door and in the toilet and bathroom. I decided to go 'as in Pompidou, only smaller' and made even another friend laugh with our simple painting renovation. 

Punaiset putket tuulikaapin puolella. Odotan innolla näkeväni saman vielä keittiössä ja kylppärissäkin!

Red piping running over the front door. I'm anxious to see them run through the kitchen and bathroom, too.