VIOLETEISSA

Himppusen myöhäinen syysterveinen Varsinaisesta Suomesta. Syyshame ja -paita valmistuivat lokakuussa sikahalvalla JättiRätin kankaista ja ovat kestäneet pesuissa kauniina.

Violetinkirjavaa polyesterikangasta monenkirjavine kavereineen olin tuijotellut vaativasti JättiRätissä käydessäni jo neljättä vuotta keksimättä niille käyttöä. Syksyllä Kovaääninen alkoi osoittaa enemmän kiinnostusta puolihameiden käyttöön päivähoidossa ja kevyt, laskeutuva ja rypistymätön kangas tuntui viisaalta haalarin alle puettavaksi. Hameesta tuli muuten tosi mieluisa ja hyvä, mutta löysä resorivyötärö vaati lukemattomia sisäänottoja ja valuu aina vaan. Kunhan viitsin niin jyystän lisää leveyttä pois takakappaleen viiiidestä sisäänotosta. Kovaääninen on jo kyläillessään kiikuttanut hametta kaverin äidille ja pyytänyt vähän pienentämään vyötäröstä. Tirsk.

Vaaleanvioletti paita on ihanan pehmeää nimetöntä jerseytä. Oranssi resori on kaunista Murua, oikein herkku vaalean violetin kaverina! Paitakaava on jälleen lemppari Villi Viikinki Ottobre 6/2010.

In october I sewed simple autumn clothes for the little one. Thin polyester skirt doesn't wrinkle or feel bulky under thick outerwear she needs to use for almost three quarters of the year.

Shirt pattern is an old favourite from Ottobre 6/2010.

MILANO-RAIDAT

Ukkonen meni ekalle. Hauskaa, jännittävää, mutta salaisesti ommellisen kunnianhimoisessa mielessäni olen pettynyt itseeni... olin kuvitellut lapseni koulunaloituksen olevan käsityöllisesti aivan eri tason tapahtuma! Kotitekoinen keittiöremppa piti niinsanotun ompelijan vähissä mehuissa, nyt valmistui talouden ensimmäinen Koulupojan vaate.

Kakkoslaatuisena hankkimani vaativan raidallinen joustofrotee sai odottaa nettikaupassa, kunnes kertoi minulle, miksi se haluaa tulla. Pistin tilauksen menemään nähdessäni siinä Milanon pelipaidan ja puolessatoista vuodessa pojalla olikin takki jo päällä.

He started in school. We are so pleased and excited about everything, but I'm secretly really unhappy, that I didn't sew him half of a wardrobe full of soft homemade clothes. It sounds stupid and luckily I'm the only one who has noticed that something is missing there...

This stretch terry has really hard colour combination, but I bought it after seeing an AC Milan shirt in it. It took only 1,5 years to sew it together.

Hyvä silti, että odotin ompelun kanssa. En yleensäkään viiiiitsi lähteä toteuttamaan yksinkertaisiakaan vaatteita, ennen kuin idea tuntuu riittävän kiinnostavalta kantamaan muutaman tunnin ompeluponnistusten läpi, haaveilu kun on hauskinta ja kaikkein tylsintä ja turhinta on kyllästyä vielä keskeneräiseen työhön.

Kankaat olivat kasassa, sievä rengasvetskari hankittuna ja mielessä valmiiksi kehkeytynyt idea, jota piti uskaltaa kokeilla. Vuodenaika tuntui erityisesti kutsuvan huputtoman hupparin tekoon ja päätin uskaltaa. Otin suosimani raglankaavan ja yksinkertaisesti jatkoin kaikkia neljää kappaletta kauluksen kohdalta ylöspäin. Yksivärisillä hihoilla tasoitin kuosin rankkuutta ja rajasin raitoja. Erityinen lisäväljyys oli tarpeen, koska asemoin kankaan ns. väärin päin, vaakaraidat pystyyn.

I used my favorite raglan pattern and simply lengthened all four pattern pieces up around the neck. The jacket is wide enough for winter layering. Turning the horizontal stripes vertical made me uncertain about the sufficient stretch and I added some extra width because of that, too.

Lopputulos on hyvä, kun lapsi puhuu innostuneena uuden vaatteen päälle pukemisesta jo keskeneräistä sovittaessaan ja kelpuuttaa sen valmiina päälleen ja kun itse pystyn vielä muutaman minuutin ketutuksen jälkeen unohtamaan aaltoilevan vetskarin. Minkähänlaisen huputtoman hupparin pikkusisko jonain vuonna saa?

He likes it!

TASKUMEKKO, PALLOLÖKÄRIT, LINSSILUDE

Ehkä Kovaäänisellä oli ihan vähän liiankin hauskaa tätä kuvatessa? Melkoinen pelle sai viime vuonna kummitädiltään kortin, jossa toivottiin hyvää pelleilypäivää, eikä niin iskevä lause hevillä unohdu. Nättien hymyjensä sijaan nuori klovni väläyttää tätä nykyä kameralle joko vetävän Amerikan-cheerleaderposeerauksen tai pellevirneen ja kohta myös -pyllistyksen. Ihanaa silti, että hauskaa näyttäisi riittävän joka päivälle.

She is an impossible model nowadays, our little clown.

Yritin hivuttautua vaateompelukynnykseni yli jollain oikein yksinkertaisella ja konstruoin collegeneuloksesta raglanhihamekon hupparitaskulla. Halusin jonkin jujun ja päätin yhdistää keltaisen paperinukkeläpän kaula-aukolle, sen alla on tarra, joka sulkee kauluksen. Tietysti juuri tuo yksityiskohta voi näyttää tosi mölöltä, ellei tarraa sulje tarkka äiti, mutta tämmöiset seikat paljastuvat yleensäkin minulle vasta valmiin tuotteen kohdalla. Jätin hihat ja helman rullautumaan ja homma olisi voinut olla ihan just hyvä siinä, mutta aloin hötkyillä tai mielistellä, kutsukaa miksi hyvänsä, ja lisäsin vielä rimpsuhelman. Uhhuh. Oranssinpunainen rimpsu petroolissa mekossa toi ommellessa mieleeni Valintatalon muovikassin ja siitä kuvaannollisesta ojasta en ole vielä noussut. Älkää kysykö, miksen purkanut. En tiedä.

A simple sweatshirtdress with a kangaroopocket. I left the armholes and hem unhemmed and I guess it would have been quite good just like that, only with the yellow paperdoll inspired velcro closing thingy. But then this odd mom-is-nice-mood came to me and I sewed that orangy red ruffle! Oh dear, I don't know what I was thinking, but while sewing, this peacock turquoise and orange combination reminded me of a supermarket plastic bag and I'm still not over it. For some reason I left the ruffle on the dress and there it is still. Maybe I can live with it. Or what if I make something pretty so that she wouldn't notice me taking this ruffle off?

Oma lukunsa ovat lökärit. Ekat lökärit! Olen silloin tällöin yrittänyt keksiä, miten lökäreitä/haaremihousuja tai vastaavia tehdään nykyään. 80-luvulla osasin mielestäni, mutta sitä ei kai enää lasketa. Kaavat jossain Ottobreissa eivät ole vastanneet tarpeeseeni ja lähdin uhkarohkeasti yrittämään välittämättä aiemmista epäonnistumisistani. Ostin ensin tarkoitukseen kauniin kankaan Majapuulta ja kaivoin sitten vanhan kankaan kaapista toteutukseen, eikös niin yleensä toimita?

And then I made baggy pants! I haven't succeeded with these after 80's harem pants and I guess those don't really count any more?

Kovaääninen inhosi ekaa versiota täysillä, mutta minä olin ovelampi. Ostin lastenvaatekutsuilta kimalteella varustetusta neuleesta ommellut lökärit ja totutin hänet ensin niihin. Aika oudot ne kaupankin housut, sivumennen, pitäisi keksiä sopivasti peittäviä yläosia niiden kanssa pidettäväksi. Jonain iltana kaventelin liioiteltua lökötystä pallohousuista uusien housujen avulla ja kun tyttö seuraavana päivänä näki housut vierekkäin pöydällä, totesi, että kyllä minä näitä pallollisiakin voin käyttää, koska käytän näitä toisiakin. Aaltoja!

She hated my first version, but I'm too clever, really. I bought a pastelcoloured pair of baggy pants with some glitter and she got used to live with a weird crotch. Then I sewed the first version slightly smaller and when she saw both pairs together on the table, she said it would be okay to use the dotted pair, too, since she is already using the other.

NAPPI JA HURJAPÄÄ

Kirjastosta haalittuihin lapsellisiin kesälukemisiimme kuului mm. ylimakea ompelukirja Mekkoni mun. Ihan pikkuisen pelkäsin antaa sitä Kovaäänisen käsiin siltä varalta, että olisi pitänyt alkaa tuottaa rimpsuja, vaikkei olisi ollut aikaa tuottaa mitään, mutta onneksi hän ihastui eniten yksinkertaiseen lelukoiraan. Niitä hän tietysti toivoi viiden suoraa eri väreissä kuvan mukaan, mutta ymmärsi kuitenkin yskän kun äiti löi otsaansa. Valitsimme tyttömäiset kankaat yhteistyössä ja nautin todella kuvioiden ja värien yhdistelykeskustelusta nelivuotiaan kanssa. Ompelin koiran kolmen tytön nyppiessä ja töniessä minua ja ompelukonetta ja kysellessä lukemattomia kysymyksiä. Koira sai luonnikkaan lelukoiranimen Nappi. Kävi niin, että isovelikin halusi omansa ja ompelin sen mustasta, khakinvärisestä ja luonnonvalkoisesta joustofroteesta. Eripariset korvat kuuluivat tilaukseen ja sydämeni suli, kun nimeksi tuli Hurjapää.

Last summer we had this terribly sweet and colourful Girl's World by Jennifer Paganelli from library and I must say I was slightly worried about my daughter possibly asking for all the ruffled stuff in the book. It was a relief she only asked for the simple stuffed dog, although she DID first ask for it in a series of five, all in different pastel colours, as in the book. We chose the girly cotton fabrics together and I really enjoyed the discussion about matching colours and patterns with my four-years-old. Since she was very impatient to see it finished, I made it in front of her and her little friends eyes. It was quite an experience to sew with three little girls pushing me from all directions and asking countless questions. Her big brother wanted to have his own, too, but slightly wilder one with unmatched ears. Stretchy terry fabrics were small remnants of kids' clothes sewing. 

Kolmas koira lähti vauvalahjaksi ja sille kävi niin kuin käsitöille yleensä aina ennen käsityöpäiväkirjaani, se lähti uuteen kotiin dokumentoimatta. Vauvan koira oli kirkkaankeltaista joustofroteeta mustavalkopallollisin neuloskorvin. Halusin laittaa sisään kulkusen, mutten lopulta  uskaltanut, kun olin  huolestuvassa mielessäni käynyt läpi ajatukset moninkertaisista ompeleista ja niiden kaikkien mahdollisesta purkautumisesta ja kulkusennielemisonnettomuudesta.

I also sewed a third plush dog for a baby gift, but it slipped away undocumented. It was made of bright yellow stretch terry and had black-and-white-dotted ears. First I was planning to add a jingle bell in it, but after going through all sorts of frightening inner visions of broken stitches and the baby swallowing the jingle bell, I decided to keep it more on the boring side.

Nappi ja Hurjapää ovat kelvanneet ainakin taisteluleikkeihin.
Plush dogs make soft weapons. 
 

MATKAMUISTOHUIVI

Isän kanssa hankimme äidilleni turvallisen äitienpäivälahjan, pomminnäköisen pyöräilykypärän. Kypärän kaveriksi ompaisin luuppihuivin matkamuistokuosissa. Eurokankaan palalaarista löytyneessä siipaleessa vilahtelevat yhteisestä Rooman-matkastamme muistuttavat barokkikirkot ja -puutarhat. Havainnollinen opas luuppihuivin valmistukseen löytyi Youtubesta, olipas helppoa ja hauskaa.

This is the scarf that accompanied the practical Mothers' Day Gift for my mother, the bomblike bicycle helmet. This fabric reminded me of our trip to Rome with her last year, there are tiny baroque churches and gardens all over it. And I found a very easy tutorial for sewing an infinity scarf!

TEE ITSE IHAN HELPPO KAULURI!

Paitsi että tarrakaulurit ovat lämpimiä ja leikkiturvallisia, ne ovat myös naurettavan helppoja tehdä!

Velcro-attached neckwarmers are soft and safe to wear on playground. And they are ridiculously easy to sew by yourself!

Tein viime viikolla pari kauluria viemisiksi ja bloggasinkin aiheesta. Poikani eskarikaverin äiti pyysi kommenttilootassa kaavaa ja viimeviikkoisten kaulurien saajan päikyssä oli kysytty, teenkö kaulureita myyntiin. Ensimmäiselle pyytäjälle jäljensin olemassaolevasta kaulurista kaavan ja toiseen, välitettyyn kysymykseen, vastasin tapani mukaan, että en. En ole ompelija ja minusta olisi kamalaa pyytää rahaa ja elää sitten epävarmuudessa sen suhteen, kestävätkö tekeleeni ostajiensa käytössä. Mutta koska kaulurien tekeminen on  niin kovin vaivatonta, tein ohjeen, jotta kaikki nämä kysyjät voisivat tehdä itse lapsilleen turvalliset ja lämpimät kaulurit.

Last week I made two neckwarmers and blogged about them. In the comments, my sons' preschool-friends mom asked for a pattern and I traced one neckwarmer to her. People at the other daycare, where the new neckwarmer-user goes, asked if I would sell these. I answered 'no', because I'm not a real sewer and could not sleep my nights if I had to worry about if my stuff worked for other children than my owns, too. But I decided to make a sort of tutorial to convince all not-so-much-sewing-moms that they can do these really easily for their own kids.

Aivan ensiksi totean, että tällaisia kaulureita näkyy maailmalla muitakin. Olen kuitenkin aikoinaan itse keväällä 2010 kehittänyt kaulurin omien lasteni käyttöön, joten minulla on siksi mielestäni oikeus ohjeistaa sellaisten tekoon, eikös juu!

Firstly. I know there are other neckwarmers approximately similar to this. Still, I developed this for my own children during the spring 2010 and therefore I think it should be okay to draw this sort of 'tutorial' about it.

Oma poikani on käyttänyt ensimmäistä kauluria jo kolme vuotta ja koska hän täyttää syksyllä seitsemän, kirjoitin, että tämä mitoitus pätee ainakin 3-7-vuotiaille. On kuitenkin helppo mallailla kokoa tarkemmin itse, jos vain viitsii. Minä yleensä teen vain ja mietin sitten, mitä tuli tehtyä... Otin muuten juuri  kaapin kevätsiivouksessa omaan laatikkooni hänen lapsellisimman kirahvikaulurinsa, sen voi panna vaikka pimeässä lenkille mennessä kaulaan. Käytän kaulureihin joustofroteeta, velouria tai jämäkkää puuvillaneulosta. Talvikaulurin voisi tehdä fleecestä tai villaneuloksesta, en vain ole sellaista vielä toteuttanut. Itse saumuroin kaulurin ja se on tietysti helpointa, koska saumuri myös leikkaa reunan siistiksi. Ennen saumuria tein joskus vastaavia asioita itse siksakkaamalla ja ompelukoneen joustavalla tikillä. Vaaditaan hetki kokeilua, että tikin saa itseä miellyttäväksi, mutta uskoisin, että juuri jonkinlainen leveä siksakki toimisi tosi hyvin. Siistein jälki ompelukoneella silti tulee, kun lisäät saumanvarat, ompelet nurjat puolet vastakkain ja käännät ja tikkaat alareunat päältä. Tarrat kiinnitän itse suoralla ompeleella ja solmin langan päät lujasti. Meillä vaippakäytössä monia pesuja kestivät parhaiten Aplix-tarranauhat. Kiinnitä tarrat kaulurin eri puolille.

My son has used his first neckwarmer for 3 years now. Since he will be 7 in the autumn, I wrote down that measuments fit for 3-7 years. It is anyway easy to make attachments as you like. And by the way, I just took his most childish neckwarmer to my own drawer, and the size suits pretty well. I'm not too excited about the ciraffes, but I can use it late in the evenings, if I go jogging in dark. I use velour, stretch terry or other stretchy, warm cotton fabrics for these. You could make a winter version of fleece or woollen knit, I still haven't made one, but I want to try it some day. Serging the sides is easiest, but I'm sure that wide zig-zag would be good too, try stitches before you sew the final product. With a regular sewing machine it would be anyway nicest, if you cut it with seam allowances, sewed right sides together, turned and topstitched the two lower seams. Velcros can be sewn for example with straight stitches, bind the thread ends tightly. Velcros of brand 'Aplix' have stood very nicely continuous washes, when my children used cloth diapers and that is why I still buy that brand.  Sew the hooks and loops on opposite sides of the neckwarmer.

Siirapit pohjalla: kiitos kaikille lukijoiksi rekisteröityneille, uusille ja vanhoille. Kiitos kaikille, jotka jaksatte käydä kurkkimassa, vaikka päivitän harvakseltaan, ja kaikille teille, jotka yhä uudestaan kommentoitte ystävällisesti ja ilahduttavasti. Olen iloinen, että saan jakaa harmitonta, rentouttavaa, lämmintä ja kodikasta, kauneudenkaipuista osaa elämästäni sellaisten kanssa, jotka ajattelevat ja rentoutuvat samoin. Maailma ympärillä on epävarma, epäselvä ja välillä täynnä vääryyttä. Ja ihmisen elämä on hauras. On lämmittävää tulla tänne ja jakaa kaulurin ohje, kun ympärillä velloo.

Sentimental words on the bottom: I thank you all, who have registered as readers, old and new. And thank you all, who come to read these occasional posts of mine and to all, who make nice comments. I'm so glad to be able to share this harmless, warm, stress-relieving, cozy and beauty-seeking side of my life with those, who think and relax the same way. World around us is insecure, unclear and sometimes full of injustice. And our lives are fragile. It makes me feel warm to come here and share a neckwarmer 'tutorial', when it storms all around.

KÄYTTÖTAVARAT

Tein kaulurit toisen perheen käyttöön, koska minua imarteli, että joku muukin piti tekemääni kauluria leikkikäytössä turvallisena. Väritoiveet jäivät epäselviksi ja siksi projekti venyi... tulkitsin sitten äidin itsensä käyttämää väripalettia ja penkoilin kaapeistani lähimmät sävyt. Tein kaksi kauluria, jotta ainakin jompikumpi kävisi laatuun ja vielä pipon päälle ikäänkuin kompensoidakseni pitkää toimitusaikaa. Kolmiokaulurit joustofroteeta ja velouria, tosi pitkä trikoopipo tällä kertaa kolmikolkkaisena.

These neckwarmers are made for another family. I was so flattered, that someone else found my velcro-attached neckwarmers safe for playing, that I forgot my usual stress controlling reasons not to sew for others. And I  added a long jersey beanie to make it a set, this time it is three folded on top.

SIPSUN SYÖMILLE

Siltä varalta, että kaikki mukavuudenhaluiset ja/tai ekohenkiset vierailijani eivät vielä tiedä tätä farkunkorjausvinkkiä, jaan sen tässä pitkästä aikaa farkkuja elvytettyäni. Kolmiaskelsiksak on oiva työkalu, muutama minuutti ees taas reiän päältä ja vähän vierestäkin, eivätkä farkut enää paista läpi. Jos reikä on pahempi, on alle hyvä laittaa väriin sointuvaa puuvillaa. Langan valinnalla voi vaikuttaa siihen, miten näkymätön paikkauksesta tulee. Kun ei kamalasti pyllistele, on tässäkin alla kuvattu sisäreisipaikkaus melko huomaamaton. Uusia housuista ei tule, mutta ainakin minusta on mukavaa vetää pitkästä aikaa vanhat, pehmeäksi käytetyt housut jalkaan ja pidentää vähän luontoepäystävällisen vaatekappaleen elämää.

I lengthened life of my old pair of jeans by sewing a couple of minutes over the holes with three-steps-zig-zag, or whatever they call it in English, The holes are now almost invisible, since they don't show too much between my thighs. I used a piece of cotton under the holes, but if fabric is only getting too thin, it isn't needed. I'm really happy with my comfortable old jeans again, especially having heard about the environmental issues of denim.

 

 

TEEPAITA PITI SAADA

 

 

Armeliaita teepaitoja ei ole kovin helppo löytää, mutta ei ihminen aina voi verhoutua telttoihinkaan. Tein testiksi tällaisen muunnoksen ihan passelista kaupanteepaidastani. Jäljensin yläosan vyötärön yläpuolelle saakka ja levitin sitten helman kuvan osoittamalla tavalla. Taakse tein pienen pidennyksen, mutta lyhyenä se lähinnä kompensoi hyppyriä. Jäi tähän tietysti viilattavaa, mutta kokonaisuudessaan olen testiin tyytyväinen. Nyt eivät muhkurat paista ihan niin muhkuraisina housunvyötärön päällä. 

It is not easy to find forgiving t-shirts but I'm tired with tents. I made my own version of an old t-shirt. I traced it as it was to just above of the waist, where I opened it to A-line. The view is much less bumpy.

 

Käänsin saumuroidun kauluksen yksinkerroin ja ompelin ihan suoralla ompeleella, kaulus on niin leveä, ettei joustolla tee mitään. Saumurireuna helmassa olisi varmaan ollut vitsikkäämpi jossain muussa kankaassa, tähän se näyttää kyllä ehkä liian huolittelemattomalta, mutta pituutta on niin hintsusti etten ole vielä tohtinut kääntää helmaa. Nanso-kangas löytyi  viime kesänä Triteksistä palana ja olen siihen aika ihastunut. Pala ei ollut suuri, mutta olinkin valmiiksi sitä mieltä, että tästä pitäisi tehdä jotain suht pientä, jottei suuri raportti toistuessaan tekisi ison mummokauhtanan vaikutelmaa. Ja epäsymmetrisesti kuvion piti myös sijaita, jotta vaikutelma olisi jotensakin moderni eikä siis mummo.

The serged hem would maybe suit some other (patternless?) fabric better, here it looks a bit odd. Sadly the shirt is so short, that I haven't felt comfortable to turn the hem afterwards. I really like this  retro-ish pattern. When I bought the fabric last summer, I decided it needed to become something small enough, that the pattern would not be repeated and that it should be unsymmetrically positioned just not to be too grannylike retro.

KAIKKIEN AIKOJEN KEVÄTPAITA

Toissa keväänä plokkasin kaavan ja ostin kankaan, viime keväänä aloitin ompelun ja tänä keväänä (toiveikkaasti ilmaistuna) sain nyrhittyä niin monta rupeamaa, että pääsin pukemaan paidan päälle. Olipa tuskaisaa puurtoa, mutta itselle ompelu on ihan selvästi mielen pohjalla väikkyvä kehitystehtävä. Tämä saattaa olla ihan käyttökelpoinen laitos, ainakin tällä hetkellä pellava vaikuttaisi juuri sopivan nuhjuisen pehmeältä ja kodikkaalta ja malli hyvin armeliaalta ja helpolta! Ja hei, on myös värinen. (Herkku kaulakoru Idma Design!)

It took me three springs, but here it is. First spring I chose the pattern and bought the fabric. Second spring I started sewing and now, still expecting the spring to begin, I managed to finish it. I can't express how little I enjoyed the process, but I really really would like to be able to sew something for my own use, too. I guess it was worth it, this linen is soft and comfortable, the pattern very forgiving and as you see, it is coloured, too. (My sweet necklace by Idma Design.)

Kaava on Suuresta Käsityölehdestä 9/2008. Tykkään mallista kovin, panin sen aikoinaan heti merkille. Tämä lehti oli yksi niistä, joita jemmasin, kun äitini pani vanhoja lehtiä kiertoon. Hihoissa on takana tuollaiset laskokset ja takakappaleen laskos on mieleeni myös.

EDIT: Kappas, takakappaleen reuna olisi varmaan johdonmukaisuuden vuoksi ollut myös tikattava. Pitänee nyhrätä ihan vähän lisää...

INKKARINA

Toteutin mielessä pyörineen sulka-applikoinnin pari vuotta sitten hankkimalleni harmaalle ruututrikoolle. Näille rämäköille sulille harmaata-harmaalla-tausta on lähes neutraali vinoruuduista huolimatta. Kiva, että maltoin odottaa harmaiden ruutujen kanssa, kunnes keksin jotain näin tyydyttävää yhdisteltäväksi! Paidan kaava on hyvä Villi Viikinki (Ottobre 6/2010), niinkuin täällä, täällä ja täällä.

Feather appliqué on checked grey jersey. Shirt is made with Ottobre pattern from magazine 6/2010, I really like it and have used it also on some other shirts.

Pakko myöntää, että olen erityisen mieltynyt sulkien rähmäkäpäläapplikointiin kaikkine siksakkeineen!

I'm really pleased about how the feathers turned out, I really like sketchy kind of appliqués! 

Mutta... ei kai tämä Väsyneen Ratkojan  Lepäävän esteetikon blogi olisi, ellei lopuksi dokumentoitaisi tympeitä epäonnistumisia  kehittämistarpeita... Katsokaas noita teräviä tikareita leuan alla. Minulla OLI omat epäilykseni ja niinhän siinä kävi, että sulat muodostavat kilpimäisen jämäkän etumustan... yyh. Mutta hyvä kun jokin oli nättiä. Katsotaan, tuleeko käyttöä.

But there are always some annoying THINGS. Like that my fun feathers turned out like sharp knifes under his chin? Oh well, who's interested in perfection anyway? (Except me...)

EI SIITÄ TAKKIA TULLUT

Vuosia sitten iskin silmäni ihanaan, pitkään mohairvillatakkiin Käsityölehdessä. Muutaman vuoden päästä aloin uskoa, että voisin sellaisen toteuttaakin, koska neule oli edestakaista ja muoto simppeli. Hommasin kunnolla vihreät ja silkkisen pehmeät mohairlangat lopulta kohtuuhintaan Tallinnasta. Kevyt kolmikuukautinen Kovaääninen kulki matkalla kantoliinassa, se oli siis melkein neljä vuotta sitten.
Koskaan en kuitenkaan villatakkia aloittanut, koska epäusko iski. Neulomisessa olisi niin paljon hommaa laiskalta neulojalta, että jos lopputulos ei pukisi, kokisin karvaan pettymyksen... Päättelin, että iso jättihuivi ei voisi mennä vikaan ja olisi varmasti tarpeeseen, kuljenhan myllynkivi kaulassa ulkona ja sisällä, töissä tietokoneen äärellä kykkiessä on lämmin huivi hyvä.
Kaksinkertaisesta ohuesta ja pehmeästä langasta neulottu huivi on ollut välityönä tekeillä varmaan kaksi vuotta eikä sen valmistuminen ole tuntunut tippaakaan realistiselta. Mutta yhtäkkiä se oli siinä, melkein valmiina, ja poikkeuksellisesti kaivoin neulomuksen esiin peräti kolmeksi lyhyeksi rupeamaksi tällä viikolla, jotta sain kaksi kertaa kaulan ympäri ulottuvan huivin kunnolla, mutta lyhyillä päillä solmittua. Vihdoinkin käyttöön!

This dreamy, silky mohair yarn was originally bought for a long, simple cardigan. That was four years ago, and I never had the courage to begin with the cardigan... it would have been such a waste of non-enthusiastic knitting, if the pattern was unflattering to me. So I decided to make a wide, long scarf, because I always use scarfs. I have been knitting it in a lazy manner for two years now, only once in a while in between of more interesting stuff. And now, suddenly, it was long enough for two rounds around my neck. Happy day! I will wear it to work tomorrow.

SATUPRINSESSAT VAIHTAVAT SIVIILIIN

Suunnittelen vapauttavani tyttäreni satuprinsessat tekokuituisista roolimekoistaan ja pukevani heidät tavallisten nukkelasten vaatteisiin. Toteutusmotivaatio on ollut  hakusessa, mutta tässä dokumenttia ensimmäisestä yrityksestä. Yläosat valmistin omasta päästäni, niinkuin kuvasta saattaa arvata, mutta prinsessatyttösten leggareihin käytin Iiven kaavaa. Kivaa, että prinsessojen kaavoja on kasautunut jo useammallekin sivustolle kokeiltavaksi. Olen ehtinyt omaa motivoitumistani varten punoa hauskan juonen, jonka mukaan prinsessojen vaatekaapit rakennetaan heidän omien tunnusväriensä ympärille, mutta kieltämättä teemavärityksen selittämisessä nelivuotiaalle oli vähän hommaa, kun heti ensimmäisellä kierroksella tulkitsin sääntöäni niin väljästi, että Tähkäpää puettiin oliivinvihreisiin pilviin. Koska ei ole pelkoa siitä, että ehtisin tuottaa minivaatteita jotenkin liukuhihnalta, oppinee Kovaääninen kuitenkin tunnistamaan ne yksi kerrallaan oikean prinsessan omiksi.

I want to free the fairy tale princesses from their synthetic costumes and make them some real clothes. The first attempt is documented here. I'm planning to use their own theme colours for the new clothes, just to make it slightly more exciting for myself and to make the unique pieces to match better together. The tops I figured out by myself, for the leggings I used one the many Disney Animator Dolls patterns I've found on Finnish sewing blogs.

Ilmi selvästi jo muutamat uudet vaihtovaatteet kannustavat nukkeleikkeihin... sääli lastani, joka on joutunut odottamaan vuosia näitä perustarvikkeita leikkeihinsä! Haaveilen myös pukevani pari vuotta vanhemman perustyttönuken omaan teemapuvustoonsa ja toivon löytäväni uskallusta prinsessojen vaatettamisesta. Prinsessanukkemuoti on siitä kätevä, että näiden vartaloille sovitettuja kaavoja löytyy helposti netistä ja paria peruskaavaa soveltamalla on helppo jatkaa ideointia. Sen sijaan lelukaupasta hankittu tervehenkisen naapurintytön näköinen pehmeävartaloinen tyttönukke on harmillisen tyynymäisen muotoinen ja vähän pelottavampi vaatetettava.

Kun riittävän kauan hidastelee, muut ehtivät toteuttaa mennen tullen ja moneen kertaan kaikki hauskat ideat. Made-blogissa oli juuri sovellus nallen vaatevarastosta kultaisessa matkalaukussa, siis justiinsa kuin minun suunnitelmani pakata nukenvaatteet omiin pikku salkkuihinsa... onneksi lapsen silmissä idea ei kalpene siitä, että joku lapsi toisella puolella maapalloa on saanut jotain samankaltaista lahjaksi! Laukuista (joita en siis ole vielä hankkinut) tullee vaatteiden säilytyspaikat eikä niinkään lahjapakkaukset, kosken usko jaksavani urakoida suurta määrää kerralla.

It is obvious she would enjoy her dolls so much more, when there were more clothes. I've been pretty unmotivated to sew dolls' clothes, but hopefully sewing some pieces for these fashionable princesses brings me courage to try to sew for her old simple soft-bodied doll, too.
I've planned to pack dolls' clothes in cardboard cases, it would be a great gift if I  just managed to make several clothes for the same time, but it is more likely that I will just get cases to store each dolls' own clothes separately. Typically I get good ideas all the time, but there is such a lack of free crafty time, that other people go and make and publish their nice crafts before I get my lazy hands on them for once. Recently Dana of Made-blog made a nice wardrobe for a teddy bear and packed it all in a small golden suitcase. Such a dreamy gift to give!

VIRALLISET KEVÄÄNODOTUSPAIDAT

Se on virallista nyt! Enkä se ole vain minä, tällä viikolla muutkin ovat joutuneet lisääntyvän valon tuoman keväänodotuksen valtaan. Viis pakkasista!

It's official now! So much more light and despite the freezing coldness everyone is suddenly expecting the coming spring.

Ukkonen sai tänä viikonloppuna kaksi uutta paitaa ja molemmissa on suloisen keväänodotuksen oranssia sekä sopivasti kasvunvaraa. Jyrympi mustaraitapaita sai oranssin kaulusresorin Muru-resorista, toinen raitapaita on Moonkidsin ihanaa oranssivalkoraitaa, jota olen säästellyt viime keväästä. Syksyllä se tuntui vielä aivan liian kesäiseltä, mutta nyt yhtäkkiä tammikuun pakkasilla, keväänodotuksen huumassa,  kaikenmaailman heleys onkin aivan paikallaan.

I made him this weekend two bigger shirts, both with some cute orange. Can you imagine it was only about two months ago I found this orange-white-striped fabric too summer coloured to sew? Now that we have much more light, it is quite appropriate.

Mustavalkoinen paita on Ottobren 6/2010 erinomainen Villi Viikinki -malli. Tämä nimenomainen raglanleikkaus pukee Ukkosta todella kivasti. Edellisessä robottipaidassa leikkaus tuli värin vaihdon vuoksi erityisen hyvin esiin. Oranssiraitaisessa paidassa kokeilin summassa Ottobren 6/2012 Raide-paidan kaavaa, johon lisäsin itse kyhäämäni nappilistan. Ompelin paidan kuitenkin todella paljon kaavaa kapeampana aina hihoja myöten. Niin ja joo, viime kesäksi hankittu t-paitakangas oli aika lyhyt verrattuna pitkiin hihoihin... tein tuollaisen kaksinkertaisen helmaresorin paitakankaasta.. kaikenlaisia virityksiä.

For the black striped shirt I used pattern 15 from Ottobre 6/2010. For the other I took the pattern 16 from Ottobre 6/2012, added a self-invented button strip and sewed it more narrow than in the pattern. And yes, I also ran out of length and had to add that thingy to the hem... see below. I bought the fabric for a t-shirt last year but with long sleeves it looked so stupid that I felt I had to lengthen it.

PIKKU HAMONEN

Olen pitkään haaveillut useampienkin arkihamosten tuottamisesta Kovaääniselle. Yhdestä piti tietysti aloittaa ja lopulta osasin päättää, millainen se voisi olla. Perjantaiyön viihdykkeeksi tuotin sinisehkönvihreän laskoshameen ohuesta collegesta. Häpeän hajamielisyyttäni, kun kuvasin hameen silitysraudan kanssa...

A simple everyday skirt of thin sweatshirt material to my little one. I amused myself with it on Friday night after lots of work at work work. And now I'm really ashamed that I took the photo with the iron...

Keltaiset tikkaukset ovat hameessa söpöintä. Muuten olen hieman kauhuissani lopputuloksesta ja samantien epävarma koko iltayöllisen pikaompeluharrastukseni järkevyydestä. Päiväkotikäyttöön collegehame, joka pitäisi silittää, jotta se näyttäisi edes suhteellisen siistiltä? Entäpä tuo alakuvan klohmoisuus? Miten joustava hame voi näyttää paperisäkiltä? Vielä pitää kiristää vyötärön kuminauha. Huh. Miksi kaikessa on aina vikaa ja vieläkö tämä on rentouttavaa?

I like the yellow stitching. Otherwise I'm pretty discouraged. Look at the photo below, do you also think it looks like a paper sack? This 'relaxing' 'hobby'  keeps disappointing me, there is always something wrong with everything.

PYJAMA ISÄLLENI

Tein isälleni pyjaman joululahjaksi ja maanittelin hänet kuvaan. Tarkoitukseen sopivan jyrkän mustaharmaavalkoraitaisen interlocktrikoon hankin viime kerralla Triteksissä käydessäni, musta housujersey piti käydä hakemassa ihan varta vasten Jättiksestä. Ostin oikein pehmeää ja löysää kangasta nukkumismukavuutta ajatellen. Käytin molempiin vaatekappaleisiin Joka tyypin kaavakirjaa, paita on miesten trikoopaita kokoa L, L-mittaisia verkkarihousuja kavensin hoikkajalkaiselle aika lailla, jottei pehmeä trikoo roikkuisi rumasti. Tein punteista oikein pitkät ja kuroin ne kuminauhakujalla, jottei puntin pituus kutistuisi heti pesuissa liian niukaksi. Lastenvaatteista tutut kommervenkit käytössä, itseäni ainakin ärsyttää suunnattomasti, että kaupasta ostetut sievät pyjamahousut usein kutistuvat pesu pesulta korneiksi lepattimiksi.

I sew my father a pair of pj's for Christmas. It was a soft and strictly black, grey and white combination. For the legs I used a trick familiar from sewing for children, quite long  and narrow legs were gathered with elastic so that they won't shrink badly even in several washes.