LÄMMIN PARI

Joulu oli hyvä, vaikkakin märkä, pimeä, nopea ja myrskyinen.

Jännitystä riittää laiskalla kutojalla, eiku neulojalla, silti omastakin takaa. Mustat huopashanskat valmistuivat isälleni lahjaksi melkeinpä viime metreillä. Peukut neuloin pimeällä automatkalla aatonaattona, huovutus tapahtui vanhempieni pesukoneessa seuraavana yönä ja aattoaamuna haroin kauhistuneena tukkaani kylppärissä ja venyttelin, vanuttelin villisti huopuneita hanskoja. Vielä piti lainata isältä pihtejä, että sain leikattua kaikki sisäänhuopuneet hakaneulat hanskoista... Sitten enää pieni föönäys ja lahja oli valmiina paketoitavaksi useampi tunti ennen joulupukin tuloa!

It was a nice christmas, although wet and dark and stormy and quickly over. 

I had my share of excitement already before the actual festivities, because finishing this pair of felted gloves for my father got pretty tight. I knitted the thumbs in the car on previous day, felted the pair in my parents' washing machine the next night and shaped the oddly felted mittens in the morning. I even had to borrow a pair of pliers from my father to be able to cut away about 5 safety pins sunk in the felt. After a short use of hair dryer I was ready to wrap the mittens, several hours before Father Christmas came.

TIP TAP

Tonttulakit olivat passelin pieni pakkopulla. Eräänä iltapäivänä päiväkodista muistutettiin, että seuraavana päivänä on sitten vanhainkodin laulukeikka ja oman tonttulakin saa ottaa mukaan. Ööh. Minulla on  salatraumaattinen tonttulakki-inho, jonka vuoksi, luulisin, meillä  kaupasta ostetut karkeat yksi-koko-ei-passaa-kellekään -tötteröhatut vain säännöllisesti katoavat joulujen välillä.

Kuulin huhun, että Unelia olisi tehnyt tästä Mjukatygerin pilkkukankaasta tonttulakkeja. Itsellenikin oli mieleen valita jotain muuta kuin tasaisen punaista. Joustavasta kankaasta ommeltuna lakki on varmaan vähän mukavampi päässä. Valitettavasti en jaksanut illan pimeydessä enää etsiä kulkusta tupsun sisälle, mistä alkuun tuli sanomista, mutta onneksi rutina on nyttemmin loppunut ja lakki näyttää kelpaavan molemmille käyttäjille.

Hyvä aika vuodesta, laskeudutaan viettelemään mieluisalla tavalla!

This elf-type hat is a must for children here in Christmas-time. I think I have some kind of trauma of those cheap one-size-fits-nobody -hats, made of hard fabric, which makes our santas-helper-hats always disappear during the year. One December afternoon at Kindergarten they reminded me of the next days singing gig to some old people's home and told to bring your own elf-hat with you. Oh dear. But it was quick to sew and I guess this stretchy hat is way more comfortable than the usual ones. At first my son had some complaints about the missing jingle bell inside the stuffed point, but now we are all happy with the results of the obligatory evening sewing of mine.

Have a pleasant Christmas time!

KAAMOKSEN AURINKO 2

Ruutukangas on nettitilaus Lasten Metsolasta. Paketin avattuani haukoin hetken henkeäni, mutta päätin kuitenkin tykätä keltaisesta. Ja Ukkonen päätti myös. Aika vähän olen saanut ommeltua, mutta pojan siistimmät housut olivat vissisti oikea kohde panostaa, pikkusiskolla kun on pelkästään lainamekkojakin talvikauteen kahdesta tuttavaperheestä useampi kappale. Hyvä kun löysin tämän pirtsakan kankaan tähän synkkään, mustaan, märkään vuodenaikaan.

This fabric was an ex tempore web shop purchase. I had to breath really deep when opening the package, but I decided almost instantly to like the yellow. And luckily did he, too. I haven't been sewing too much lately, but I think these sort of nicer pants for my boy were a good choice to make. His sister has enough winter dresses, also several borrowed ones from two friends of mine. I'm glad about this brightening colour to this dark season, which is this year so desperately wet and black. 

Malli on muutoin tuttu Elsebeth Gyntheriläinen, mutta tein  Made-blogin ohjeen mukaan  pienet muutokset, jotta sain housut edestä sileiksi. Kuminauhavyötärö jäi vain takakappaleen osalle, mikä tekee housuista hitusen isomman pojan näköiset.

This is my usual pants pattern from Elsebeth Gynthers 70's book, but I made small alterations according to Made-blogs tutorial of flat front pants.

KUDEHUIVI

Täytin tänä syksynä hyvin monta vuotta. En ole juhlivaa tyyppiä ja sanoin ystävilleni, että pidän pienet ompeluseurat vain, jotta saan muutamia kavereita kokoon. Vaan hepä tarttuivat asiaan ja järjestivät hauskan lauantaipäivän hyvän ruoan, viinin, suklaakakun ja käsitöiden merkeissä (puhumattakaan kyyneliin asti liikuttavan tyylikkäistä lahjoista ja hyvästä kortti/profiilikuvasta, ks. oikeaan palkkiin). Kaikki oli siis viimeisen päälle ja käsityökin oli valmiiksi keksitty ja valmisteltu! Teimme kudehuiveja, joista tuli oikein viehättäviä ja aivan epierilaisia jokaisella osallistujalla.

I got really old this autumn. Not being a partying kind of person, I just told my friends I would arrange some kind of sewing club to sit down and chat with friends. But these great friends made it all for me, organized a fun saturday with good food, wine, chocolate cake and handicrafting (not to mention stylish gifts and the great card that became my profile picture here in the crafty space). It was all nicely planned, even the handicraft we all made. We cut these fun scarfs out of jersey and they were all pretty and totally different from each others.

Ainoa aivan lievästi nolostuttava yksityiskohta on, että huomasin jälkikäteen, että huivi on itse asiassa parturini keksimä disaintuote. Hänen tekemänsä ovatkin aika paljon reippaampia volyymiltään kuin nämä kotitekoiset huivimme, mutta tosi hyvin pelittävät nämä omatekemätkin. Olen oikein tyytyväinen!

Later I found out that this scarf idea was actually my hairdressers own design product which she is really selling for money on design fairs. Oops. In the end these home made ones are pretty small and modest compared to hers but they work quite fine, I'm happy.

Punasävyisen huivin lupasin äidilleni, jolle olin juuri antanut punaiset legokorvikset. Tämän viime hetken huivin inspiraationa toimi korkealentoisesti kummityttöni päällä ollut H&M-neulemekko! Joskus väriyhdistelmien lainaaminen on oikein toimiva tapa löytää uutta omien väriurien ulkopuolelta.

I promised to give this red one to my mom, who I just had given red lego earrings for her birthday. This last minute scarf was inspired by the pretty knit H&M-dress my goddaughter was wearing that day. Lending colour combinations is sometimes a good way to find something new and fun. Those first two were pretty old combinations to me.

PUU KAATUU!

Hyvin reipashenkinen talkooviikonloppu takana, vilkasta tapahtumaa sisällä ja ulkona. Isä kaatoi ison vanhan katajamme lauantaina ennen kuin kukaan osasi odottaa. Mikä muutos pihalla ja mikä määrä havua ja puutavaraa ja hommaa! 


We have been busy this weekend, inside and out. Our old juniper was cut down, which caused a lot of work and plenty of raw material to play with. 

Äidin kanssa pyöräytimme katajaseppeleet lauantai-illan ratoksi villiviinirinkulan ympärille. Äiti teki pari perinteistä havunipuista koottua, lehtevää seppelettä ja minä taas... öö... otin pitkiä katajanoksia ja sidoin ne kierros kierroksen perään rautalangalla tuollaiseksi vähän makkarakoneesta tulleen näköiseksi tuubiseppeleeksi. Ei se silti hassumpi ole, varsin valiomuotoinen, vaikkei ehkä niin luonnollinen. Ja pihlajanmarjanauhaa kiedoin hieman ympärille, vaikka katajanoksatkin kyllä olivat melko marjaisia.

We made advent wreaths with my mom on saturday night. My mom did them in traditional, leafy way but I just took pretty long branches and bound them with wire into a tubey-sausagey-like wreath. Pretty odd, not quite natural-looking, but at least very basic formed. And then I added some rowanberries in a thread for decoration, although that juniper also has plenty of its own, blue berries.

Viikonloppuohjelmaan sisältyi vähän harhailua ja kuuran ihastelua takapihalla. Sekä itse raaka teurastus:

Weekend included a little bit of staring pretty frozen leaves on the backyard. And then the slaughtery: 

Seppele jäi pihavajan seinälle odottamaan, ripustan sen ensimmäisenä adventtina etuovelle.

The wreath may stay in the backyard now, it will be hung up on the front door on advent sunday.

PIN VAI EI

Saankohan tuota Pinterestiä toimimaan. Olen vuosia kopioinut kiinnostavia kuvia netistä omiin innoituskansioihin, mutta julkinen kuvien valikoiminen saa minut kiusallisen tietoiseksi itsestäni, tuntuu, etten ole aivan vapaa.

Minusta on kumminkin ollut vitsikästä seurata, kuinka Kovaäänisen sängyn pilvilaita elää omaa elämäänsä Pinterestissä. On hauskaa ja imartelevaa, että jotkut ovat poimineet minun ja isäni yhteisen tuotoksen itselleen siitä loppumattomasta kuvavirrasta, jossa kaikki elämme.

I don't know if I can manage with Pinterest at all. For years I have collected inspiring ideas and pictures to my own files, but doing the same publicly makes me feel awkwardly conscious about myself. Like I needed to explain why I picked everything. I hate that feeling. 

I have anyway had fun time following my daughters bed side rail in Pinterest. It is quite fun and flattering, that something we made with my dad for own use only,  gets picked up as an inspirational picture from the endless stream over and over again.

IHAN TYLSÄT

Voi viisivuotiaani, äitisi on hyvin häpeissään tehtyään näin ikävät asusteet sinulle. Hän unohti, ettet ole enää söpö vauva, jolle voi noin vain pukea rusertavia ekopuuvillapipoja ja -kaulureita. Anteeksi. Sovitatko näitä silti viikonloppuna?

Dear five-year-old, your mother is so ashamed that she made these boo-ring things to you. She knows, really, that you are not a brownish-ecological-cotton-wearing baby anymore. Sorry. Will you still try these on this weekend?

PITKÄHIHAINEN

Tosi pitkähihainen pandapaita pitkään marinoidusta Muru-kankaasta. Kauan tuntui siltä, ettei Ukkonen tarvitse yhtään uutta vaatekappaletta. Nyt ovat jalat kasvaneet yhtäkkiä ja hihatkin alkavat lyhetä. Kauppareissua seurasi lyhyt ompelumotivaatiopiikki. 

Pretty long sleeved shirt. I marinated this lovely panda knit for quite a long time, because he almost didn't need anything, at least not any shirts. Now it is changed, all his pants got suddenly short and sleeves got shorter, too. Hence this short motivation for sewing (and shopping, I admit).

Kuva on otettu päiväkotipäivän jälkeen, hihassa autenttiset räkätahrat, mitä pahoittelen. (Kääntelin kyllä hihoja löytääkseni siedettävän kuvauskohdan.)

Photos are taken after daycare, sorry about those signs of use on the sleeve.  ( I did turn the sleeve to find a spot with as little signs of running nose as possible.)

Kaksoisneulailu sujuu aina vaan. Vähän tuohon kauluksen alle tuli ryppyinen paikka, kun materiaalin jako resorin pituudelle tapahtui niin huolettomasti, mutta toisella kertaa tarkemmin. Toivotaan, että käytöt ja pesut jotenkin hellittävät lainehdintaa tai jos oikein ottaa pannuun, korjataan sitten, ratkoja on vanha ystävä.

Double needle works still fine. Amazing. I got slightly wavy spot under the collar, I wasn't paying attention to the evenness in dividing the fabric into the elastic. If I can't live with it, I will repair it.

TARPEESEEN

Tämä tuli niin tarpeeseen! Leikkipuistossa minua keljutti, kun Kovaääninen viiletti liian pienessä pipossa, joka nousi hassusti hiipattamaan. Ja missä ne oikeankokoiset ja toisiinsa sopivat pipo ja kauluri oikein piileksivät pukiessa? Onneksi löytyi sopiva sauma ommella. Saahan lapsella olla toinenkin syyskauluri, eikä lisäpipokaan koskaan pahaa tee. Pipo on hieman väljä, mutta ennen kaikkea iloitsen, että siitä tuli juuri sopivan hupsusti korkea!

Tein tupsun, koska halusin koettaa. Epäilin pahinta koko kieputtamisajan ja pahalta näytti, kun leikkasin sen auki ja sidoin... Mutta päätin jatkaa, parturoin tupsua tasaisemmaksi ja ärähdin Ukkoselle, joka retuutti tupsua liian riehakkaasti. Mitenhän nämä pitäisi tehdä, että olisivat tasakokoisia ja kauniita ja pysyisivät ehjänä pesussa? Pitääkö tupsu ottaa pois pesua varten?

She really needed a new beanie and her matching knit beret and scarf were hiding somewhere when we were putting clothes on for outing in the park. I succeeded to make this beanie fun and tall for her head. But what I'm worried about is that pom-pom. I don't have very much confidence on its durability in the washing machine. Do you think I need to take it off every time I wash the beanie? Is there a way to make perfect, even pom-poms that are durable? 

 





































Pipon materiaali on vanhaa suosikki-interlockia, muistaakseni Mjukatygerien kimppatilauksessa hankittua ekopuuvillaa. Tytöllä oli tästä tunika puolitoista vuotta sitten, mutta yhdessä kesässä kangas ei mennyt miksikään ja hoksasin, että sen voi uusiokäyttää kivana pipona. Sisällä on bambujoustofroteeta, paksumpaa laatua, tätä hankin aikoinaan vaippaompeluksiin. Jäljelle jäi muutama palanen, joista ei paljoan piponvuoria kummempaa aikaan saisikaan. (Ei ompelusta ilman joustofroteeta!) Tarroin varustettu kauluri on aiemminkin käyttämääni simppelimallia, tosin nyt piti vähän säätää, kun käytin aiemmin leikatun mutta ompelematta jääneen hulluompeluideani jämäkappaleita ja jouduin lisäämään sauman leuan alle. Muutenhan tämä olisi tietysti yksinkertainen kolmioksi taitettu neliö tarroilla. Kaulurin ihana kudottu jacquardneulos muuten samoin Mjuka tygeriltä, ellen vallan väärin muista.

This beanie was made of a favorite organic cotton interlock which used to be a tunique dress of hers. Great, soft fabric didn't get worn out in one summers use and I reused it now. Inside I used bamboo-cotton stretch terry (no sewing project without stretch terry here), remains of my diaper sewing era. That scarf is a rectangular piece of knit serged together with velcro fastening.

KULTTUURIPÄÄMEKKO

Huonon ompelusyksyn piristys on lauantai-iltana valmistunut mekko. Arvoa lisää se, että tämä on muutaman viikon takaisesta epäonnisesta tekeleestä jatkojalostunut ihan käyttökelpoinen mekko. Alkuperäisessä oli hauskempi idea, mutta arvo se on sekin, että mekon kehtaa ottaa käyttöön (ja jopa kuvata Logomon kuppilassa).

It has been such a bad sewing autumn, that finishing a dress feels like a success. I'm proud of this simple thing, because for a couple of weeks it has been hiding in my cupboard as an embarrassing failure. The first version had more original idea, but being able to use a dress is a value, too, don't you think?

Tämä arkimekko on luonnonvalkoista ja mustaa joustofroteeta, musta Metsolasta ja valkoinen öö jostain muualta. Ihanan oranssi luomuresori on Murua.
P.S. Olen hyvin iloinen, kun tuplaneulaompelu toimii edelleen hyvin. Mikä ihme tuohon ompelukoneeseen oikein on mennyt! Katsokaa nyt noita resoreja :D

It is made of stretch terry, my favorite of favorite materials. P.S. I'm ultra happy, because sewing with twin needle works still quite fine. What on earth has happened to my sewing machine?!

5

Synttäripojan paita valmistui pikatyönä kaapissa vähällä käytöllä lojuneesta mustasta paidasta.

His new number was quickly appliqued on an old plain black shirt.

Lastenjuhlat toteutettiin merirosvoteemalla yksinkertaisin viirikoristein. Lapsijoukko oli korea katsella, raitapaitoja tupa täynnä! Mummu osallistui talkoisiin ja mm. toteutti lahjapussit abstrahoituina pääkallolippuina.  ( Unisukan kanssa eräiden prinsessasynttärien kaakut käsissä avauduimme inhostamme pääkalloja ja sääriluita kohtaan ja hänen muistutuksestaan lisäsin nyt pusseista kuvankin, kun olen oppinut pärjäämään uuden kameran ja bloggerin välisen suuntaisuusongelmien kanssa.)

Pirate theme in his party was really plain and simple and visually pleasing, simple flags all around and children in matching striped shirts! My mother was helpful many ways and she also helped by sewing these abstract interpreted pirate flag bags to be put in the treasure box, which was buried to the backyard. I'm not into sculls and bones -theme, you see.

PILVI

Ikean Hemnes on hyvin toimiva ja kohtuuhintainen tuplasängyksi levittyvä vierassohva. En vain aiemmin pystynyt mitenkään kuvittelemaan, miten sellaisen sovittaisi meidän talouteemme, koska olemme allergisia uusvanhanklassisminsukuisille elementeille ja odottelin, josko huonekalujätti keksisi valmistaa samaa kalustetta vähän suoraviivaisempana, mutkun ei. Jotenkin sitten vain uudessa kodissa löytyikin paikka Kovaäänisen huoneesta, sillä hänhän on Tyttö ja vähäisellä söpöydellä voi vaikka hiukan leikkiä. Yritän pitää tulevia muutoksia tehdessä kaiken muun aika pirteänä ja selkeänä, jottei romantiikka pääse riistäytymään irti, mutta nykyään huone on kyllä vielä niin tunkkaisessa kunnossa, ettei pelkoa ole. Etenemme laatanpuoliskoin. Ja niin, lapsi siis siirtyy evakkoon vieraita yövyttäessämme, koska ylimääräisiä makuuhuoneita ei ole.

Jotta kaksivuotias voisi nukkua korkeassa sohvasängyssä ja vieläpä kahden patjan päällä, sängylle piti keksiä laita ( ja viereen parkkeerata äidin papan tekemä jakkara). Piirsin simppelin nostalgisen pilven (joita on kyllä jokunen nähtykin). Isäni sahasi sen vanerista ja maalasimme sen keltaiseksi. MUOKS: Pilvilaidan saa helposti nostettua irti ja sivuun, kun sängyn haluaa levittää.MUOKS 2: Pilvi on sittemmin saanut väriä ympärilleen.

Ikea's Hemnes is a comfortable and reasonably priced sofa which spreads to a double bed, but for years I wasn't able to buy it for guest bed use because of those neo-fake-classistic hints of its form. Now it has anyway found a place in my daughters room. She is a girly little girl and I try to keep everything else pretty simple -  I mean in the future, when we actually get something done in the room - now it is in such a filthy and ancient stage. When we get people to sleep over night, child moves to another room, because there are no extra bedrooms.

If a two-year-old sleeps on a high sofa bed, she needs something for the side not to fall down (and a stool by greatgrandfather to be able to climb up). I drew a nostalgic, simple cloud (although those have been seen so much around that it kind of makes you already tired) and my father cut it out of plywood and we painted it yellow. Below some pictures of fastening. EDIT: This cloud can be easily lifted off, when you need to spread the sofa to a double bed. EDIT2: The room around the cloud is slowly evolving more cheerful.

Pilvi on kiinnitetty sängyn laitaan metallikoukkusin.

Pilven alareuna seisoo laatikon pohjalla, missä se asemoidaan tuon kapean riman eteen, jottei se pääse kaatumaan.

AJOISSA

Sain yllättävän joulukoristeinspiraation äitini setvimästä lehtipinosta. Ja pihlajanmarjanauhahan toimii kuivuessaan koristeena koko syyskauden. Meidän on tänä syksynä valitettavasti kaadettava pihastamme kaksi vanhaa, upeaa katajaa huonokuntoisuuden vuoksi. Toivon saavani syksyn ja talven havut niistä ja suunnittelen yhdistäväni pihlajanmarjanauhaa katajaseppeleeseen. Saapa nähdä miten askareissa käy, mutta valmistelut ovat jo hyvällä alulla!

Can't believe I'm preparing for Christmas already. These rowan berries will be a pretty decoration while drying all the autumn. This autumn we need to get rid of two 40 years old and large junipers on our yard, which is sad, because it is rare they get so tall and handsome, but these trees are just getting so worn out, that they have to go. I'm planning to have the winter and Christmas decoration of juniper and hope to combine these rowan berries to some kind of juniper wreath. We'll see how it all goes but this is an exceptionally early and good start.

NIMETTÖMÄT

Kovaääninen on kovapäinen kuivaksiopettelija. Lähdimme kesällä koko perheen voimin viikon mittaiselle leirille ja vaikka olen hankkinut tyttöselle huomattavan läjän pastellinvärisiä Hello Kitty -pikkareita sun muita härpäkkeitä (ne kun menevät niin kivasti vaatteiden alle piiloon, etteivät söpöydet sokaise äitiä), olin huolissani pesumahdollisuuksista ja pikkareiden riittävyydestä. Niinpä viimeisenä iltana kun muut tavarat jo oli pakattu, pikaompelin vielä läjän näitä. Ja voi juku, niistähän tuli ihan kivoja, vaikka kankaat ovat keskenään hieman koordinoimattomat.

Kahden vuoden takaisten pikkariompelusten  perusteella tiesin, että olisi pitäydyttävä vain ohuissa ja oikein joustavissa materiaaleissa. En halunnut laittaa vyötärölle kuminauhaa enkä tehdä reunoista muutenkaan paksuja resoreilla. Siksi käytin vyötäröllä ja jalansuissa pelkästään ohuita, joustavia trikoita (osittain uudelleenkäytettyä vanhoista t-paidoista) kaksinkertaisten resorien tapaan ja olen kovin tyytyväinen lopputulokseen.

Lapsi käyttää housuja ihan vapaaehtoisesti. Omaa huumorintajuani kutkuttaa erityisesti tuo eläinkuosi kaksivuotiaan pikkuhousuissa. Isoveli tuli kateelliseksi, kun hänen leopardikankaastaan tehtiin pikkusiskon alushousut. Niinpä lupasin, että hänkin vielä tässä joku kerta saa omat leopardialkkarinsa. Mikä suksee!

My daughter is sometimes such a heavy user of underpants. And although I have bought her an enormous amount of pastel coloured hello kitty-moomin-princess -undies, I got really nervous in summer because we were about to go to a week long camp with the whole family and I wasn't sure how easy it would be to wash clothes there. So last night before we left, after I had packed everything else, I speed-sew these pants. They turned out pretty good, because I knew now that I wanted to use only the stretchiest jerseys and didn't want to make them bulky with elastic waist bands or too thick ribbing. I used only very stretchy t-shirt jersey, partly new, partly old. 

In the middle of the night I thought it was hilarious to make leopard print underwear for a two-year-old girl, but my son got actually a bit jealous, that I used HIS leopard material for his sisters clothing. To maintain peace I promised I will make him boyish leopard pants, too. We'll see when that happens.

YKS JA TOINEN

Uudisversio pieneksi käyneestä vanhasta suosikista syntyi eilen illalla. Pienimuotoisessa ompeluseurassa aioin lähinnä varovaisesti kokeilla, saisinko mitenkään kaksoisneulaa toimimaan, minulla kun on ollut isoja neulaesteitä niinkutsutun vaatetuotantoni tiellä. Kun kone yhtäkkiä toimikin moitteettomasti, tuli kova kiire piirtää kaava käytössä olevien paitojen avulla ja leikellä kankaita. Kaveri yllytti lähinäköisversion tekoon, minunlaiseni kriittisen ihmisen pitäisi kuulemma mielellään pitäytyä kerrankin hyväksi havaittuihin ratkaisuihin. Erot edellisvuotiseen paitaan ovat vähäiset, niitä on noin viisi. Kankaat ovat uusia tällä kertaa, viimevuotinen versio valmistui vanhoista t-paidoista osin uudelleenkäyttämisen ilosta ja osin myös siksi, että olin epävarma mustan ja valkoisen kankaan yhdistämisestä. Hankin tuolloin kuitenkin itsevarmana ompelijanalkuna kankaita lisäpaitoihin ja nyt oli siis odottamassa uudenpehmoiset ja mukavat interlockit, joita mällätä. Mainittakoon, että toistaiseksi toteuttamatta jääneeseen talvipitkähihaiseen versioonkin on hankittu yllin kyllin mustaa ja valkeaa joustofroteeta jo viime kesänä. Krhm.

My double needle problem was at least temporarily solved just by itself and I needed to speedsew ordinary t-shirts, which were very much needed. My friend encouraged me to make a replica of the last summers favorite. She said that critical people like me should hold to once found good solutions. I did.







































Olen rakastunut tässä paidassa suoraan leikattuun raglanlinjaan, mustan ja valkoisen yhdistelmään väritäplillä, yliselkeään kuvioaiheeseen sekä erinomaisen idioottiyksinkertaiseen rähmäkäpäläapplikointiin tukikankaalla ja yhdellä ainoalla suoralla tikillä. Valitettavasti kuvia pitää zuumailla ennen kuin tikkiä näkyy, mutta kehotan siihen, se kannattaa. Niin yliyksinkertaista ja niin hauskaa, että tänäänkin tanssittaa.

I love this straight cut raglan line, combination of black and white with coloured spots, übersimple graphic image and the clumsiest, cutest applique with only one straight stitch. I'm dancing here of joy again.

Huolimatta kaulusongelmista pelkkä kaksoisneulalla ompelun onnistuminen saatteli minut paidanompelulliseen flow-tilaan ja olin pakotettu jatkamaan toisella paidalla. Koska minulla ei ole kaava-arkistointijärjestelmää, onkin aina parasta käyttää kaavaa, jos sopiva on käsillä. Nyt on sellainen olo, että omasta puolestani voisin käyttää loppuheinäkuun sisätiloissa ompelemalla trikoopaitoja lapsille. Voi olla, että mahdollisuutta moiseen pelkistyneeseen ajankäyttöön ei kuitenkaan tarjoudu. Käytin trikooinnostuksen hyväksi ja surautin itselleni tänään ohimennen maailman kuivimmat mutta hyvin hyödylliset koticaprit mustasta jerseystä, laitoin niihin korkean vyötärön kaksinkertaisesta trikootuubista ja olo on taivaallinen, kun mikään ei pureudu lihaan.

I wanted to continue in the flow and managed to produce a second shirt in a row with the same pattern. It is really good to use a pattern when I have one, because my non-existing archiving method makes the patterns always disappear into unclear balls of wrinkled sketch paper between piles of fabric in the cupboard.

JIPII, KYLPYTAKKI!

Kaupasta on vaikea löytää omaan makuuni sopivia lasten kylpytakkeja asialliseen hintaan. En ole kuitenkaan tähän asti saanut millään itsestäni irti kylpytakin ompelua, inspiraatio on puuttunut kertakaikkiaan, vaikka perheen pikkuinen on kituuttanut jo pitkään säälittävän kittanassa ja rumasti väriään vaihtaneessa vaaleanpunaisessa koirakuvallisessa reuhkassa. Mutta sitten se iski, inspiraatio. Vai mitä tykkäätte?

It is hard to me to find pretty or just simple childrens bathrobes in shops for decent price. My daughter has used ridiculously short + ugly robe for ages and I have not had any inspiration to make a new one myself. But then the inspiration struck.  Suddenly I knew I had to do it myself!

Tykkään.

I like it so much!

En tilannut valmista kaavaa kylpytakkiin, enkä siis tiedä, kuuluuko ohjeisiin todella ommella vyö takkiin kiinni. Mallikuvia katsellessani sain kuitenkin sellaisen käsityksen ja päätin heti ommella vyön kiinni takkiin. Meillä lapsilla on harmittava tapa irrottaa vyöt kaikista talouden kylpytakeista ja leikkiä, että ne ovat käärmeitä. Sinänsä vitsikkään leikin tuloksena kylpytakin pukija joutuu varaamaan kätensä kylpytakin kiinnipitelyyn.

I didn't buy the pattern for the robe and have no idea, if attaching the belt really belongs to the tutorial. Anyway, looking at those pictures gave me the idea to attach the belt to the robe and I found it so practical! Our children have such an annoying way to play that all the bathrobe belts of the household are snakes and spreading them around. You don't have the belt there when you dress yourself in the bathrobe and you need to reserve your hands to hold the robe together.

Tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun iskin kiinni rakkaisiin vauvalakanoihimme. Harmaa ruutukuvio sopii väreihin melkein liian hyvin, minun on tanssittava voitontanssi joka kerta kylpytakin nähdessäni.
Isoveli on jo suunnitellut haluavansa mustalla kaitaleella reunustetun kylpytakin. Ai jee, väriyhdistelmiä nousee mieleen, mutta yritän pidätellä itseäni niin kauan, että hän todella tarvitsee uutta kylpytakkia. 

That grey gingham is recycled from our old baby bed linen. It is too cute with white and red, I cannot do anything else but jump and dance of joy every time I see the robe. 
Her big brother already told he wants a robe with black bias around. Oh no, I'm already contemplating the colours, it will be so fun. Trying to hold myself, though, until he really needs a new one. 

SUVI SULOINEN

Sydäntä elähytti kesämuovi vitosella metri JättiRätistä. Halpa ja hyvin diagonaali.

Satisfyingly diagonal find.

TERMINAALIHOITOA

Koska vaippakäsityöt eivät hotsita, on parsien pitkitettävä nykyvälineistön elinikää.  Päivävaipat seisovat toimettomina kaapissa, mutta yövaippojen käyttöä voi olla vielä pitkäänkin jäljellä, ken tietää. Hirmu pitävät luonnonväriset jytkyhahtuvat ovat käytössä huopuneet ja levähtäneet, eikä ihmekään, nuo harmaat teki äitini jo 4,5 vuotta sitten. Ruskeat ovat hieman uudemmat, mutta palvelevat nekin jo toista käyttäjää. Keksin jatkaa housuja uusilla resoreilla, jotta ne peittäisivät öisen megavaipan. Vanhoja hahtuvia jatkettiin merinovillaresoreilla, sillä kutsumattomat koit ovat tällä välin asuttaneet luonnonvillat sekä äidilläni että minulla. Äitini suosiollisesti osallistui juhannustalkoisiin ja tuotimme kahteen pekkaan tällaiset 80-lukua henkivät sporttikorotukset jytkyhahtuviin. Kuulaita kesäöitä, äidin pikkuinen!

I'm fed up with diaper related handicraft everything, but the youngest member of our family still needs night diapers. I wasn't willing to knit new woollen night covers, although our most reliable old wool pants are heavily felted and shrunk to a wider and lower shape. Instead of knitting several pairs of new pants I decided to give these old reliable ones a longer life by knitting a higher waist. Original pants are knit of natural coloured, soft untwisted yarn long ago, those grey pants are about 4,5 years old and although the natural black ones are newer, they also serve already their second user. My mom was kind enough to help me with this midsommer activity. We used colourful Patons merino wool for the extensions to create cheerfully 80's sporty stripes. We had also practical reasons to switch to merino wool, we both have had our natural wools destroyed by moths.